Barcelona day 2: The pedrera experience and bad luck in the air

Aamu alkoi tällä upealla Gaudín rakennelmalla joka tunnetaan nimellä La Pedrera tai Casa Milà. Koska saavuin juuri avaamisen jälkeen, jonoja ei ollut ollenkaan! Suosittelenkin vierailun aloittamista 9-10 aikaan aamulla. Kiertely aloitettiin kattoterassilla, jossa avautui kokonaan uusi maailma täynnä modernistiset kupoleita, patsaita ja pyöristettyjä muotoja. Tuolla voisi hyvällä säällä viettää varmaan koko päivän ja siihen menikin muutama hetki ihmetellä tuota luovaa rakennelmaa. Matka jatkui ulakkokerrokseen, jossa kerrottiin hieman Gaudín arkkitehtuurista sekä asuntokerrokseen, jossa oli valoisa, 1900-luvun alun porvariasunto.

My day started with this gorgeous building by Gaudí, also known as La Pedrera or Casa Milà. Because I got there right after they had opened, I didn't have to queue for one single minute! That's why I recommend you go there at 9 or 10 in the morning. The tour started on the roof terrace, where a whole new world full of domes, statues and rounded forms opened. Weather permitting, one could probably spend there the whole day and it did take some time to wonder how creative a construction this was. We continued the journey to the attic floor, where you could read more about Gaudís architecture and to the apartment floor, where there was a luminous apartment of the early 20th century bourgeoisie.

Vauhdilla lähdettiin seuraavaksi Güellin puistoon. Olin päättänyt, että kuljen kävellen jos suinkin vain mahdollista, sillä halusin nähdä mahdollisimman paljon ja saada kokonaiskäsityksen kaupungista. Metrolla kulkiessa sitä aina vain ilmaantuu johonkin eikä oikein hahmota, missä päin mikäkin on. Harmi vain, että se reissu pohjoisempaan Barcelonaan oli turha, sillä pääsylippuja puistoon sai vasta kuuden tunnin päähän. Enhän minä ollut mitään lippuja ostanut etukäteen tälle extempore-reissulle! Varasin liput seuraavalle päivälle ja kävelin takaisin kohti keskustaa Gràcian kaupunginosan läpi, jossa näki hieman paikallisten elämää.

The next destination was Park Güell. I had decided go around by foot whenever I could, because I wanted to see as much as I could and get a big picture of the city. When you use the metro, you just appear somewhere and can't really perceive where everything is in the same way. Such a shame that my trip to northern Barcelona was pretty useless, because they didn't have any tickets available. Of course I hadn't bought any tickets in advance because this trip came so quick! I reserved tickets for the next day and made my way back to the centre, going through Gràcia where I saw a glimpse of the locals' life.

La Boquerialle päästyäni se oli kiinni. Siinä vaiheessa harmitti aika paljon, kun ymmärsin etten pääsisi sinne ollenkaan, sillä seuraavana päivänä oli kansallinen juhlapäivä. Niin se vain on, että välillä suunnitelvat menevät uusiksi matkalla. Varsinkin, jos sitä ei ole suunnitellut ollenkaan tai ottanut huomioon aukioloaikoja ja ryysiksiä... Tuli ihan mieleen Kanarian reissu ja meidän shoppailumatka etelä-osasta Las Palmasiin, jossa saimme tietää, että sinä päivänä oli fiesta ja kaikki kiinni. No mutta ainakin on yksi syy uudelle Barcelonan reissulle, hehee!

When I got to La Boqueria, it was closed. At that point I was quite disappointed because I figured out I wouldn't be able to go there the following day because of the national day off. But that's how it is... you have to prepare yourself for unpleasant surprises. Especially if you haven't planned the trip at all or taken into consideration the opening times and overcrowding. Made me think of our trip in Gran Canaria, when we went all the way from the southern part up to Las Palmas just to hear that they had a fiesta and everything was closed. Well, at least I have a good reason to go back to Barcelona, hehe!

Onko teillä ollut huonoa tuuria jollakin kerralla?
Have you had bad luck sometime?

The palace of El Infantado

Sellainen on meidän Guadalajaran palatsi. Tripadvisorin matkaajien mukaan ainoita näkemisen arvoisia paikkoja täällä päin. Näkemisen arvoinen se kuitenkin on, sillä arkkitehtuuri on huikeaa tässä rakennuksessa ja se on todella kaunis! Suosittelen täällä käymistä, jos joskus jostain syystä kuljette Guadalajaran ohi, mutta asioikseni en lähtisi tänne Madridista. Vieressä on myös pieni museo, jossa oli kaiken maailman historiallisia esineitä, tämän alueen kulttuuria ja hienoja maalauksia.

That's what our palace in Guadalajara looks like. According to Tripadvisor, this is the only sight worth seeing around here. Well, sometimes less is more and it really is worth seeing, since the architecture is amazing and the whole palace is very beautiful! I recommend visiting this palace if you stumble across Guadalajara some day, but I don't think it's worth visiting all the way from Madrid. There's also a little museum next the palace, which had all sorts of historical items and beautiful paintings.

Mulle kerrottiin, että Guadalajaran perinteisiin kuuluu tuollainen naamariin ja värikkääseen asuun pukeutunut La Botarga, joka fiestojen aikaan kulkee kyliä ympäri. Jos et anna hänelle rahaa, hän alkaa jahtaamaan sinua. Sillä on mukana myös ylläolevat välineet, joilla se pitää hirveää melua. Kuulemma parikymmentä vuotta sitten tämä oli vielä oikeasti suht hauskaa - tai pelottavaa, mistäs sen tietää! - kun pukuun pukeutunut mies oli hyvässä kunnossa. Nyt hän ei kuulemma meinaa pysyä jahdattaviensa vauhdissa mukana.

I was told about Botargas, which wear colourful clothes and a mask and go around the town during fiestas. If you don't give him money, he will start chasing you. It also carries those items shown in the photo and makes a terrible noise with them. I heard that it was quite funny - or scary, I don't really know! - since the botarga was in quite good condition. Now he's said to be so old that he can't chase anyone quickly.

Huomenna mennäänkin toisen suomalaisen au pairin kanssa tsekkaamaan Madrid ja luultavasti myös tapaamaan yhtä perhettä. Edistyy siis tämä kamalalta sähläykseltä tuntuva elämä! Nyt voi muutenkin onneksi ottaa vähän rennommin, kun lasten mummo on tullut tänne. Kuulemisiin!   

The Vasa Museum

Hei! Jonkun ajan jälkeen muistan jopa laittaa kuvia Vasamuseosta, jossa käytiin jo pari viikkoa sitten Eevan kanssa. Monet olivat sanoneet, että museossa kannattaa ehdottomasti käydä, joten lähinnä sen takia sinne tuli lähdettyä. Ilmeisesti muutama muukin oli kuullut saman, sillä jonoa riitti pitkään ulos asti maanantaiaamuna. Oli siinä muuten paatilla kokoa! Ihmeteltiin myös - kuten varmasti kaikki muutkin - kuinka hyvin laiva säilyi päälle kolmesataa vuotta merenpohjassa. Värit tottakai olivat lähteneet, mutta upeat kaiverrukset säilyivät. Sen lisäksi nähtävillä oli kasa vaatteita, köysiä, astioita ja jopa jonkun miehestön jäsenen kultasormus!

Tuossa pienoismallissa näkyykin laivan alkuperäiset värit. Mutta tällaista tällä kertaa! Suosittelen lämpimästi käyntiä kyseisessä museossa. Me nähtiin aluksi noin vartin mittainen filmi, jossa valotettiin laivan alkuperää, jotta pystyi edes hitusen paremmin ymmärtämään kaikkea. Tukholman kiinnostavista museoista on jo huomattavan suuri osa koluttu läpi, mutta Tekniska museet houkuttelisi samoin kuin Abba. Kuulemisiin!

Museums and fika

Me ollaan viime viikolla kamujen kanssa sivitetty itseämme museoissa ja puistoteatterissa, Tuo puisto oli aivan täynnä ihmisiä, minkä takia ei saatu paikkoja mistään muualta kuin lavan väärältä puolelta, jossa kirkkaat valot soikaisivat meitä ja kaiuttimet osoittivat väärään suuntaan. Pitää yrittää olla ajoissa paikalla ensi kerralla, jos mielii sinne uudelleen. Tuntui, ettei kenelläkään ollut kiire minnekään: ihmisten tulivat vilttien ja eväiden kanssa katsomaan esitystä ja yleisöstä löytyi niin lapsiperheitä, rakastuneita pariskuntia kuin koirakin.

During the last week, my roomies and I have educated ourselves in museums and an outdoor theatre. The park was completely crowded which was why we had to sit on the wrong side of the stage, where they had glaring lights and speaker heading to the wrong direction. We'll have to try and be earlier there next time. It felt as if no one was in a rush: people came to see the show with blankets and lunches and the audience consisted of families, couples in love and even dogs.   

Museoista tuli käytyä Historiskassa ja Nobel-museossa. Kumpikaan ei varsinaisesti innostanut minua, mutta piti niissä päästä kuitenkin käymään! Historiamuseossa oli sellainen arkeologinen nurkkaus, jossa olisi voinut heittäytyä lapseksi ja viettää hetken hiekkalaatikolla kaivaen esineitä. Yksi juttu jonka kuitenkin opin museoreissulla oli Ruotsin aika 1800-luvun lopulla: täällä oli paikkakunnittain eri kellonajat auringonnousun mukaan. Göteborgin ja Haaparannan välillä oli noin 40 minuutin ero!

Out of the museums, I visited The History Museum and The Nobel Museum. None of them were exactly places to which I was looking forward but you just had to see them anyway! In the History museum they had an archaeological corner where you could have pretended to be a kid again and dig some treasures in the sandpits. But one thing that stuck to my mind in the museum was Sweden's time difference in the late 17th century. They had different times for different cities depending on when the sun would rise!

On myös tullut käytyä ulkona ihan liikaa. Nordjobbareiden kesken ollaan päästy hyvin sisälle fikakulttuuriin, eikä takaisin paluuta taida olla:-D Yritettiin myös eräänä keskiviikkona mennä kämppikseni ja ruotsalaisen ystäväni kanssa viihteelle, mutta todettiin että melkein kaikki paikat ovat kiinni keskiviikkoisin tai eivät ota 18-vuotiaita sisään. Mutkien kautta päädyttin istumaan yhteen viihtyisään baariin ja erääseen tanssipaikkaan, joka herätti hilpeyttä. Diskopallo, pienet tilat täynnä niin nuoria kuin keski-ikäisiä ja nostalgiset kappaleet tekivät paikasta... jännän.

I've also been out far too much. The "fika" culture has swept us nordjobbars away and I think there's no turning back:-D We wanted to go to a nightclub on Wednesday but we just realised that not many places are open on Wednesdays or take in 18-year-olds. We ended up in a cozy bar and after that in a dancing place, which was just hilarious. A disco ball, small premises full of both young and middle-aged people as well as nostalgic songs made the place quite... interesting.

Olen virallisesti siirtynyt laiskaan elämään: aloitin netflixin ilmaisen kuukauden eräänä päivänä. On ollut kivaa vaihtelua katsoa sarjoja, kun mulla ei ole ollut tapana katsoa telkkaria kovinkaan paljoa. Taisin pitää tänään ensimmäisen kotipäivän yli kuukauteen; tarkoittaen sitä, että en astunut ulos asunnosta saati meikannut. Tuntuu hyvältä rentoutua, kun tuntuu että aina pitäisi olla menossa tekemään jotain hauskaa!

I''ve officially started my lazy life: I started netflix's trial month one day. It's been nice to watch series since I usually don't watch television all that much. I think I had my first day home for over a month: I didn't leave anywhere nor did I put on makeup. It feels good to wind down a bit, for it feels as if you always have to do something fun over here!

Visiting Nordiska museet

Moikka! Eilen mulla oli iltavuoro ja Ruotsissa vietettiin tämän vuoden lämpimintä päivää tähän mennessä, joten päätin suunnata ulkoilmaan tekemään jotain. Päädyin Nordiska museetiin, mutta matka sinne ei kyllä sujunut ihan niin helposti kuin olin suunnitellut. Ensin haahuiltiin juna-asemalta T-centraleniin jokunen tovi, kun google maps ei suostunut paikantamaan minua oikeaan paikkaan. Navigointia ei helpottanut se, että karttaan oli merkitty yksi Radisson Blu hotelli, kun taas kadulla niitä oli molemmilla puolilla yksi. Sitähän mä en tajunnut, ennen kuin tarkastelin ympäristöä pikkusen tarkemmin.

Enkä käsitä, miten mä löysin itseni aina joltain ihan väärältä tieltä matkalla museoon... Taidan syyttää niitä muutamaa liikenneympyrää ja pikkukujaa. Noh, anyways googlen kartta ei auttanut tässäkään. Metropysäkillä oli kaksi sisäänkäyntiä, jotka olivat melko kaukana toisistaan ja kartassa näkyi tietenkin vain yksi. Hittolainen, mä en enää luota noihin maamerkkeihin vaan katson vain ja ainoastaan katujen nimiä:-D Onneksi joku mukava nainen auttoi minua vähäsen - hänellä navigointi toimi oikein! Nälkähän oli jo ihan kiitettävä tuossa vaiheessa, joten kaivoin esiin bagelia ja suklaata naamaan.

Sillalla ennen museota meni pitkä hevoskulkue. Hienon näköinenhän se oli, vaikka en tiennyt miksi moinen kulkue järjestettiin. Turistin luvalla piti kuva kuitenkin napsaista. Ja sillalta oli hirveen ihanat näkymät! Kuvat kertoo enemmän kuin mun selitykset, joten voilà: tässä muutama otos museosta!

Mielenkiintosinta oli nähdä eri aikakausien muotia ja miten se on muuttunut ja samoin miten kattaukset ja ruoka on muuttunut muutaman sadan vuoden aikana. Toisaalta vanhusnäyttely oli myös aika mielenkiintoinen, kun sai lukea vanhempien ihmisten mietteitä vanhuudesta ja yksinäisyydestä. Muuten siellä taisi olla myös lelujen historiaa, saamelaisille omistettu näyttely, korunäyttely ja muutakin hauskaa nähtävää. Museo on kyllä näkemisen arvoinen ihan pelkän sen arkkitehtuurinkin takia, oli se sen verran komea sisältä ja ulkoa!

Forgive me for being lazy, I'll leave it all in Finnish this time! I visited the Nordic museum yesterday and here's some shots of it. I should really try to explain my stories a bit more briefly so that it wouldn't take so much time to translate everything. I'll try to do that next time!  

In the House of Terror

Heippa! Toisena päivänä Budapestissä me löydettiin tiemme Terrorin talolle ja päästiin tutustumaan synkän museon syövereihin. Ja kun sanon synkän, todellakin tarkoitan sitä. Museo kertoo Unkarin historian kipeimmistä kohdista; muun muassa siitä, miten maa joutui fasistien ja kommunistien väliin ja kuinka ihmisiä tapettiin ja kidutettiin tässä kyseisessä rakennuksessa.  Terrorin talo on toiminut Unkarin KGB:n eli ÁVH:n päätiloina vähän päälle viisikymmentä vuotta sitten. Rakennuksessa itsessään oli jo karmea olla, kun mietti kuinka vähän aikaa sitten siellä on päätetty ihmishengistä. (korjatkaa joku, jos tässä on virheellistä tietoa)

Hey! On our second day in Budapest, we found ourselves at the House of Terror and got to know the most horrifying incidents of Hungary's history. And when I say the most horrifying, I also mean it. The museum tells about the most difficult times Hungary has faced; like how the country was between fascists and communists and how people were tortured and killed in this very building. The House of Terror was the headquaters for Hungary's KGB, ÁVH, a bit over fifty years ago. It was terrifying only to be in the building, if you started thinking that it wasn't even long ago when people's lives were determined here. (correct me if I'm wrong)

Museo oli erittäin kattava ja tietoa olisi saanut huimasti, jos olisi jaksanut lukea jokaiseen huoneeseen liittyvän lapun. Englanninkielisiäkin versioita löytyi, mikä tietysti on aina hyvä, kun ei unkarin kieltä osaa. Erityisesti jäi mieleen kellarikerroksen rekonstruoidut kidutuskammiot ja henkilöiden kertomat tarinat. Useissa huoneissa oli musiikkeja, videoita, valaistuksia luomassa kauhun tuntua ja melkein kaikissa oli alkuperäisiä huonekaluja ja esineitä. Suorastaan hyytävää. Suosittelen ehdottomasti käymään täällä, jos Budapestissä pyöritte! Tuon jälkeen kaipaa kyllä jotain kevyempää tekemistä...
Tätä klikkaamalla pääsee vielä nettisivuille, jos kiinnostaa katsoa lisää.

The museum was very comprehensive and you could've got enormously information, if you had read all the paper notes related to each room. There were English versions available, which is always nice since most of us don't know Hungarian. One thing that I especially remember is the reconstructed torture cells and videos of the tortured people in the cellar. Most of the rooms had music, videos and lightning enhancing the frightening feeling and nearly each and every one of them had original furniture and objects in them. Downright chilling. I really recommend visiting here, when you're in Budapest! You might just want to do something more relaxing after the museum... You can get to the museum's website by clicking here, if you want to know more.

9/11 memorial & museum

Tämä paikka on varmasti kaikile tuttu ei-niin-mukavan tapahtuman johdosta. Valitettavasti. Alusta asti oli selvää, että kun New Yorkiin asti tullaan, haluan ehdottomasti käydä WTC-muistomerkillä ja museossa - onhan 9/11 kuitenkin yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista, joka on tapahtunut jopa minunkaltaisen juniorin elämän aikana.

This place must be familiar to everyone thanks to a not-so-nice incident. Unfortunately. Right from the beginning, it was obvious that since we were going all the way to New York, I would definitely want to visit the WTC memorial and museum - 9/11 is, after all, one of the most memorable incidents that has happened during the lifetime of a youngster like me.


Entisten tornien kohdille oli rakennettu suihkulähteet, joiden reunilla luki kaikki uhrien nimet. Uskon, että tuo olisi illalla näyttänyt todella upealta valoineen.

Water fountains holding the names of the victims were built where the old WTC towers used to be. I think the fountain would have looked magnificent by night with its lights.


Tässä vähän perspektiivissä, kuinka korkeita rakennuksia on kyseessä. Oikeanpuolimmainen ei ole itse WTC-rakennus, vaan lähistöllä oleva pilvenpiirtäjä. Hulluja mittasuhteita New Yorkissa, ei voi muuta sanoa! Päästiin noin vajaan tunnin jonottelun jälkeen itse museoon, joka on rakennettu toisen entisen tornin lähistöön. Ymmärrettävästi suurimmassa osassa museota ei saanut kuvata, joten kuvamateriaalia sieltä on hyvin niukasti. Vasemmalla puolella näkyy kuitenkin entisen WTC-tornin kärsineet portaat.

Here's a little perspective on how tall the buildings are. The photo on the right-hand side isn't the World Trade Center itself but a nearby skyscraper. Crazy proportions in New York! We got inside the museum, which has been built near one of the former towers, in less than an hour. Understandably, in most of the museum you couldn't take photos so I don't have a whole lot of pics. But on the left, you can see the ravaged staircase of one of the former towers.

Kun olimme nähneet valokuvia, entisiä perustuksia ja portaita, päästiin osioon, jossa kerrottiin tapahtumat alusta loppuun saakka. Karmeinta oli kuulla nauhoja, joissa kuului ihmisten viimeisiä sanoja ja terveisiä kotiväelle. "Olen kunnossa. Muistakaa, että rakastan teitä aina. Ei hätää." Jostain syystä tulee enemmän ajateltua, kuinka ahdistavaa ihmisillä on mahtanut ollut torneissa, kun niihin törmättiin, mutta ei kaapatussa lentokoneessa istuminenkaan kuulosta kovin houkuttelevalta.

After seeing photos, old foundations and stairs, we got into the section where everything was told right from the beginning to the end. The most horrible thing was to hear people's last words to their loved ones on a tape. "I'm alright. Remember that I'll always love you. No need to worry." For some reason, I always tended to think how agonizing it must have been in the towers when the planes crashed, but on second thoughts, being in a hijacked plane doesn't sound very tempting either. 

Arkiset esineet toi paljon inhimillisemmän lähestymistavan tapahtumaa kohti - muun muassa naisen katkennut korkokenkä, likaisia vaatteita ja palomiesten tarvikkeita oli esillä museossa. Toisaalta loppupäässä - jolloin en enää jaksanut hirveästi keskittyä - oli kerrottu perusteellisesti al Qaedasta ja heidän aatteistaan. Sieltäkin löytyi äänitteitä ja vaikka minkälaista alkuperäistä lappua ja esinettä. Yhtä aikaa niin karmivaa, mutta kiinnostavaa. Museo oli kyllä kokonaisuudessaan todella kattava ja visiittinsä arvoinen. Piipahtakaa täällä siis, jos matkaatte New Yorkiin!

Everyday objects brought a much more humane approach towards the incident. They had a broken high heel, dirty clothes and the equipment of the firefighters. on display in the museum. Then again, in the end - when I was already a bit too tired to fully concentrate - they thoroughly told about al Qaeda and its ideology. You could also find tapes and all sorts of original notes and objects. At the same time it's so chilling but interesting. Overall, the museum was very comprehensive and worth a visit. So pop inside if you're on your way to New York!

Exploring the Museum of Modern Art

In MoMA there was...

...a Henri Matisse exhibition on his cut-out works. His colourful art was beautiful and original. Every piece had its own story, but especially the following was fascinating. Matisse fell in love with the divers and a swimming pool so much that he wanted to turn his living room in to one with paper! 

One morning in the summer of 1952, Matisse told his studio assistant and secretary Lydia Delectorskaya that “he wanted to see divers,” so they set out to a favorite pool in Cannes. Suffering under the “blazing sun,” they returned home, where Matisse declared, “I will make myself my own pool.”

...modern art in the classic sense of the word. Fun mixtures of colours and weird looking objects. Works for me. It's refreshing to see the kind of art which makes you think about the story behind the piece. Sometimes, you just don't figure it out but I guess it's okay.

Secret underground tunnels in Tallinn

Before we left for Tallinn I decided that I definitely want to see Patarei prison, which is full of information about the horrible conditions prisoners were kept in and the executions and the secret tunnels of Kiek in de Kök. Because both attractions needed groups consisting of at least 5 people, we couldn't go to the prison. But I was fine with it, because it meant we would have plenty of time to see these supercool tunnels instead.

Trip to Tallinn Day 2

Our first destination on the second day was Pirita. It's a neighbourhood 10 kilometres away from the centre of Tallinn so we had to take a bus to get to Pirita beach. The heat was unbearable, once again, so we bought some nice icecream, which, of course, started to melt straight away. It was awesome to walk around in the shallow sea since even after walking metres away from the shore, it was only up to my knees.

After that we walked through a nice little forest well, an area full of trees towards the toilets and shower. We then had to go to the TV tower, which is pretty near to the beach, but it said on our map that it's closed on Tuesdays. I still don't know whether that was true or not, but we decided to go back to the centre.When I rummaged in my wallet for bus money, I realized these 20 cent coins from six different countries. So cool, I just had to capture them! By the way, one student ticket cost 80 cents in Tallinn, which is one quarter of the ticket price in Kuopio. Wow. My Estonian friend told me that the bus is even free for the residents of Tallinn. How awesome is that?

Next we did a bit of shopping at the Rotermann, which has a nice mixture of modern and old buildings. It has to be my favourite shopping area in Tallinn! This time I left empty-handed but at least my wallet wasn't complaining. Haha. We had to check out this renowned pancake house called Kompressor in the Old Town. And I have to admit, those pancakes were delicious! I myself had the feta pancake with smoked chicken and it was such massive a portion I couldn't even finish it! I would've wanted to try the sweet pancakes, but they had to wait as my - just like no one else's - stomach is unbounded. It would be so cool if that weren't the case. I mean, at least when abroad it would be great to taste as many dishes as possible! Did I mention these babies only cost about four euros? Almost too good to be true.

After eating our pancakes, we headed full and satisfied to a tower museum Kiek in de Kök. It basically tells about the Second World War including bombing, plague, weapons and digging the secret tunnels under Tallinn, which still partly remain a mystery. We visited the tunnels on day three, so more of them in the next post.

This five-storey tower didn't have the easiest stairs to climb up.

Museums like this make you think of life today and how much of an impact history has on it. It's weird to think that only thirty years ago Estonia was part of Soviet Union with all the strict regulations... But never mind the past, after the museum it was time to eat (again) so we dined in a pizzeria called Pizza Grande situated in Old Town.

The pizza was the usual, but it was weird how this restaurant had run out of salads and pastas. They had absolutely none of the salads or pasta dishes, even though they had them written on the menu. Doesn't sound very professional... But the pizza was alright. Mine had ham, blue cheese, peach and pineapple in it. Anything with blue cheese is just a 'yes, please' for me! And this last photo is a weird car we came across walking around Old Town. This day was full of seeing new places, walking, eating and just a bit more walking. I had just realised my comfortable flats had officially turned into the shoes from hell. Oh wow. And still one more day to go...