Kyllä sitä tietoa on metsästetty kissojen ja koirien kanssa. Oon aika varma, etten olisi koskaan voinut hakea Espanjaan opiskelemaan, jos en olisi asunut kyseisessä maassa ennemmin ja hankkinut tietoa paikallisilta, oppinut kieltä tarpeeksi hyvin ja ollut 100%:lla mukana haussa. Nyt on kuitenkin selvillä, mitä kaikkea täytyy tehdä, jos mielii yliopistoon tähän maahan. Aiheesta kiinnostuneet, olkaa kuulolla ja lukekaa tarkasti! Taustatiedoksi mainittakoon, että olen Suomen kansalainen, käynyt lukion ja hakenut Espanjaan aupair-vuoden jälkeen. Hain Madridiin, joten jotkut hakuohjeista voivat koskea vain Madridin aluetta, vaikka kuta kuinkin samalla tavalla haku tehdään koko Espanjassa.
Aloita kartuttamalla tietoa ja pohtimalla, mitä haluat
Ihan ensimmäiseksi päätä, mitä haluat opiskella, missä haluat opiskella ja mitä toivot opinnoiltasi. Espanjassa ei akateemisia vapauksia tunneta samalla tavalla kuin Suomessa, joten voit unohtaa ne yksittäiset kivat kurssit ja täydentävät sivuaineet yms. Selvitä jo hakuvaiheessa, mitä eroja samalta kuulostavilla tutkinnoilla ja tarkista kurssien sisällöt.
Kielitaidosta
Opetus on pääosin espanjaksi ainakin julkisissa yliopistoissa, joten ilman keskitasoista kielitaitoa ei kannata hakea. Painotan kuitenkin, ettei espanjaa tarvitse osata täydellisesti. Tarkista espanjan kielen vaatimustaso yliopiston sivuilta/soittamalla heille ja että tarvitseeko kielitaidon todistamiseen virallista Instituto Cervantesin DELE-todistusta, muunlaista todistusta vai onko espanjan osaaminen vain opiskelijan vastuulla. Usein vaadittu taso on B2 tai C1, ainakin Madridissa B2 on aika yleinen raja.
Olet nyt siis pohtinut ja haluat aloittaa itse hakuprosessin! Hyvä! Nyt seuraa se jännä seikkailu, matka joka voi sisältää ärräpäitä, kyyneleitä ja... tunteiden kirjoa.
Millainen hakuprosessi on? Tarvitseeko minun tehdä pääsykoetta?
Kerrotaan hyvät uutiset heti pois alta: EUlaisten ei ole pakko tehdä mitään koetta päästäkseen sisään yliopistoon. Sen sijaan tarvitset hyvän lukion päättötodistuksen ja ylioppilastodistuksen, mutta mikään ei ole tuhoon tuomittua, vaikka nekään eivät olisi huippuhyviä. UNED (Espanjan etäyliopisto) katsoo keskiarvot molemmista todistuksista ja pisteyttää ne 5-10 välille. Tätä prosessia kutsutaan Solicitud de credencialiksi. Tämä on nyt se numero, jolla haet yliopistoihin, mutta jota voit myös yrittää korottaa myöhemmin, jos et ole tyytyväinen siihen. http://pre.universia.es/acceso-universidad/requisitos/requisitos-extranjeros/
Näin teet solicitud de credencialin:
1. Käännätä ylioppilastodistus ja lukion päättötodistus auktorisoidulla kääntäjällä. Tämä maksaa noin 100€. Auktorisoituja kääntäjiä löytyy suurimmista kaupungeista Suomessa ja ainakin pikaisella googlauksella löytää joidenkin yhteystietoja. https://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/kopiot-ja-jaljennokset/kaeaennoestodistukset
2. Käy ottamassa viralliset kopiot käännetyistä todistuksista sekä passikopiosta. Jos olet onnekas ja satut olemaan Espanjassa tämän prosessin aikana, voit tehdä tämän ilmaiseksi UNEDin pisteissä sihteerin toimitossa. Jos haet kokonaan Suomesta käsin, virallisia kopiota voi ottaa esimerkiksi maistraatissa. Tässä tapauksessa tarvitset kaikkiin kopioihin aidoksi todistamisen sekä apostillen. Suomessa nämä hienoudet voi maksaa yhteensä noin 100€.
3. Rekisteröidy UNEDin sivuille registrarse -napista ja täytä huolellisesti kaikki tiedot. Vasemmalla on linkki todella kattaviin ohjeisiin, jotka auttaa hakemuksen täyttämisessä, joten hyödynnä niitä! Rekisteröinti maksaa noin 108€ ja se maksetaan samalla, kun olet laittanut kaikki tiedot. http://portal.uned.es/portal/page?_pageid=93,937080&_dad=portal&_schema=PORTAL
4. Lähetä leimattu ja käännetty ylioppilastodistus, lukionpäättötodistus ja passikopio sekä melkein kaikki UNEDin rekisteröinnistä tulostetut laput UNEDille Espanjaan. Lisää tietoa lapuista:
http://portal.uned.es/portal/page?_pageid=93,25815448&_dad=portal&_schema=PORTAL
Jes! Ensimmäinen vaihe on ohi. UNED on siis antanut tuomionsa ja pisteyttänyt todistuksesi.
Mitä UNEDin pisteet ovat ja mihin niitä tarvitaan?
Yliopistoihin mennään pisterajojen (nota de corte) mukaan, jotka voivat olla mitä tahansa 5 ja 14 pisteen välillä ja ne vaihtelevat vuosittain riippuen hakijoiden tasosta. UNEDista saadut pisteet ovat siis ne pisteet, joilla haetaan. Hyvä juttu tässä systeemissä on se, että pystyt vähän taktikoimaan. Netistä löytyy useiden vuosien pisterajoja, joten saa vähän käsitystä mihin ehkä pääsee sisään ja mihin ei. http://www.ucm.es/notas-de-corte
Kuten aiemmin todettiin, UNED voi korkeintaan antaa kympin todistuksista. Mitenkäs niitä pisteitä voi saada yli kymmenen, jos pisterajat voivat maksimissaan olla 14? Lisäpisteitä voi saada ylimääräisellä pääsykokeella (fase específica) joka on vapaaehtoinen niin suomalaiselle kuin espanjalaiselle. Käytännössä tämä meinaa sitä, että pääsyrajan ollessa 10-14, ylimääräinen pääsykoe on pakko tehdä. Sen voi tehdä myös, jos ei ole tyytyväinen saamiinsa pisteisiin ja haluaa parantaa niitä.
Fase Específica - hirveä koettelemus vai hyödyllinen koe?
Henkilökohtaista kokemusta koetilanteesta ei ole, mutta kutsuisin tätä vaihetta silti aivan älyttömäksi. Fase Específicassa voit tehdä maksimissaan neljä koetta, joista kaksi parasta katsotaan. Keväällä 2016 valittavina aineina oli muun muassa tanssin historiaa, piirrustusta, latinaa, teknistä piirtämistä, matematiikkaa ja musiikkia. Pääsykoekirjoja ei ole, koska kokeet perustuvat kahden vuoden Espanjan lukion asioihin, mikä voi tuntua suomalaisesta erittäin epäreilulta.
Täytyy kuitenkin muistaa, että Espanjassa lukiossa on eri painotuksia ja jos "taiteellisen" lukion käynyt haluaa tehdä fase específicassa matemaattisia aineita, ne tulevat olemaan hänellekin haastavia, koska hän ei välttämättä ole edes opiskellut niitä lukiossa. Jos ei ole ihan pakko tehdä näitä kokeita, sanoisin, että jätä ne välistä. Kieliä hakevana"helpoimmat" aineet minulle olisivat olleet pitkää matiikkaa vastaava matematiikka ja taiteellinen piirtäminen eli ei edes mitään kieliin liittyvää... https://www.examtime.com/es/selectividad/asignaturas/fase-especifica/ http://yaq.es/selectividad/quien-le-conviene-hacer-fase-especifica
Tässä välissä et oikein voi tehdä mitään muuta kuin odotella hakulomakkeen aukeamista netissä. Keväällä 2016 hakulomake Madridin yliopistoihin aukesi 13.6. ja koska olin paniikissa ennen sitä, laittelin sähköpostia yliopistolle ja kysyin päivämäärää. Kysely on sallittua!
Itse haku yliopistoihin
Hakulomake kantaa nimeä preinscripción. Eri alueille (comunidades) tehdään erilliset hakemukset eli jos haluat hakea vaikka Bilbaoon, Madridiin ja Barcelonaan, sun täytyy laittaa kolme hakemusta, mutta jos haet Madridin sisällä Madridin kaupunkiin ja Alcalá se Henaresin kaupunkiin, laitat vain yhden hakemuksen. Kun yliopisto on vastaanottanut paperisi, saat sähköpostiin vahvistuksen heiltä ja preinscripción sivulla lukee su solicitud ha sido validado tms.
1.Täytä tiedot netissä ja laita hakujärjestykseen yliopistot, joihin haluat hakea. Tässä vaiheessa voi tulla vähän yllätyksiä, nimittäin sulta saatetaan vaatia erillisiä tutkintoon liittyviä kokeita (=prueba específica HUOM! tällä ei ole mitään tekemistä fase específican kanssa), jotka tehdään kesällä Espanjassa. Näistä ylimääräisistä kokeista ei välttämättä ole informoitu hyvin ennen kuin vasta tässä hakulomakkeessa, jossa ne pamahtavat lisätietoihin. Jos siis tiedät, että et pääse kesällä kokeisiin tai epäilet pärjäämistäsi, ÄLÄ laita ensimmäiseksi vaihtoehdoksi tutkintoa, jossa on tutkintoonliittyvä koe. Koska jos pisteesi riittävät kyseiseen tutkintoon, Espanjan päässä oletetaan, että tulet kokeisiin eikä sinun anneta vaihtaa toiseen hakuvaihtoehtoon, jos alat katumaan valintaasi.
Toinen ongelma tulee vastaan puhelinnumeron kanssa, sillä ainakaan keväällä 2016 ohjelma ei antanut syöttää ulkomaalaista numeroa hakulomakkeeseen.
2.Käy ottamassa apostille ja aidoksi todistettu kopio UNED-arvosanasta ja mahdollisista fase específica -todistukisista. Nämä maksavat muutamia kymppejä riippuen maasta ja papereiden määrästä.
3.Laita kyseiset kopiot passikopion kanssa kirjatussa kirjeessä postiin osoitteeseen, jonka sait preinscripciónista. Osoitteen ohella lukee vielä myös kaikki laput jotka täytyy lähettää.
Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka ulkomaalaisilla on pari viikkoa pidempään aikaa hakea kuin espanjalaisilla, kannattaa paperit laittaa postiin heti kun vain voi. Ruotisista kesti noin kaksi viikkoa, että paperit menivät perille ja ennen yliopistoon pääsyä ne lojuivat lentokentällä yhdeksän päivää, minkä takia soittelin paniikissa espanjalaisen kaverini kanssa valehtelematta varmaan kymmeneen puhelinnumeroon - niin posteihin, lentokentälle kuin yliopistollekin - koska olin varma, että he olivat hukanneet kirjeeni....
Paikan vastaanottaminen
Noin viikko preinscripciońin loppumispäivän jälkeen kännykkään ja sähköpostiin tulee tieto yliopistopaikoista, joihin pisteesi riittivät. Sen jälkeen alkaa paikan vastaanottaminen, joka kantaa nimeä matriculación.
Ennen matriculaciónia:
1.Tarkista yliopistosi sivulta, minä päivänä ja jopa mihin kellon aikaan paikaan vastaanottaminen tapahtuu omalla alalla.
2. Katso myös jo vähän etukäteen, miten matriculación tehdään ja tarvitsetko tehdä jotain ennen sitä, sitä. Esimerkiksi Madridin Autonomassa suositeltiin hankkimaan nettitunnukset jo ennen h-hetkeä.
Matriculación (Autónomassa):
Paikan vastaanottaminen tapahtuu netissä ja se kantaa nimeä automatriculación. Tähän tarvittiin nyt ne edellisessä kohdassa mainitut nettitunnukset. Lomake pitää sisällään henkilökohtaiset tietojen täyttämistä, kyselyyn vastaamista, lukukausimaksuihin liittyviä kysymyksiä ja kurssien valintaa. (Valinta on ehkä vähän hämäävä sana, sillä kurssit on määrätty etukäteen eikä valinnaisille oikeastaan ole. Ainakaan ykkösvuonna)
Kaikki tämä kuulostaa yksinkertaiselta, eikö? Henkilökohtiin täytyy ainakin täyttää semmoinen kohta, kuin "Osoitteeni opiskelujeni aikana" eikä moni Madridiin tuleva tiedä missä tulee asumaan vielä tässä vaiheessa. Tällöin kenttiin pitäisi laittaa kotiosoite, mutta eihän tämä lomake tunnista Suomen postinumeroa. Eteenpäin pääsee laittamalla pelkästään yhdeksikköjä kaikkiin kenttiin, mutta kannattaa soittaa apupuhelimeen ja kysäistä, jos tällaisia ongelmia tulee vastaan. Niin minäkin tein (ja sitten he vastasivat noin kuudennen soittokerran jälkeen...)
Toinen juttu on ne maksut. Itse valitsin maksut rahoituslaitoksen kautta, mutta sain käsiini omituisen laskun, jossa oli joku viivakoodi. Ilmeisesti kyseinen viivakoodi aukeaa vain Santanderin pankeissa (tai Espanjan muissakin pankeissa) eli en voinut maksaa Suomesta käsin, vaikka eräpäivä oli viikon päässä. Yliopistolta sanottiin sitten (noin neljän eri sähköpostiosoitteen jälkeen) että on okei maksaa vasta syksyllä. Jos haluat kysyä jotain maksuista, laita suoraan tiedekunnille viestiä, sillä he hoitavat myös maksujutut.
NO NIIN, siinä se taisi olla lyhykäisyydessään.
Onpa jännä nähdä koko prosessi näin niin kuin kirjoitettuna. Olisipa se ollut listattuna jo ennen kuin itse haki - sitä vain teki vaihe vaiheelta ja toivoi tekevänsä oikein. Jos just sä olet hakemassa Espanjaan, niin alapuolelle saa jättää kysymyksiä niin autan niin paljon kuin vain voin! Hakua oli sen verran hirveä tehdä yksin epävarmana, kun tietoa ei ollut saatavilla, joten autan mielelläni :)
Yleisenä ohjeena sanoisin, että lähetä sähköposteja ja soittele yliopistoille tai kelle vain tarvitseekaan, jos on epäselvyyksiä. Espanjassa mikään ei ole selkeää eikä tieto kulje yhtä hyvin kuin Suomessa. Tärkeät hakulinkit saattavat olla vain muun tekstin seassa nettisivulla, kun Suomessa se olisi kissankokosilla kirjaimilla tai linkit eivät välttämättä edes toimi! Luotettavaksi todettu, mutta hieman sekava nettisivu Madridin yliopistotiedoille: http://www.emes.es/
Showing posts with label studying in spain. Show all posts
Showing posts with label studying in spain. Show all posts
22/07/2016
University Results & Why I Don't Want to Come Back to Stockholm
Hiljaisuutta hiljaisuuden perään... Tiedättekö, tämä kesä on ollut siitä poikkeuksellinen, että vapaapäivät tuntuvat olevan ihan minimissä. Silloin kuin niitä on ollut, mulla on ollut vieraita Suomesta tai oon ollut Uppsala-frendin kanssa. Kahdeksan tunnin hoitotyöpäivän jälkeen ei hirveästi ole jaksanut osallistua nordjobb-juttuihin saati kirjoitella, kun tekisi mieli vain lysähtää sänkyyn, mutta on pakko raahautua suihkuun ja laittamaan ruokaa.
Quietness followed by more quietness... You know, I've had exceptionally few days off at work this summer, or at least that's what it feels like. When I've been free from the chains, I've either had visitors from Finland or been hanging around with my mate from Uppsala. And after eight hours of nursing I just haven't had the energy to participate in nordjobb activities let alone update my blog! I just want to have a shower, eat and collapse on my bed. Ha.
Quietness followed by more quietness... You know, I've had exceptionally few days off at work this summer, or at least that's what it feels like. When I've been free from the chains, I've either had visitors from Finland or been hanging around with my mate from Uppsala. And after eight hours of nursing I just haven't had the energy to participate in nordjobb activities let alone update my blog! I just want to have a shower, eat and collapse on my bed. Ha.
Huomaan, miten henkisesti raskaampia monet työpäivät ovat olleet tänä vuonna viime vuoteen verrattuna. (Tai ehkä aika vaan kultaa muistot. Heh.) Nyt on jostain syystä vähemmän sitä mekaanista "valmista ruoka ja anna lääkkeet" -linjaa ja enemmän kivuista valittelua, pyörätuoleista nostelua, yllätyksellisiä hälytyksiä ja vaikeita asiakkaita, jotka valittavat minulle kaikista mahdollisista epäkohdista, joista en ole vastuussa. Pahimpana stressinaiheena on kuitenkin hoitohenkilöstön puuttuminen. Ei ole tainnut kulua viikkoa, jolloin joku ei olisi ollut kipeänä, "kipeänä", epätietoisena omasta työvuorosta tai muuten vain kieltätynyt tulemasta töihin. Nyt tuli oikeasti sellainen olo, että en kyllä tule uudestaan kotihoitoon töihin tänne. Tämä on nyt nähty enkä jaksa stressata näistä töistä, jos ei ole pakko.
I've realised how much more ponderous my work is compared to last summer. (Or maybe memories grow sweeter with time. Hehe.) For some reason, in comparison to last years "give the medicine and cook food", my days have been full of lifting people up and down from wheelchairs, lots of complaints about pain, unexpected alarms and difficult clients, who whine about all sorts of things I'm not responsible for. The worst thing is, though, is that not everyone comes to work. Not even a week has past without someone being ill, being "ill", being unaware of own work shifts or just refusing to come to work. Now I really feel like never coming back to this job again. At least not back to Stockholm. I've seen it all and don't want to worry about these kind of patients if I can choose.
I've realised how much more ponderous my work is compared to last summer. (Or maybe memories grow sweeter with time. Hehe.) For some reason, in comparison to last years "give the medicine and cook food", my days have been full of lifting people up and down from wheelchairs, lots of complaints about pain, unexpected alarms and difficult clients, who whine about all sorts of things I'm not responsible for. The worst thing is, though, is that not everyone comes to work. Not even a week has past without someone being ill, being "ill", being unaware of own work shifts or just refusing to come to work. Now I really feel like never coming back to this job again. At least not back to Stockholm. I've seen it all and don't want to worry about these kind of patients if I can choose.
Aika paljon ajatuksia on täyttänyt myös hemmetin hankalaksi tehty yliopistohaku, mutta kaikki vaiva kannatti, sillä LÄHDEN OPISKELEMAAN MADRIDIIN! Tulen opiskelemaan seuraavat neljä vuotta Lenguas modernas, cultura y comunicación -linjaa Madridin Autónomassa ranska pääkielenä! Monet pitää mua vähän tyhmänä, kun lähden Suomen opetusjärjestelmää karkuun Espanjaan - vieläpä ranskan ja englannin opiskelun takia enkä espanjan kielen - mutta tein sen mikä tuntui parhaalta. Tällä hetkellä ainakin olen niin innoissani siitä, että pääsen takaisin Madridin sykkeeseen opiskelemaan just omaa juttua.
My university application process has pretty much taken over my mind and occupied it, especially during the last month. But every single effort was worth it, because I GOT IN THE UNI IN MADRID! I'll be studying there for the next four years an undergraduate program that's called Lenguas modernas, cultura y comunicación, French as my first language, at the Autonomous University of Madrid! Lot's of people think I'm nuts for escaping Finland just to be in Spain - especially since I'm studying French and English, not even Spanish! - but I'm doing what feels best for me. At least now I'm superexcited about going back to Madrid, feeling the city caressing me and being able to study my passion.
My university application process has pretty much taken over my mind and occupied it, especially during the last month. But every single effort was worth it, because I GOT IN THE UNI IN MADRID! I'll be studying there for the next four years an undergraduate program that's called Lenguas modernas, cultura y comunicación, French as my first language, at the Autonomous University of Madrid! Lot's of people think I'm nuts for escaping Finland just to be in Spain - especially since I'm studying French and English, not even Spanish! - but I'm doing what feels best for me. At least now I'm superexcited about going back to Madrid, feeling the city caressing me and being able to study my passion.
Nyt on ajankohtaista etsiä kämppä, hakea opintotukea, selvitellä yliopistomaksuja ja opintojen aloittamiseen liittyviä juttuja, tehdä muuttoilmoitus, hakea terveydenhoitopiiriin kuulumista ja ehkä hankkia joku vakuutus Suomesta käsin. Espanjassa sitten muita juttuja muun muassa NIE-tunnuksen hankkiminen kuten myös uuden puhelinliittymän solmiminen ja Santander-tilin aukaiseminen yliopistomaksuja varten. On tämä kyllä työmaa, mutta pikkuhiljaa... Teen muuten lähiaikoina kunnon infopläjäyksen ja tarkat ohjeet siitä, kuinka haetaan Espanjaan yliopistoon Suomesta. Sitä voi sitten lukea ja ihmetellä, vaikka ei olisikaan hakemassa opiskelemaan :P
Now it's time to look for accommodation, apply for financial aid, sort out everything related to tuition fees and starting my studies, notify of change of address, apply for my right to stay in the Finnish health care district and maybe look for some kind of an insurance in Finland. In Spain I'll have a bit of this and that; I will most probably apply for a NIE, buy a new sim card and open a Santander bank account to facilitate the paying of my tuition fees. Everything's still a mess, but a little by little... By the way, I'll write about my process of applying to a Spanish university on my blog (will be only in Finnish since it'll be such a long post and will mostly serve for Finns) but tell me if you want to have it English too!
Now it's time to look for accommodation, apply for financial aid, sort out everything related to tuition fees and starting my studies, notify of change of address, apply for my right to stay in the Finnish health care district and maybe look for some kind of an insurance in Finland. In Spain I'll have a bit of this and that; I will most probably apply for a NIE, buy a new sim card and open a Santander bank account to facilitate the paying of my tuition fees. Everything's still a mess, but a little by little... By the way, I'll write about my process of applying to a Spanish university on my blog (will be only in Finnish since it'll be such a long post and will mostly serve for Finns) but tell me if you want to have it English too!
Hyvää viikkoa kaikille siellä! Kertokaapas joku kohokohta teidän parista viime viikosta, niin pidetään hyvää mieltä yllä <3
I wish you all a really nice week! Now, tell me a highlight of you're last few weeks so we'll keep up the positive energy <3
I wish you all a really nice week! Now, tell me a highlight of you're last few weeks so we'll keep up the positive energy <3
08/05/2016
University Plans & A Summer Job?!
Olen positiivisesti yllättynyt. Kaiken paperihässäkän jälkeen mun arvosana, jolla haen yliopistoihin, oli tiedossa jo puolentoista viikon jälkeen. Voitteko kuvitella! Oikein ripeää toimintaa ottaen huomioon, että ollaan Espanjassa. Ja mitä sieltä paljastuikaan? 8,5/10. En vielä uskalla sen suurempia pippaloita pitää, mutta kyllähän tuo ylittää reippaasti useina vuosina vaaditun pisterajan 6,1-7,4! Mä haluan saada jo varmistuksen opiskelupaikasta, etsiä kämpän Madridista ja lähteä opiskelemaan! Haha.
I'm pleasantly surprised. Spain was incredibly quick with my grade with which I'll apply for universities here. I got to know my entrance grade after only a week and a half which is quick considering we're in Spain! Anyway, what did I get? An 8,5/10. I can't and I won't celebrate my entrance to the university yet, but I must say that 8,5 does exceed the required 6,1-7,4 easily! I want to get my place confirmed already, find a nice flat in Madrid and start my studies! Haha.
Kävi miten kävi, paljastan nyt teille mihin edes aion hakea: Modernit kielet, kulttuuri ja viestintä (ranska pääkielenä) Madridin Autónomaan. Alunperinhän halusin englantia lukemaan tälle linjalle, mutta englannin pisteraja ylittää 10 eli mun pitäisi tehdä naurettavia matematiikan ja piirustuksen kokeita ja kaiken lisäksi läpäistä molemmat, jonka jälkeen olisi edes joten kuten hyvät mahdollisuudet päästä sisään. Jossain vaiheessa tajusin myös, että linjassa kiehtoo sen viestintäpainotus ja mielenkiintoiset valinnaiset. Ja ranskan rinnalle voi kuitenkin valita englannin, ellen innostu aloittamaan japania tai muuta jännää...
Whatever happens, I'll unveil the secret and tell you what I'm applying for; Modern languages, culture and communication (French as first language) for Madrid's Autónoma. Originally, I wanted to do English as my first language, but they require over 10 for the entrance grade, so I would have to do ridiculous exams AND pass them. After passing them, I'd only have fairly good opportunities to get in. At some point, I also realised that mixing languages with communication and was really cool and I didn't want to find an "easier" English degree. Besides, I could choose English as my second language if I don't happen to start Japanese or something...(which I would love to do!)
Sitten toinen juttu, josta olen superinnoissani ja josta en ole teille juurikaan puhunut: lähden taas kesätöihin Tukholmaan! Oli hieman venkslausta saada aupair-, yliopistohaku- ja työnaloitusaikataulut käymään yhteen, mutta loppujen lopuksi sain kuitenkin paikan työpaikasta, vaikka aloitankin pari viikkoa alkuperäistä myöhemmin. Työnaapurusto tulee olemaan eri, mutta yritys ja työtehtävät ovat samat. Parasta tässä on se, että menen samaan kimppakämppään asumaan, joten palaan kotiin Farsta Strandiin:') En tiedä kauniimpaa kuin palata paikkaan, joka jätti sydämeen oman jälkensä.
Another thing that's making me really excited is that I'll be working in Stockholm again! It wasn't easy to make everything work together; quitting my au pair job, applying for the university (and possible entrance exams) and starting my work in Sweden... I'm happy I got the job in the end, even if I have to start two weeks later than we had agreed on. The office and working neighbourhood will be different, but the company and tasks will be the same. The best thing about going back to Stockholm is that I'll be living in the same crazy, lovely, international flat and that means I'm coming back home:') There's nothing more beautiful than returning to a place which left its marks on your heart.
Ennen Tukholmaa lähden kuitenkin pikkulomalle Barcelonaan rentoutumaan. Tarviin ne pari-kolme päivää löhöilyyn ja hauskanpitoon ennen kuin täytyy olla vastuullinen aikuinen ja alkaa käymään töissä. Ja sehän on ihan sallittua, eiks niin?;) Mitenkäs muilla menee? Joko on kesän kuviot selvillä?
But before leaving for Stockholm, I'll take a little break in Barcelona. I need a couple of days off for laying on the beach and having fun before being a responsible, working adult. And there's nothing wrong with that, right? ;) What about you guys? Do you already know what you're going to do next summer?
I'm pleasantly surprised. Spain was incredibly quick with my grade with which I'll apply for universities here. I got to know my entrance grade after only a week and a half which is quick considering we're in Spain! Anyway, what did I get? An 8,5/10. I can't and I won't celebrate my entrance to the university yet, but I must say that 8,5 does exceed the required 6,1-7,4 easily! I want to get my place confirmed already, find a nice flat in Madrid and start my studies! Haha.
Kävi miten kävi, paljastan nyt teille mihin edes aion hakea: Modernit kielet, kulttuuri ja viestintä (ranska pääkielenä) Madridin Autónomaan. Alunperinhän halusin englantia lukemaan tälle linjalle, mutta englannin pisteraja ylittää 10 eli mun pitäisi tehdä naurettavia matematiikan ja piirustuksen kokeita ja kaiken lisäksi läpäistä molemmat, jonka jälkeen olisi edes joten kuten hyvät mahdollisuudet päästä sisään. Jossain vaiheessa tajusin myös, että linjassa kiehtoo sen viestintäpainotus ja mielenkiintoiset valinnaiset. Ja ranskan rinnalle voi kuitenkin valita englannin, ellen innostu aloittamaan japania tai muuta jännää...
Whatever happens, I'll unveil the secret and tell you what I'm applying for; Modern languages, culture and communication (French as first language) for Madrid's Autónoma. Originally, I wanted to do English as my first language, but they require over 10 for the entrance grade, so I would have to do ridiculous exams AND pass them. After passing them, I'd only have fairly good opportunities to get in. At some point, I also realised that mixing languages with communication and was really cool and I didn't want to find an "easier" English degree. Besides, I could choose English as my second language if I don't happen to start Japanese or something...(which I would love to do!)
Sitten toinen juttu, josta olen superinnoissani ja josta en ole teille juurikaan puhunut: lähden taas kesätöihin Tukholmaan! Oli hieman venkslausta saada aupair-, yliopistohaku- ja työnaloitusaikataulut käymään yhteen, mutta loppujen lopuksi sain kuitenkin paikan työpaikasta, vaikka aloitankin pari viikkoa alkuperäistä myöhemmin. Työnaapurusto tulee olemaan eri, mutta yritys ja työtehtävät ovat samat. Parasta tässä on se, että menen samaan kimppakämppään asumaan, joten palaan kotiin Farsta Strandiin:') En tiedä kauniimpaa kuin palata paikkaan, joka jätti sydämeen oman jälkensä.
Another thing that's making me really excited is that I'll be working in Stockholm again! It wasn't easy to make everything work together; quitting my au pair job, applying for the university (and possible entrance exams) and starting my work in Sweden... I'm happy I got the job in the end, even if I have to start two weeks later than we had agreed on. The office and working neighbourhood will be different, but the company and tasks will be the same. The best thing about going back to Stockholm is that I'll be living in the same crazy, lovely, international flat and that means I'm coming back home:') There's nothing more beautiful than returning to a place which left its marks on your heart.
Ennen Tukholmaa lähden kuitenkin pikkulomalle Barcelonaan rentoutumaan. Tarviin ne pari-kolme päivää löhöilyyn ja hauskanpitoon ennen kuin täytyy olla vastuullinen aikuinen ja alkaa käymään töissä. Ja sehän on ihan sallittua, eiks niin?;) Mitenkäs muilla menee? Joko on kesän kuviot selvillä?
But before leaving for Stockholm, I'll take a little break in Barcelona. I need a couple of days off for laying on the beach and having fun before being a responsible, working adult. And there's nothing wrong with that, right? ;) What about you guys? Do you already know what you're going to do next summer?
27/04/2016
What's up? Week 16
Viikonloput ovat menneet niin sosiaalisissa tunnelmissa, että maantaiaamut ovat olleet pelkästään nukkumista varten. Jotenkin on nyt lähiaikoina tutustunut paljon kavereiden kavereihin ja viettänyt aikaa suurissa porukoissa. Kokeilin ekaa kertaa rullaluistelua, osallistuttiin kevään ensimmäiseen jättipiknikkiin ja ollaan baareiltu jonkin verran. Nää tyypit on ihan hulluja ja elämäniloisia ja juuri siksi mä rakastan heitä!
Overwhelmed by super-social weekends, I've been sleeping away Mondays, trying to get rid of my sleep deprivation. That's just how much I've been going out with my friends, but it's all been worth it. We've gone rollerskating, participating in a huge international picnic and done some pub crawling. These guys are crazy but that's exactly the reason why I love them!
Lähetin juuri yliopistolle kaikki lippulappuset - joita oli yhteensä muuten 15 - joten nyt sormet ristiin, että he antaisivat mulle hyvän lähtöarvosanan! Mulla ei vieläkään ole mitään havaintoa, teenkö yliopiston pääsykokeita vai en, koska se riippuu tuosta arvosanasta. Tuntuu muutenkin todella turhauttavalta, kun puolet niistä kokeen matematiikan jutuista ovat kokonaan uusia tämmöiselle lyhyen matiikan käyneelle enkä haluaisi viimeisiä viikkoja Madridissa viettää stressaten nenä kiinni kirjassa. Haen sittenkin lukemaan ranskaa ykköskielenä ja englantia tokana kielenä, koska siten on vähän helpompi päästä sisään. Ei yhtään hullumpi vaihtoehto tuokaan, sillä kyseinen linja olisi niin mun juttu, että sinne on päästävä!
I managed to send all my pieces of paper - which were 15 all together, mind you - to the university, so let's keep our fingers crossed they'll give a good grade to start off with! I still don't know whether to do the entrance exams or not because it depends on this very grade. And to be honest, I'm not feeling very keen on doing them, since half of the things in maths are completely new for me and I wouldn't like to spend my last weeks in Madrid studying and stressing out... There was just a teeny tiny change done to my plans; instead of applying for English, I'm going to opt for French as my first language and English as my second one. That way it's much easier to get into this particular degree, as I know it's going to be perfect for me!
Haluaisin kertoa myös viime viikonlopun kahdesta erittäin mielenkiintoisesta yöbussikyydistä. Ekana yönä kuski eksyi ja kierreltiin Madridin pohjoispuolta yhteensä puoltoista tuntia puolelta toiselle. Toisena yönä bussiin nousi kohtuullisen suuri ja humalainen porukka nuoria ja sanotaanko näin, että he pitivät todellista linja-autotunnelmaa yllä. Huudon seassa kuului muun muassa: "NOS VAMOS A LAS TABLAS, NOS VAMOS A LAS TABLAS" "ALCOHOL, ALCOHOL, ALCOHOL. HEMOS VENIDO A EMBORRACHARNOS, EL RESULTADO NOS DA IGUAL" "DE LAS TABLAS, NO NOS ECHAN" Ajattelin, että se oli hyvä vitsi, mutta nämä älypäät tosiaan jatkoivat meidän Las Tablasiin asti kello neljältä aamuyöllä. 45 minuutin matka meni rattoisasti kuunnellessa kaunista laulua huuliharpun, freestyleräppäyksen ja taputusten säestämänä...
I also want to tell you guys about two interesting bus rides I encountered last weekend. On the first night, the driver got lost in the Northern part of Madrid, so we were going around and around for, like, 1,5 hours instead of 45 minutes. During the second night, in turn, the bus filled up with a group of noisy and somewhat drunk/stoned teenagers, who kept up a nice atmosphere. They shouted stuff like: "NOS VAMOS A LAS TABLAS, NOS VAMOS A LAS TABLAS" "ALCOHOL, ALCOHOL, ALCOHOL. HEMOS VENIDO A EMBORRACHARNOS, EL RESULTADO NOS DA IGUAL" "DE LAS TABLAS, NO NOS ECHAN" I thought it was a stupid joke, but these youngsters actually carried on to our Las Tablas at 4 am. So those 45 minutes were well spent, listening to their beautiful singing accompanied by a harmonica, freestyle rapping and clapping...
Ruokaa ei sovi myöskään unohtaa, joten tuossa yläpuolella ollaan pizzoilla yhdessä Madridin parhaimmissa (ja varmasti pienimmissä!) pizzerioissa. Kyseessä on Vesuvio, joka sijaitsee Calle Hortalezalla, aivan Gran Vían lähettyvillä. Mielettömän maukkaat, halvat ja sopivankokoiset pizzat ravintolassa, johon ei varmasti kiinnittäisi huomiota ellei sitä tietäisi. Suosittelen tätä kaikille lämpimästi, mutta tulkaa mieluiten jo ennen ysiä, koska sen jälkeen tuonne ei kerta kaikkiaan mahdu istumaan.
And because you can just never have too much food, I have to tell you about this place. There we were, enjoying our pizzas and pastas out in Vesuvio which is located on Calle Hortaleza, just a stone's throw away from Gran Vía. Perfectly delicious and cheap pizzas in a restaurant you would barely notice if you hadn't heard of it. I recommend you go there, but please do come before pm, as after that it starts to get a but messy and simply you won't fit in.
Seuraavaksi postailen vähän mun arkiarjesta lasten kanssa, kun tämä kavereiden kanssa hengailu ei sitä tosissaan ole. Ja yhden jännän au pair -sarjan, jonka näette tässä lähiaikoina! Näitä arkijuttuja löytää muuten snapchatista @rosamariaryh, jos kiinnostaa enemmän tietää. edit. 27.8.2017 Mitäs te ootte tehneet lähiaikoina?
Next I'll be posting about my real everyday life with kids and start a new exciting series about which you'll hear more later! I post everyday stuff on snapchat, if you're interested in seeing more @rosamariaryh. What have you been up to lately?
Overwhelmed by super-social weekends, I've been sleeping away Mondays, trying to get rid of my sleep deprivation. That's just how much I've been going out with my friends, but it's all been worth it. We've gone rollerskating, participating in a huge international picnic and done some pub crawling. These guys are crazy but that's exactly the reason why I love them!
Lähetin juuri yliopistolle kaikki lippulappuset - joita oli yhteensä muuten 15 - joten nyt sormet ristiin, että he antaisivat mulle hyvän lähtöarvosanan! Mulla ei vieläkään ole mitään havaintoa, teenkö yliopiston pääsykokeita vai en, koska se riippuu tuosta arvosanasta. Tuntuu muutenkin todella turhauttavalta, kun puolet niistä kokeen matematiikan jutuista ovat kokonaan uusia tämmöiselle lyhyen matiikan käyneelle enkä haluaisi viimeisiä viikkoja Madridissa viettää stressaten nenä kiinni kirjassa. Haen sittenkin lukemaan ranskaa ykköskielenä ja englantia tokana kielenä, koska siten on vähän helpompi päästä sisään. Ei yhtään hullumpi vaihtoehto tuokaan, sillä kyseinen linja olisi niin mun juttu, että sinne on päästävä!
I managed to send all my pieces of paper - which were 15 all together, mind you - to the university, so let's keep our fingers crossed they'll give a good grade to start off with! I still don't know whether to do the entrance exams or not because it depends on this very grade. And to be honest, I'm not feeling very keen on doing them, since half of the things in maths are completely new for me and I wouldn't like to spend my last weeks in Madrid studying and stressing out... There was just a teeny tiny change done to my plans; instead of applying for English, I'm going to opt for French as my first language and English as my second one. That way it's much easier to get into this particular degree, as I know it's going to be perfect for me!
Haluaisin kertoa myös viime viikonlopun kahdesta erittäin mielenkiintoisesta yöbussikyydistä. Ekana yönä kuski eksyi ja kierreltiin Madridin pohjoispuolta yhteensä puoltoista tuntia puolelta toiselle. Toisena yönä bussiin nousi kohtuullisen suuri ja humalainen porukka nuoria ja sanotaanko näin, että he pitivät todellista linja-autotunnelmaa yllä. Huudon seassa kuului muun muassa: "NOS VAMOS A LAS TABLAS, NOS VAMOS A LAS TABLAS" "ALCOHOL, ALCOHOL, ALCOHOL. HEMOS VENIDO A EMBORRACHARNOS, EL RESULTADO NOS DA IGUAL" "DE LAS TABLAS, NO NOS ECHAN" Ajattelin, että se oli hyvä vitsi, mutta nämä älypäät tosiaan jatkoivat meidän Las Tablasiin asti kello neljältä aamuyöllä. 45 minuutin matka meni rattoisasti kuunnellessa kaunista laulua huuliharpun, freestyleräppäyksen ja taputusten säestämänä...
I also want to tell you guys about two interesting bus rides I encountered last weekend. On the first night, the driver got lost in the Northern part of Madrid, so we were going around and around for, like, 1,5 hours instead of 45 minutes. During the second night, in turn, the bus filled up with a group of noisy and somewhat drunk/stoned teenagers, who kept up a nice atmosphere. They shouted stuff like: "NOS VAMOS A LAS TABLAS, NOS VAMOS A LAS TABLAS" "ALCOHOL, ALCOHOL, ALCOHOL. HEMOS VENIDO A EMBORRACHARNOS, EL RESULTADO NOS DA IGUAL" "DE LAS TABLAS, NO NOS ECHAN" I thought it was a stupid joke, but these youngsters actually carried on to our Las Tablas at 4 am. So those 45 minutes were well spent, listening to their beautiful singing accompanied by a harmonica, freestyle rapping and clapping...
And because you can just never have too much food, I have to tell you about this place. There we were, enjoying our pizzas and pastas out in Vesuvio which is located on Calle Hortaleza, just a stone's throw away from Gran Vía. Perfectly delicious and cheap pizzas in a restaurant you would barely notice if you hadn't heard of it. I recommend you go there, but please do come before pm, as after that it starts to get a but messy and simply you won't fit in.
Seuraavaksi postailen vähän mun arkiarjesta lasten kanssa, kun tämä kavereiden kanssa hengailu ei sitä tosissaan ole. Ja yhden jännän au pair -sarjan, jonka näette tässä lähiaikoina!
Next I'll be posting about my real everyday life with kids and start a new exciting series about which you'll hear more later!
21/03/2016
Espanjaan hakemisen vaikeus
Huhhuh. Mulla on hyviä ja huonoja uutisia yliopistohaun suhteen. Sisälläni meni vuoristorata, kun sain selkeyttä asioihin. Kuulin niin helpottavia kuin hirvittäviä asioita, jotka määrittelevät mun tulevaisuutta rankalla kädellä. Ja mua alkoi pelottaa.
Tiedättekö ne espanjan tunnit ja DELE-kokeen, joista olen silloin tällöin panikoinut täällä? No, voin unohtaa ne. Yliopisto vaatii B2-tason, muttei sitä tarvitse todistaa millään virallisella lapulla. Se on mielestäni aika outoa. Joka tapauksessa olen äärimmäisen helpottunut tästä, koska DELE-kokeista tuli kamalat ylppärivibat ja mulla olisi mennyt noin 300€ kokeen suorittamiseen sekä siihen valmentavaan opetusviikonloppuun. Tunteja jatkan kuitenkin, koska tunnit on huippuja ja opettaja myös.
Sitten mulle kerrottiin enemmän korkeakouluhausta Espanjassa. En nyt paneudu siihen tässä postauksessa, joten long story short: mun täytyy tehdä pääsykoe, jos haluan ottaa englannin pääkieleksi. Kaikista naurettavinta tässä on se, että pääsisin helposti sisään samaan yliopistoon samalle linjalle opiskelemaan ranskaa tai ESPANJAA ilman kokeita. Siis sitä samaa espanjaa, jonka osaamista ei tarvinnut äsken edes todistaa...
Nyt tuntuu todella epäreilulta, että minut laitetaan samalle linjalle espanjalaisten hakijoiden kanssa pääsykokeissa. Siinä missä espanjalaiset panikoivat osaamistaan kokeessa, mä panikoin myös sitä kieltä, jota he puhuvat äidinkielenään. Tiedän kyllä, että tämä ongelma tulee vastaan siellä yliopistossakin, mutta silloin voin sentään päntätä espanjaa rauhallisin mielin. Noh, ehkä meidän hakijoiden joukossa on muutama muukin sekava sielu.
Loogisesti ajateltuna pääsykokeissa pitäisi testata englantia, jos haluaa opiskella kyseistä kieltä. Mulle kuitenkin sanottiin, että kokeiden sisällöt vaihtelevat paljon joka vuosi eikä voida taata, että englantia testattaisiin, vaikka hakisi opiskelemaan sitä. Mitä ihmettä, espanjalaiset?! Jotain maailmanhistoriaako siellä pitäisi tietää? Tai kenties pythagoraan lause? Vastaus on KYLLÄ; juurikin noita aineita siellä kysytään. Kaikista inhottavinta oli se, kun googletellessani koeaiheita näin niiden seassa muun muassa musiikin historiaa, kreikkaa ja erilaisia taiteita - toisin sanoen aineita, joita tietyn linjan valinneet ovat opiskelleet lukiossa, mutta joita ei edes opeteta Suomessa.
Anyways, mä tekisin paljon mieluummin tuon DELEn, ulkomaalaiselle suunnatun kielikokeen, kuin lähtisin kokeilemaan onneani muiden samassa tilanteessa olevien, espanjalaisten nuorten kanssa. Jälkimmäinen vaihtoehto on valitettavasti ainut, joka mulla nyt on. Kuulostaa aivan pähkähullulta, mutta selvitän tätä asiaa ja lähden raivolla yrittämään sitä hirveää koetta. Näin ulkomaalaisena Espanjassa en edes tiedä minä päivänä kyseiset kokeet ovat eikä mitään "pääsykoemateriaaleja" ole niin kuin Suomessa... Mun pitää myös muuttaa vähän sotasuunnitelmaani eli hakea useampaan paikkaan ja yrittää tyytyä johonkin samantyyliseen linjaan, jos en pääse sisään unelmavaihtoehtooni. (Se pysyköön vielä salaisuutena)
Tiedättekö ne espanjan tunnit ja DELE-kokeen, joista olen silloin tällöin panikoinut täällä? No, voin unohtaa ne. Yliopisto vaatii B2-tason, muttei sitä tarvitse todistaa millään virallisella lapulla. Se on mielestäni aika outoa. Joka tapauksessa olen äärimmäisen helpottunut tästä, koska DELE-kokeista tuli kamalat ylppärivibat ja mulla olisi mennyt noin 300€ kokeen suorittamiseen sekä siihen valmentavaan opetusviikonloppuun. Tunteja jatkan kuitenkin, koska tunnit on huippuja ja opettaja myös.
Sitten mulle kerrottiin enemmän korkeakouluhausta Espanjassa. En nyt paneudu siihen tässä postauksessa, joten long story short: mun täytyy tehdä pääsykoe, jos haluan ottaa englannin pääkieleksi. Kaikista naurettavinta tässä on se, että pääsisin helposti sisään samaan yliopistoon samalle linjalle opiskelemaan ranskaa tai ESPANJAA ilman kokeita. Siis sitä samaa espanjaa, jonka osaamista ei tarvinnut äsken edes todistaa...
Nyt tuntuu todella epäreilulta, että minut laitetaan samalle linjalle espanjalaisten hakijoiden kanssa pääsykokeissa. Siinä missä espanjalaiset panikoivat osaamistaan kokeessa, mä panikoin myös sitä kieltä, jota he puhuvat äidinkielenään. Tiedän kyllä, että tämä ongelma tulee vastaan siellä yliopistossakin, mutta silloin voin sentään päntätä espanjaa rauhallisin mielin. Noh, ehkä meidän hakijoiden joukossa on muutama muukin sekava sielu.
Loogisesti ajateltuna pääsykokeissa pitäisi testata englantia, jos haluaa opiskella kyseistä kieltä. Mulle kuitenkin sanottiin, että kokeiden sisällöt vaihtelevat paljon joka vuosi eikä voida taata, että englantia testattaisiin, vaikka hakisi opiskelemaan sitä. Mitä ihmettä, espanjalaiset?! Jotain maailmanhistoriaako siellä pitäisi tietää? Tai kenties pythagoraan lause? Vastaus on KYLLÄ; juurikin noita aineita siellä kysytään. Kaikista inhottavinta oli se, kun googletellessani koeaiheita näin niiden seassa muun muassa musiikin historiaa, kreikkaa ja erilaisia taiteita - toisin sanoen aineita, joita tietyn linjan valinneet ovat opiskelleet lukiossa, mutta joita ei edes opeteta Suomessa.
Anyways, mä tekisin paljon mieluummin tuon DELEn, ulkomaalaiselle suunnatun kielikokeen, kuin lähtisin kokeilemaan onneani muiden samassa tilanteessa olevien, espanjalaisten nuorten kanssa. Jälkimmäinen vaihtoehto on valitettavasti ainut, joka mulla nyt on. Kuulostaa aivan pähkähullulta, mutta selvitän tätä asiaa ja lähden raivolla yrittämään sitä hirveää koetta. Näin ulkomaalaisena Espanjassa en edes tiedä minä päivänä kyseiset kokeet ovat eikä mitään "pääsykoemateriaaleja" ole niin kuin Suomessa... Mun pitää myös muuttaa vähän sotasuunnitelmaani eli hakea useampaan paikkaan ja yrittää tyytyä johonkin samantyyliseen linjaan, jos en pääse sisään unelmavaihtoehtooni. (Se pysyköön vielä salaisuutena)
16/02/2016
But Why Study Abroad When You Can Do It in Finland?
Kysymys, johon olen saanut vastata lukemattomia kertoja tutuille, kavereille, opolle, opettajille ja espanjalaisille. "Miksi opiskella Espanjassa, kun Suomessa on paras ja ilmainen koulutus?" "Oletko ihan varma?" "Mutta sittenhän et näe perhettä ja ystäviä melkein ikinä?"
Now that's a question I've been answering my friends, acquaintances, student counsellor, teachers and Spaniards numerous times. "Why study in Spain when you have the best, free education system in Finland?" "Are you completely sure?" "But doesn't that mean you won't see your family and friends for a long time?"
En mä ikinä ole mistään varma - täytyy vain tehdä ne parhaimmalta tuntuvat päätökset.
No, I'm not completely sure. You just have to follow your heart in decision-making.
Ihminen voi syntyä väärään maahan, mutta se ei silti tarkoita sitä, että paheksuisi omaa kotimaataan. Mulle esimerkiksi Suomen ilmasto ei vain kertakaikkiaan sovi. Mä inhoan talvea ja kaikkea siihen liittyvää: jatkuvaa pimeyttä; kylmyyttä, joka tunkee toppatakin ja villapaidan läpi; lunta, jonka olisi tarkoitus piristää pimeydessä; liukkaita tai auraamattomia teitä; huuruisia silmälaseja, kuivia käsi ja kiristäviä kasvoja; lumitöitä, jotka odottavat pitkän päivän jälkeen sekä ennen kaikkea väsymystä ja ahdistusta joka tästä kaikesta seuraa. Vannon, että jos mulla on mahdollisuus valita paikkani, niin tämä syy yksinään kyllä riittäisi muuttoon. Mutta on tässä taustalla vähän muutakin.
I think you can be born in a wrong country, but it doesn't necessarily mean you resent your homeland. Like, for me the climate in Finland isn't suitable at all. I hate winter and all things related to that season: the everlasting darkness, which penetrates your jumper and quilted jacket; the snow that's supposed to brighten things up but it doesn't; the slippery or unplowed streets; foggy eyeglasses, dry hands and the tightness in your face; the snow removal you have to do after a long day and, first and foremost, the fatigue and anguish followed by this horrible period they like to call winter. I swear I'd get out of the country solely for that reason. But there's much more to it.
...nimittäin se koulutuspuoli. Mikä olisikaan parempi tapa sijoittaa itseensä kuin opetella sujuva espanja sujuvan englannin rinnalle? Haluan elää ympäristössä ja suuressa kaupungissa, joka antaa hyvät eväät kielten oppimiseen niin arjessa, harrastuksissa kuin koulussa. Tiedän tosin jo nyt, että en tule ajattelemaan yhtä positiivisesti, kun espanjankieliset opinnot alkavat...
...that is to say, the educational viewpoint. What would be a better way to invest in myself than to live abroad learning Spanish, a widely spoken language? I want to live in a place where using and learning languages is part of everyday life in school as well as in my free time. Though, I know I won't be thinking as positively when I start studying in Spanish...
"Mutta siellähän on hirveästi työttömyyttä!" Sitä en voi kyllä kieltää. Mutta neljän opiskeluvuoden aikana ehtii tapahtumaan paljon eikä täällä opiskelu tarkoita automaattisesti työskentelyä täällä. Ja mitä tulee työttömyyteen niin eipä ainakaan oma kotikaupunki tarjoa hirveästi vaihtoehtoja. Töihin pääsee suunnilleen naamakertoimella ja suhteilla, kun taas Madrid on niin iso kaupunki, että täällä omalla osaamisella voi oikeasti olla jopa merkitys. Itse asiasssa oon rupatellut niitä näitä mun vakkaribaarin työntekijöiden kanssa ja yhtenä iltana pomo kehotti jättämään CV:n heille. "Jos henkilö vaikuttaa mukavalta, mä palkkaan sen. Jos ei, hän voi painua *******" Sillä lailla sitten!
"But the unemployment rate is so high!" Yeah, can't deny that. But then again, studying in Spain doesn't automatically mean working here. A lot will happen during my four-year studies. When it comes to Finland or especially my home town, I wouldn't exactly call it a job wonderland. You pretty much get your job by knowing the right people whereas in Madrid you can probably actually make use of your know-how. In fact, I've been talking to the waiters in a bar where I'm a regular and their boss encouraged me to leave my CV there. "If someone seems nice, I hire them. If not, well, they can **** off" That's the spirit!
Haluaisin sen sijaan ylistää espanjalaisten avoimuutta, sosiaalisuutta ja yleistä positiivista ilmapiiriä. Tähän vahvasti sidoksissa oleva ruoka- ja juomakulttuuri on myös kohdillaan, eikä ulos lähteminen perjantai-iltana tarkoita automaattisesti kosteaa baari-iltaa, vaan vaikkapa viiniä, olutta ja tapaksia hyvässä seurassa. Tämä voi olla uutuudenviehätystä, mutta elämä tuntuu paremmalta rennommassa elämäntyylissä.
The open-minded and outgoing nature of Spanish people has taken over me. I absorb positive energy every day, even if life is not just fiestas. Speaking of which, the food and drink culture is much healthier here and going out on a Friday night doesn't mean getting drunk, but rather having wine, beer and tapas in good company. I still might be wearing my expat's rose-tinted glasses but hey, at least I'm conscious of it.
Ulkomaille lähteminen oli valinta, mutta Espanjaan en ikinä suunnannut. Päädyin vain tänne. Muistan seiskaluokalla kirjoitetun kirjeen tulevalle minälle, jossa piti miettiä mitä haluaisi elämältään kymmenen vuoden päästä. Siinä haaveilin asuvani upeassa valkoisessa asunnossa Lontoossa pienen mäyräkoiran kanssa. Hahaa, no sieltä tuskin löydän itseäni 22-vuotiaana enkä varmasti koiranpentua ole hankkimassa, mutta Suomesta lähteminen on tuntunut aina tosi luonnolliselta.
Going abroad was a choice of mine, but heading to Spain wasn't. I just kind of ended up here. When I was in seventh grade, we had to write letters for our future selves thinking about what we want from our lives in ten years. Well, I thought I'd be living in a cute white flat in London with a small sausage dog at the age of 22. That's definitely not going to happen ( I'm sorry, Rosa aged 12) but what I want to say is that leaving Finland has always felt natural.
P.S. Ehkä vähän vaikea kysymys, mutta arvaako kukaan, mistä kaupungeista yllä olevat kuvat on otettu? Neljä eri kaupunkia eri puolella Suomea;)
P.S. This could be a tricky one, but can you guess where these photos were taken? Four different cities around Finland ;)
Now that's a question I've been answering my friends, acquaintances, student counsellor, teachers and Spaniards numerous times. "Why study in Spain when you have the best, free education system in Finland?" "Are you completely sure?" "But doesn't that mean you won't see your family and friends for a long time?"
En mä ikinä ole mistään varma - täytyy vain tehdä ne parhaimmalta tuntuvat päätökset.
No, I'm not completely sure. You just have to follow your heart in decision-making.
Ihminen voi syntyä väärään maahan, mutta se ei silti tarkoita sitä, että paheksuisi omaa kotimaataan. Mulle esimerkiksi Suomen ilmasto ei vain kertakaikkiaan sovi. Mä inhoan talvea ja kaikkea siihen liittyvää: jatkuvaa pimeyttä; kylmyyttä, joka tunkee toppatakin ja villapaidan läpi; lunta, jonka olisi tarkoitus piristää pimeydessä; liukkaita tai auraamattomia teitä; huuruisia silmälaseja, kuivia käsi ja kiristäviä kasvoja; lumitöitä, jotka odottavat pitkän päivän jälkeen sekä ennen kaikkea väsymystä ja ahdistusta joka tästä kaikesta seuraa. Vannon, että jos mulla on mahdollisuus valita paikkani, niin tämä syy yksinään kyllä riittäisi muuttoon. Mutta on tässä taustalla vähän muutakin.
I think you can be born in a wrong country, but it doesn't necessarily mean you resent your homeland. Like, for me the climate in Finland isn't suitable at all. I hate winter and all things related to that season: the everlasting darkness, which penetrates your jumper and quilted jacket; the snow that's supposed to brighten things up but it doesn't; the slippery or unplowed streets; foggy eyeglasses, dry hands and the tightness in your face; the snow removal you have to do after a long day and, first and foremost, the fatigue and anguish followed by this horrible period they like to call winter. I swear I'd get out of the country solely for that reason. But there's much more to it.
...nimittäin se koulutuspuoli. Mikä olisikaan parempi tapa sijoittaa itseensä kuin opetella sujuva espanja sujuvan englannin rinnalle? Haluan elää ympäristössä ja suuressa kaupungissa, joka antaa hyvät eväät kielten oppimiseen niin arjessa, harrastuksissa kuin koulussa. Tiedän tosin jo nyt, että en tule ajattelemaan yhtä positiivisesti, kun espanjankieliset opinnot alkavat...
...that is to say, the educational viewpoint. What would be a better way to invest in myself than to live abroad learning Spanish, a widely spoken language? I want to live in a place where using and learning languages is part of everyday life in school as well as in my free time. Though, I know I won't be thinking as positively when I start studying in Spanish...
"Mutta siellähän on hirveästi työttömyyttä!" Sitä en voi kyllä kieltää. Mutta neljän opiskeluvuoden aikana ehtii tapahtumaan paljon eikä täällä opiskelu tarkoita automaattisesti työskentelyä täällä. Ja mitä tulee työttömyyteen niin eipä ainakaan oma kotikaupunki tarjoa hirveästi vaihtoehtoja. Töihin pääsee suunnilleen naamakertoimella ja suhteilla, kun taas Madrid on niin iso kaupunki, että täällä omalla osaamisella voi oikeasti olla jopa merkitys. Itse asiasssa oon rupatellut niitä näitä mun vakkaribaarin työntekijöiden kanssa ja yhtenä iltana pomo kehotti jättämään CV:n heille. "Jos henkilö vaikuttaa mukavalta, mä palkkaan sen. Jos ei, hän voi painua *******" Sillä lailla sitten!
"But the unemployment rate is so high!" Yeah, can't deny that. But then again, studying in Spain doesn't automatically mean working here. A lot will happen during my four-year studies. When it comes to Finland or especially my home town, I wouldn't exactly call it a job wonderland. You pretty much get your job by knowing the right people whereas in Madrid you can probably actually make use of your know-how. In fact, I've been talking to the waiters in a bar where I'm a regular and their boss encouraged me to leave my CV there. "If someone seems nice, I hire them. If not, well, they can **** off" That's the spirit!
Haluaisin sen sijaan ylistää espanjalaisten avoimuutta, sosiaalisuutta ja yleistä positiivista ilmapiiriä. Tähän vahvasti sidoksissa oleva ruoka- ja juomakulttuuri on myös kohdillaan, eikä ulos lähteminen perjantai-iltana tarkoita automaattisesti kosteaa baari-iltaa, vaan vaikkapa viiniä, olutta ja tapaksia hyvässä seurassa. Tämä voi olla uutuudenviehätystä, mutta elämä tuntuu paremmalta rennommassa elämäntyylissä.
The open-minded and outgoing nature of Spanish people has taken over me. I absorb positive energy every day, even if life is not just fiestas. Speaking of which, the food and drink culture is much healthier here and going out on a Friday night doesn't mean getting drunk, but rather having wine, beer and tapas in good company. I still might be wearing my expat's rose-tinted glasses but hey, at least I'm conscious of it.
Ulkomaille lähteminen oli valinta, mutta Espanjaan en ikinä suunnannut. Päädyin vain tänne. Muistan seiskaluokalla kirjoitetun kirjeen tulevalle minälle, jossa piti miettiä mitä haluaisi elämältään kymmenen vuoden päästä. Siinä haaveilin asuvani upeassa valkoisessa asunnossa Lontoossa pienen mäyräkoiran kanssa. Hahaa, no sieltä tuskin löydän itseäni 22-vuotiaana enkä varmasti koiranpentua ole hankkimassa, mutta Suomesta lähteminen on tuntunut aina tosi luonnolliselta.
Going abroad was a choice of mine, but heading to Spain wasn't. I just kind of ended up here. When I was in seventh grade, we had to write letters for our future selves thinking about what we want from our lives in ten years. Well, I thought I'd be living in a cute white flat in London with a small sausage dog at the age of 22. That's definitely not going to happen ( I'm sorry, Rosa aged 12) but what I want to say is that leaving Finland has always felt natural.
P.S. Ehkä vähän vaikea kysymys, mutta arvaako kukaan, mistä kaupungeista yllä olevat kuvat on otettu? Neljä eri kaupunkia eri puolella Suomea;)
P.S. This could be a tricky one, but can you guess where these photos were taken? Four different cities around Finland ;)
Subscribe to:
Posts (Atom)
