-->
Showing posts with label au pair. Show all posts
Showing posts with label au pair. Show all posts

21/06/2016

So, How Was My Au Pair Year?

Mitä tapahtui Espanjassa?

What happened in Spain?

...sain todella läheisiä ystäviä ja paljon kavereita
...juttelin oikeasti ihmisille ympäri maailmaa - niin korealaisille kuin amerikkalaisille ja venäläisillekin.
...opin puhumaan sujuvaa espanjaa
...ja kehitin edelleen englannin kielen taitojani

...made really close friends and got a bunch of mates
...talked with people from literally all over the world
...learnt to speak fluent Spanish
...and took my English up a notch


...koin palavan ihastumisen, josta ei loppujen lopuksi tullut yhtään mitään
...tulevaisuuden suunnitelmani selkeytyivät
...korvasin 'fikailun' viinillä ja tapaksilla
...totuin uudenlaiseen päivärytmiin

...experienced a passionate crush which ended up in the rubbish bin
...clarified my plans for the future
...replaced 'fika' with wine and tapas
...got used to a new daily rhythm of life

...aloin peilata Suomea ihan toisenlaisella tavalla
...opin syömään oliiveja ja chorizoa
...lasten kanssa olemisesta tuli paljon luontevampaa
...opin luottamaan lähes tuntemattomiin ihmisiin

...started mirroring Finland in a completely new way
...learnt to like olives and chorizo
...stopped feeling uneasy with kids
...learnt to trust strangers


...pääsin näkemään Espanjan kulttuuria paikallisten silmin
...sillä arjen lisäksi vietin täällä muun muassa joulun, pääsiäisen ja rippijuhlat
...huomasin, että Madridissa on todella kylmä talvisin
...tulin kaiken kaikkiaan paljon rennommaksi ja huolettomammaksi

...got to see the Spanish culture like the locals live it
...because in addition to everyday life, I spent Christmas, Easter and a confirmation party there
...realised that it's damn cold in Madrid during the winter
...overall, became more care-free and relaxed



En tule unohtamaan au pair -aikoja. Mihinkään kuukausiin ei ole koskaan varmaan sisältynyt näin paljon kasvua, oivaltamisia ja uusia ystävyyssuhteita. En koskaan tottunut au pairina siihen, että asun toisten luona enkä tuntenut oloani niin kotoisaksi kuin olin kuvitellut, mutta suurilta ongelmilta vältyttiin. Lähtisin (muutamaksi kuukaudeksi) uudelleenkin, sillä au pairina on kuitenkin niin hyvä tilaisuus päästä sisään toisen maan kulttuuriin.

I will never forget my time as an au pair. I guess I've never grown this way in any other months; I encountered feelings and situations I didn't know existed. I never got used to living at another family's house, but we didn't have any problems so that's always pleasant. I'd be an au pair again (for a few months) because it's such a great opportunity to get to know another culture and language.

Mun kaveri sanoo aina, että Rosa on outo suomalainen, kun se tulee aina vastana niin suuren hymyn kanssa. No mitä mä voin sanoa? Oon vaan onnellinen Madridissa. Ehkä se oli vaan välivuoden onnea, mutta sen näkee sitten myöhemmin. Opiskelupaikoista tulee tietoa 15.7. Jännää!

My friend always says that Rosa is the weird, smiling Finn. What can I say? I'm just so happy in Madrid. Maybe it was my gap year's happiness, but we'll see about that later. I'll know about the university offers on the 15th of July. Can't wait!

26/05/2016

Goodbye Aupairing, Goodbye Spain

Muistot vilisevät mun päässä kuin filmirulla ihmisillä ennen heidän kuolemaansa. Mä en halua jättää Madridia. Vielä vähemmän haluaisin jättää rakkaita ihmisiä, joista suurin osa lähtee hiljalleen takaisin kotimaihinsa ja joiden kanssa säännöllisesti vietetty aika muuttuu satunnaiseksi viestittelyksi. En mä vaan ole valmis tähän.

Memories bustle in my mind like an old film people see before they die. I don't want to leave Madrid behind. Or actually I don't want to leave behind the amazing people I got to know. The persons with whom I shared the best moments, but with whom I'll merely be texting occasionally from this moment onwards. I'm just not ready for this.

Takana on nyt 247 päivää Espanjassa ja vähintään yhtä monta opetusta. Espanja ja aupairius ovat muuttaneet mun mentaliteettiä, vaikka pohjimmiltani olenkin se sama Rosa. Koen olevani paljon huolettomampi, koska olen oppinut luottamaan tuntemattomiin ihmisiin ja tulevaisuuteen. Ja koska mä aloin tuntemaan itseäni paremmin, kykenen tekemään päätöksiä fiilispohjalta. Tiedän esimerkiksi - ainakin toistaiseksi - mitä haluan lähteä opiskelemaan. Mulla ei ole harmainta aavistustakaan, mitä mä niillä opinnoilla tulen tekemään, mutta sehän ei ole mun ongelma just nyt.

I've spent 247 days in Spain and learnt that many lessons. Spain and aupairing have changed my mentality even though I'm still the same Rosa. I feel like I've become much more carefree because I've learnt to trust in strangers and the future. And because I got to know myself better, I'm capable of making decisions based on my feelings and intuition. Take this as an example; I know - at least at the moment! - what I want to start studying but I have no idea whatsoever what I'll do with my degree. That's not my problem now, so I won't stress about it.   

En mä ajatellut hetkeäkään ennen aupairiksi lähtöä, että tämä voisi mennä jotenkin pieleen, mutta päädyin heti vaihtamaan perhettä. Lähdin viikoksi matkalle yksin uuteen maahan ja couchsurffasin, vaikka se oli hetkittäin kiusallista ja erilaista kuin olin kuvitellut. Voin käsi sydämellä sanoa, että en ole koskaan etukäteen murehtinut vaan kokeillut kaikkea ilman ennakkoluuloja - oli ne sitten uusia ruokia, outoja sosiaalisia tilanteita, uudenlaista matkustamista tai työpaikalla asumista.

I never ever thought about what could go wrong before I started aupairing, but I ended up changing the family. I went on a week-long trip on my own to a new country and tried couch surfing, although at times it was a bit awkward and a lot different from what I had thought. I can tell you, hand on my heart, that I never worried in advance but  tried everything without prejudice - whether it be new dishes, strange situations, new ways of travelling or living at your workplace.


Toisaalta mulla on vähän toisenlaisiakin fiiliksiä lähtemisestä. En jaksaisi olla päivääkään enää au pair, kuten ehkä muistatte muutamasta vanhasta postauksesta, joten olen enemmän kuin iloinen, että viikon päästä olen vapaa näistä hommista! Enkä pelkästään ole vapaa, vaan pääsen toiseen kotiini Tukholmaan näkemään rakkaita ihmisiä, kokkaamaan omia ruokia (<3) ja harjoittelemaan taas ruotsia. En voi väittää, ettenkö olisi pikkuisen innoissani!

But I do have other kinds of feelings about leaving. I wouldn't bare to be an au pair for any day longer, as you can probably remember from my previous posts, so I am more than happy to be free! And I won't only be free, I'll be travelling back to another place I call home: Stockholm. There I'll meet my lovely friends, cook my own food (<3) and get to practise my Swedish again. I must admit I'm a bit excited!

Pitää vain olla iloinen siitä, että sain kokea tämän hullun aupair-seikkailun. "Don't cry because it's over, smile because it happened" on aika kliseinen, mutta osuva sitaatti tähän hetkeen. Ei Madrid häviä minnekään, kuten eivät häviä kaikki mun ystävätkään täältä. Sen sijaan mä pääsen vaihtamaan maisemaa ja kasaamaan ajatuksia kesäksi.

You just have to happy for what you've experienced as an au pair. "Don't cry because it's over, smile because it happened" is so cheesy and cliché but it's the perfect quote for this moment. Madrid isn't going to disappear just like not all of my friends will either. I'll just be away for the summer to get away to the north.

Mulla on kuitenkin jäljellä viisi päivää täällä, jotka käytetään kavereiden kanssa mahdollisimman tehokkaasti. Espanja-postauksia ja varsinkin kuvamateriaalia riittää siis vielä melkein tylsistymiseen saakka:P Mukavaa viikkoo kaikille!

But I have five days left here in Madrid, which I will enjoy to the maximum with my lovely friends. There'll also be plenty of Spain posts, so many that you'll probably get bored of them. Ok see you later people! Have a nice week xx

27/04/2016

What's up? Week 16

Viikonloput ovat menneet niin sosiaalisissa tunnelmissa, että maantaiaamut ovat olleet pelkästään nukkumista varten. Jotenkin on nyt lähiaikoina tutustunut paljon kavereiden kavereihin ja viettänyt aikaa suurissa porukoissa. Kokeilin ekaa kertaa rullaluistelua, osallistuttiin kevään ensimmäiseen jättipiknikkiin ja ollaan baareiltu jonkin verran. Nää tyypit on ihan hulluja ja elämäniloisia ja juuri siksi mä rakastan heitä!

Overwhelmed by super-social weekends, I've been sleeping away Mondays, trying to get rid of my sleep deprivation. That's just how much I've been going out with my friends, but it's all been worth it. We've gone rollerskating, participating in a huge international picnic and done some pub crawling. These guys are crazy but that's exactly the reason why I love them!


Lähetin juuri yliopistolle kaikki lippulappuset - joita oli yhteensä muuten 15 -  joten nyt sormet ristiin, että he antaisivat mulle hyvän lähtöarvosanan! Mulla ei vieläkään ole mitään havaintoa, teenkö yliopiston pääsykokeita vai en, koska se riippuu tuosta arvosanasta. Tuntuu muutenkin todella turhauttavalta, kun puolet niistä kokeen matematiikan jutuista ovat kokonaan uusia tämmöiselle lyhyen matiikan käyneelle enkä haluaisi viimeisiä viikkoja Madridissa viettää stressaten nenä kiinni kirjassa. Haen sittenkin lukemaan ranskaa ykköskielenä ja englantia tokana kielenä, koska siten on vähän helpompi päästä sisään. Ei yhtään hullumpi vaihtoehto tuokaan, sillä kyseinen linja olisi niin mun juttu, että sinne on päästävä!

I managed to send all my pieces of paper - which were 15 all together, mind you - to the university, so let's keep our fingers crossed they'll give a good grade to start off with! I still don't know whether to do the entrance exams or not because it depends on this very grade. And to be honest, I'm not feeling very keen on doing them, since half of the things in maths are completely new for me and I wouldn't like to spend my last weeks in Madrid studying and stressing out... There was just a teeny tiny change done to my plans; instead of applying for English, I'm going to opt for French as my first language and English as my second one. That way it's much easier to get into this particular degree, as I know it's going to be perfect for me!

Haluaisin kertoa myös viime viikonlopun kahdesta erittäin mielenkiintoisesta yöbussikyydistä. Ekana yönä kuski eksyi ja kierreltiin Madridin pohjoispuolta yhteensä puoltoista tuntia puolelta toiselle. Toisena yönä bussiin nousi kohtuullisen suuri ja humalainen porukka nuoria ja sanotaanko näin, että he pitivät todellista linja-autotunnelmaa yllä. Huudon seassa kuului muun muassa: "NOS VAMOS A LAS TABLAS, NOS VAMOS A LAS TABLAS" "ALCOHOL, ALCOHOL, ALCOHOL. HEMOS VENIDO A EMBORRACHARNOS, EL RESULTADO NOS DA IGUAL" "DE LAS TABLAS, NO NOS ECHAN" Ajattelin, että se oli hyvä vitsi, mutta nämä älypäät tosiaan jatkoivat meidän Las Tablasiin asti kello neljältä aamuyöllä. 45 minuutin matka meni rattoisasti kuunnellessa kaunista laulua huuliharpun, freestyleräppäyksen ja taputusten säestämänä...

I also want to tell you guys about two interesting bus rides I encountered last weekend. On the first night, the driver got lost in the Northern part of Madrid, so we were going around and around for, like, 1,5 hours instead of 45 minutes. During the second night, in turn, the bus filled up with a group of noisy and somewhat drunk/stoned teenagers, who kept up a nice atmosphere. They shouted stuff like: "NOS VAMOS A LAS TABLAS, NOS VAMOS A LAS TABLAS" "ALCOHOL, ALCOHOL, ALCOHOL. HEMOS VENIDO A EMBORRACHARNOS, EL RESULTADO NOS DA IGUAL" "DE LAS TABLAS, NO NOS ECHAN" I thought it was a stupid joke, but these youngsters actually carried on to our Las Tablas at 4 am. So those 45 minutes were well spent, listening to their beautiful singing accompanied by a harmonica, freestyle rapping and clapping...

Ruokaa ei sovi myöskään unohtaa, joten tuossa yläpuolella ollaan pizzoilla yhdessä Madridin parhaimmissa (ja varmasti pienimmissä!) pizzerioissa. Kyseessä on Vesuvio, joka sijaitsee Calle Hortalezalla, aivan Gran Vían lähettyvillä. Mielettömän maukkaat, halvat ja sopivankokoiset pizzat ravintolassa, johon ei varmasti kiinnittäisi huomiota ellei sitä tietäisi. Suosittelen tätä kaikille lämpimästi, mutta tulkaa mieluiten jo ennen ysiä, koska sen jälkeen tuonne ei kerta kaikkiaan mahdu istumaan.

And because you can just never have too much food, I have to tell you about this place. There we were, enjoying our pizzas and pastas out in Vesuvio which is located on Calle Hortaleza, just a stone's throw away from Gran Vía. Perfectly delicious and cheap pizzas in a restaurant you would barely notice if you hadn't heard of it. I recommend you go there, but please do come before pm, as after that it starts to get a but messy and simply you won't fit in.

Seuraavaksi postailen vähän mun arkiarjesta lasten kanssa, kun tämä kavereiden kanssa hengailu ei sitä tosissaan ole. Ja yhden jännän au pair -sarjan, jonka näette tässä lähiaikoina! Näitä arkijuttuja löytää muuten snapchatista @rosamariaryh, jos kiinnostaa enemmän tietää.  edit. 27.8.2017 Mitäs te ootte tehneet lähiaikoina?

Next I'll be posting about my real everyday life with kids and start a new exciting series about which you'll hear more later! I post everyday stuff on snapchat, if you're interested in seeing more @rosamariaryh. What have you been up to lately?

15/03/2016

Au pairin ongelmat vol. 2

Muistatteko, kun joskus itkin teille siitä perheenvaihdosta, joka tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta ja ahdistavalta? Haluaisin kertoa teille toisesta ongelmasta, nimittäin asioista, jotka kasaantuvat ja saavat pään räjähtämispisteeseen. Älkää säikähtäkö, ei mulla ole mitään hätää. Haluan vain tuoda esille sen psyykkisesti rasittavan puolen au pairina olossa.

Se, että et ole kodissasi kotona. Mä haluan tehdä lounaani rauhassa, minkä takia yleensä odotan, että perheen äiti lähtee töihin ennen kuin syön. Mä en myöskään jaksa vetää smalltalkia koko ajan enkä voi sanoa, että nyt ei huvita jutella, kun nuo huolestuisivat. En haluaisi kertoa kaikista menemisistäni, vaikka ei niissä mitään salattavaa ole.

Kun tyttö väittää, että olen opettanut hänelle aivan älyttömiä juttuja. Esimerkiksi verbin read menneen muodon readed. Tai että Ural vuoret ylettyvät Venäjältä Espanjaan. Tai että Portugali on Espanjassa. Kaiken tämän olen kuulemma hänelle sanonut. Tosi kiva, kun oma surkea koulumenestys ja huonosti tehdyt läksyt vyörytetään au pairin niskoille. Onneksi vanhemmat tietävät, etten tuollasia höpöjä ole opettanut. Sanon vielä, ettei mulla ole mitään ongelmaa opettaa, mutta en vain siedä sitä, ettei minun anneta tehdä sitä rauhassa. On okei selittää sama asia monesti, mutta ei ole okei kyseenalaistaa sitä kerta toisensa jälkeen.

Kun pyydetään apua espanjankielisissä läksyissä, mutta kun autat, vastaus on vain "Ei. Ei se ole noin", vaikka kyseessä olisi erittäin yksinkertainen tehtävä. Miksi edes vaivautua kysymään, jos et kuuntele?


Kun jokaisesta asiasta saa tehtyä ongelman. Kun pitäisi laskea vaikea matiikan lasku, eikä lapsi halua tehdä sitä vastauslomakkeelle, koska siinä ei ole tarpeeksi tilaa (ymmärrettävää) mutta hän ei myöskään suostu tekemään sitä ehdottamallesi, ylimääräiselle paperille, koska PUUT KUOLEVAT?

Kun seuraat vierestä, miten helppoon elämään lapset tottuvat ja miten turhista asioista he valittavat. Mitä sitten, jos toin varulta sateenvarjon mukaan, kun hain teidät koulusta? Mitä sitten, jos en ole tuonut sun käteesi pyjamaa heti, kun tuut suihkusta? Mitä sitten, jos maitomukisi jäi pari milliä tyhjemmäksi kuin eilen? (kaikki tositapausia) En jaksaisi joka päivä selittää, etten ole mikään robotti joka tekee kaiken automaattisesti ja virheettömästi.

Ja jos vain mahdollista, niin vielä suurempana ärsytyksenä se, että elät muiden elämää. Tuntuu, että en edes elä itseäni vaan tätä perhettä varten. Tottahan tuo tällä hetkellä on, kun he maksavat mun elämisen.


Lasten kanssa on hauskaa, mutta ei tällaisina yliannostuksina. Sama koskee au pairiuutta. Ei tätä pystyisi tehdä yli yhdeksää kuukautta. Mulla olisi varmasti haikeita ajatuksia edes Madridista lähtemisen vuoksi, jos ei perheestä lähtemisen takia, mutta koska tiedän palaavani tänne heti kunhan joskus saan opiskelupaikan, lähtö ei tunnu edes pahalta. Voisin joku kesä lähteä uudelleen au pairiksi, mutta en enää vuodeksi.

Haluaisinkin kuulla muilta au paireilta tai entisiltä sellaisilta - mikäli joku teistä lueskelee tätä - mitkä asiat alkoivat rasittamaan pidemmän päälle?

03/03/2016

WEEK 9

Lähiaikoina mun ajatukset alkaneet karkailemaan ties minnekä, eikä se ole yhtään hyvä juttu. Sen sijaan että käyttäisin kaiken ajan espanjan kokeeseen harjoitteluun, ihastelen ja kauhistelen Madridin kämppiä netissä ja innostun kaikesta muusta mahdollisesta. "Mitäköhän sitä hommailisi aupparoinnin jälkeen?" "Voisi katsoa Miehet jotka vihaavat naisia ilman tekstejä ja katsoa, osaanko vielä ruotsia." "Sanoiko joku bileet perjantaina? Mä oon messissä!"
1.Eka espanjan tunti -selfie! 2. Tuskailua harjoituskokeen parissa. Onnistun tekemään tehtävät, mutta minun pitäisi tehdä ne yli puolet nopeammin 3. Ihana sää ja vielä ihanempi välipala Puerta del Solilla

Au pairina olo on ollut kivaa, mutta tässä vaiheessa olisi jo kiva lopettaa. En varsinkaan jaksa sitä, että lapsi väittää mulle vastaan aina, kun yritän opettaa häntä. Äiti ja google ovat ainoita tiedonlähteitä. "Kukkien tehtävä on muun muassa tuottaa siemeniä ja vetää puoleensa mehiläisiä." -Mutta äiti sanoi, että ne imevät auringonvaloa eikä mitään muuta! "Sä sekotit nyt lehtien tehtävän." -Mitä? En ymmärrä sua. Ei se ole niin. Äiti sanoi! --- Huoh, ihan sama minulle. Kirjoita sitten kokeeseen, että taivas on vihreä ja nurmikko vaaleanpunainen, niin varmasti ropisee pisteitä.

Elämä on mennyt vähän liikaa nukkumiseksi, juhlimiseksi ja opiskeluksi. Teen toki muutakin, mutta jotenkin on aika zombimainen olo. Kyllä, täällä paistaa yleensä aurinko eikä lumesta ole tietoa, joten en voi edes syyttää säätä. Espanjassa onkin tähän mielentilaan just sopiva ilmaus estoy empanada, joka suomeksi olisi kirjaimellisesti tyyliin Oon vähän piirakka. 

Hahah. Näin juuri viime yönä unta, että syystä tai toisesta lähdin takaisin Suomeen ja siellä vain itkin ja itkin ja itkin, joten palasin jo seuraavana päivänä Madridiin. Enkä pelkästään Madridiin, vaan hiippailin tähän samaan perheeseen niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. On tästä kaupungista tullut vain erittäin rakas.

1. Espanjalaiset kotibileet vol2 eli synttäreiden juhlistamista! Musta tuli nyt niinkin vanha kuin 19.2. Vaihdettiin naamoja kaverin kanssa ja molemmista tuli tätimäiset:D Tuolle räkätettiinkin koko ilta 3. Pahveista päätellen muutama muukin mennyt aamukuudelta papizzaan...

Ettei nyt kokonaan menisi valittamislinjalle, niin olen suunnitellut jotain kivaa tekemistä pääsiäiseksi (lue: matkaa!) Kaikki suunnitelmat ovat tosin vielä ihan auki. Paras vaihtoehto olisi Marokon retki - oon katsellut yhtä järjestettyä reissua, joten yksin ei tartteisi keikkua siellä - mutta en ole yhtään varma, saanko enemmän kuin neljä päivää vapaaksi. Toisaalta voisin tehdä matkan Espanjan sisällä tai lentää vaikka Ranskan puolelle ja viipyä siellä sen pidennetyn viikonlopun ajan. Pian pitäisi jo varata, jos meinasin pääsiäisenä lähteä!

Jeps. Tämä piirakka jatkaa tätä ihme intoilua ja yrittää kanavoida sen espanjan opiskeluun jonkin epäolennaisen sijasta. Mitä teille kaikille kuuluu? Tahtoisin tietää!

23/02/2016

Family time in Madrid







Viikonloppuna äiti ja isäpuoli tuli pikkuvisiitille Madridiin ja mä sain toimia oppaana! Ihan ensimmäiseksi käytiin läpi kaikki tärkeimmät alueet eli Malasaña, Chueca, La Latina, Lavapiés, Recoletos, Sol ja Gran Vía. Viikonloppuun mahtui hirvittävän kävelymäärän lisäksi myös köysiratasvaunuajelu, El Rastron kirppistelyt, tunnelmallinen San Miguelin kauppahalli, shoppailua, puistoja ja au pair -kodissa vierailu. Totta kai syötiin myös paljon hyvää ja ei-niin-hyvää ruokaa. Ehkä parasta oli kuitenkin se, että päivisin lämpömittari kohosi siihen 15 asteeseen! Kevät on aivan nurkan takana ja mä olen ihan innoissani!

Last weekend was an action-packed one because I had my family visiting from Finland! As I guide, I took them through exciting neighbourhoods like Malasaña, Chueca, La Latina, Lavapiés, Recoletos, Sol and Gran Vía. Apart from making our poor feet really sore, we saw the old San Miguel marketplace, went treasure-hunting in El Rastro, tried the cable cars, went shopping and visited my au pair home. Of course we also at lots of good and, well, not-so.good food. But what made this all more enjoyable was the weather! The sun made the mercury rise up to 15 degrees which means spring is almost here! 

Aloitin muuten viime viikolla (vihdoin viiden kuukauden jälkeen...) espanjan kurssin, jotta saan tässä kevään mittaan virallisen DELE-kielitodistuksen. Tässä tekisi mieli repiä hiukset päästä, kun tempo on nopea ja läksyinä on muun muassa uutisten kirjoittamista espanjaksi - tällä hetkellä tuskin osaisin tehdä kunnollista edes suomeksi - mutta tästä painetaan eteenpäin! Luultavasti jotain samantyylistä tulen tekemään yliopistossa, joten parempi totutella jo tässä vaiheessa.

I also had to tell you about something that's been keeping me busy lately, namely my Spanish classes ( yes, I finally took them up after five months) It's the smartest thing to do in order to pass the official DELE language test. I just felt like quitting that shit after we were given our homework, which was writing pieces of news in Spanish. I can hardly do that in Finnish! But it's not time to give up now. I'll probably do something similar in uni, so better get used to it at an early stage.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Have a lovely week! 

07/02/2016

Random tapahtumia, tatuointia ja lapsiarkea - au pairin tammikuu

Huh, kun aika lentää siivillä! Parin viikon päästä ekat perheenjäsenet tulevat moikkaamaan mua tänne ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa suunnittelemaan aikaa au pairiuden jälkeen sekä miettiä vähän kesätöitä. Pystyisiköhän jossain ulkomailla työskentelemään touko- ja kesäkuun? Mun ei jostain syystä tule turhan paljon höpöteltyä mun arjesta blogin puolella, joten katsotaanpas kerrankin, mitä tapahtui joulun ja Portugalin jälkeen:

Ollaan pienemmän kanssa piirrelty lähiaikoina niin dinosauruksia kuin leikkipizzoja, koottu teleskooppi vessapaperirullista ja pidätetty merirosvoja poliisiautoon.

Yhtenä iltana suunnitelmat menivät mönkään ja jäin yksin. Mitäs silloin tehdään? No etsitään kotibileet ja mennään tutustumaan uusiin ihmisiin. Eipä ollut enää yksinäistä! Espanjalaiset (ja au pairit) osaavat juhlia! En muista milloin viimeksi olisi ollut noin hauska extemporeilta!

Mun käsivarsi sai osakseen vähän venezuelalaista taidetta. Mihinkäs seuraavaksi tuherretaan?

Pari mun au pair -kaveria häippäsee kotiin eri syistä ja on vähän tyhjä olo. Onneksi kaikki eivät sentään häviä ja olen saanut uusia mahtavia tuttavuuksia.

On ollut vaikeaa opettaa tytölle maantietoa ja biologiaa, kun kirjojen englanninkielinen teksti on täynnä vaikeita sanoja. Koen yleissivistyksen ja erikoisemman sanaston kertaamisen kiinnostavana, mutta on haastavaa motivoida.

Olen osallistunut mitä ihmeellisimpiin tapahtumiin... muun muassa katutaidekävelyyn sekä hollantilaiseen pannari-iltaan, joka järjestettiin ilmaiseksi hostellissa. Hostellin tilat olivat hyvin rajalliset ja ihmisiä enemmän kuin missään suositussa klubissa, joten seistiin kavereiden kanssa kapeassa käytävässä mutustellen pannaria. Tiivis mutta huippu tunnelma!

Hermot meinaa mennä lasten suihkuaikaan, sillä kahdeksanvuotiaskaan ei suostu menemään sinne usean nätin pyynnön jälkeen. Mulla ei vain riitä ymmärrys, mikä siinä on niin vaikeaa ja miksi siitä täytyy jankuttaa koko ajan. En varmana ollut samanlainen ala-asteella!


Pääsin kokemaan pohjoismaista tunnelmaa lähi-Ikeassa, josta lähti mukaan muun muassa vadelmaveneitä ja salmiakki-vadelmapääkalloja - tietenkin!

Saavuin jonkunlaiseen "nyt-riitti-tämä-kaikki" -mielentilaan, mutta en missään nimessä halua lähteä täältä. Alan vain jo kaivata omaa rauhaa ja arkea ilman lapsia, vaikka tykkäänkin noista pennuista hirveästi.

Toisin sanoen pientä uupumista on ilmassa, mutta ei läheskään niin pahasti kuin muina talvina. Päivät pitenevät joka päivä, helmikuun keskilämpötila on jo hitusen lämpimämpi ja perhe-elämä sujuu pieniä kiukutteluja lukuunottamatta loistavasti. Mitenkäs muilla lähti menemään vuosi 2016?

07/01/2016

Joulu Espanjassa osa 2/2

Moikka kaikki! Viikon reissu ja sen päälle uneton yö bussissa vaatii veronsa, sillä olen vieläkin aivan puhkipoikki. Toissa yönä Itämaan Tietäjät kävivät tosiaan jättämässä lahjat ja nautimme (taas) perhelounaasta usean ruokalajin kera. Tietäjille ja kameleille jätettiin ulos keksejä, turronia ja porkkanoita, jotta he jaksavat kulkea talosta taloon. Täällä Madridissa minua odotti muutama paketti Suomesta ja kauhuissani katselen tässä edessä olevaa herkkumäärää... hallussani on nimittäin lähemmäs 2,5 kiloa karkkeja, suklaata ja keksejä. (Kiitos niistä hirveästi! Tiedän, että oman suun lisäksi lapsille kelpaa oikein hyvin) Mutta anyways. Sekoitan vähän pakkaa ja jaan joulupäivän tunnelmia tämän loppaisen sijaan, jonka vietimme samaisessa kylässä, josta kerroin edellisessä postauksessa



Joulupäivä alkoi erittäin hyvin. Kömmin viimeisenä sängystä ylös ja hyvinpä sen teinkin, sillä aamupalaa valmistaessa mäsäytin punaviinipullon lattialle ja jäin puoliunessa tuijottamaan uhkaavasti lähestyvää vanaa. Neljä-vuotias lapsi ja serkku huutivat samalla: "Mene hyvä ihminen kauemmaksi, tuo värjää sun vaatteet! ¡Alejate, alejate! ¡Que mancha mucho!" Isä vain totesi, että: "Voi kamala, täytyy laittaa viinit muualle, kun ne tanssivat liikaa tässä jääkaapin ovessa." Tuon sirkuksen jälkeen multa kysyttiin, halusinko osallistua katolisten messuun. Eipä mulla muutakaan tekemistä tuolla ollut ja olin päättänyt lähteä ennakkoluulottomasti Espanjaan, joten messuun kävi minunkin tie.

Ihmiset alkoivat kättelemään toisiaan yhtäkkiä kesken messsun ja lopuksi kävimme pussaamassa pientä Jeesus-vauvaa jättäen samalla rahaa. Tuo viimeinen asia tuntui minusta hyvin erikoiselta, mutta perässä tehtiin se mitä muutkin. Täällä kirkollismenoihin kuuluu tärkeänä osana aperitiivit, joten mekin lähdettiin koko perheen voimin muutamille messun jälkeen. Olin naiivisti kuvitellut niiden olevan jonkin sortin sivistynyt jumalallinen tapahtuma pyöreän pöydän ja ristin ääressä, mutta todellisuudessahan me sosiaalisoitiin kylän pubeissa.



Lounaan jälkeen lähdettiin kävelylle, jossa pääsin näkemään perheen viinitilan. Eihän se talvella kovin kummoisen näkönen ole, mutta se oli ensimäinen, jonka olen ikinä nähnyt. Sen jälkeen olikin hyvä köllähtää päiväunille. Minusta on ihanaa, miten Espanjassa voi nukkua päiväunet vaikka seitsemältä iltapäivällä ja sitä pidetään ihan hyväksyttynä. Lahjoja ei tosiaan annettu 24. eikä 25. päivä, vaan vasta nyt tammikuun kuudentena. Muutenkin joulun vietosta puuttui tietynlainen hypetys ja joulunaika näkyi oikeastaan vain tiiviinä perheaikana.

Sellainen oli mun joulun aika! Täällä palaillaan kohta arkeen - luojan kiitos - sillä akut on nyt ladattu ja haluan päästä näkemään ystäviäni, opiskelemaan kieliä ja kertomaan teille mun matkoista. Tällaisina pyhinä menee myös työt ja vapaa-aika ihan sekaisin, kun lapset haluavat koko ajan leikkiä mun kanssa, joten olen enemmän kuin tyytyväinen että joulu loppuu.

Mitenkäs siellä päässä sujui joulu, uusivuosi ja mahdollisesti loppainen?

28/12/2015

My Christmas in Spain part 1/2


Moottoritien laidassa oli pieni rykelmä taloja, joiden jälkeen peltoa jatkui silmänkantamattomiin. Jeps, siinä se nökötti; nimittäin meidän kylä nimeltä Langa. Se oli todellakin kourallinen taloja keskellä ei mitään. (531 asukasta vuonna 2015) Suoraan sanottuna minua ahdisti lähteä sinne - tai ylipäätään viettää joulua - sillä joulupäivinä minun sosiaalisuus ja kielitaidot pistettäisiin äärirajoille puoliksi tuntemattomien ihmisten kanssa.

On the side of the road was a small cluster of houses, after which the fields continued farther than the eye could see. Yep, there it was, namely our village called Langa. It really was only a handful of houses in the middle of nowhere (531 inhabitants in 2015) To be frank, I felt uncomfortable going there - or even spending Christmas, really - because during the Christmas days my sociability and language skills would be pushed to the limits with people I barely knew.

No mutta. Mitäs me sitten tehtiin? Käytiin tervehtimässä lasten ihanaa mummoa, jolla oli muuten kivoja kanoja ja kissoja, mutta jonka talo oli jäätävän kylmä. Kylmyydelle tuli tuolla ihan uusi merkitys jopa suomalaiselle, sillä tuntui, ettei kylän taloissa tunneta käsitettä lämmitys ja jos tunnetaan, niin suurin osa lämmöstä menee ihan harakoille talojen rakenteiden vuoksi. Siksipä hengailtiin talon ainoassa lämpimässä huoneessa, keittiössä, jonne oli tuotu useita tuoleja ja sohva. Jätettiin kamat meidän perheelle varattuun maalaistaloon ja lähdettiin lähdettiin katsomaan joulupukkia, joka saapui kylän tanssisaliin jakamaan lapsille herkkusäkkejä. Voi vitsi sitä lasten juoksentelua ja riemua oli ihana seurata!

But anyhow, what did we do then? First we met the children's lovely grandmother, who happened to have nice chickens and cats, but whose house was freezing. The word cold got a whole new meaning (and I'm saying this as a Finn!) because the houses in the village weren't familiar with the concept of heating and even if they were, most of the heat would have been lost due to structural matters. Hence, we hung out in the kitchen, which was the only warm room, and which had a cosy couch and chairs. We left our stuff at our country house and went to see Father Christmas who was making kids happy by giving out goodie bags in the village's ballroom. 


Espanjassa jouluna syödään yhtä paljon kuin Suomessa, ellei jopa enemmän. Kolmen lajin illallinen kesti helposti pari-kolme-neljä tuntia ja keskustelua syntyi vaikka mistä aiheesta - yhdeksän espanjalaista (ja yksi suomalainen) suuren pöydän ääressä ei voi meinata muuta kuin aivan hirvittävää melua ja huutoa. Kun oltiin vasta lopettelemassa alkuruokia ja minulle sanottiin, että kohta tulee vielä possu ja lasagne, niin silmät meinasivat tippua pästä - ainakin hostisä repesi ilmeelleni ja serkku totesi vieressä, että jouluna lihotaan vähintään neljä kiloa. Mä ikävöin suomalaista jouluruokaa hirveästi, mutta katkaravut ja kylän valkkari sekä ennestään tutut lohinapit helpottivat ikävää hieman.

In Spain they eat just as much as we do in Finland and even more if possible. Our three course dinner easily lasted up to four hours and discussion arose from everything - nine Spaniards (and one Finn) can only mean one thing... way too much noise and shouting. When we were finishing our first course, my host father casually said that there will be some lasagne and pig next and that's when you should've seen my face. At least my host father burst into laughter and the cousin stated that one gains four kilos during Christmas. I miss Finnish Christmas food, but the heavenly shrimps, village-made white wine and salmon helped a little bit.

Alkuun oli raskasta esitellä itensä kaikille sukulaisille ja yrittää keksiä puheenaiheita - etenkin kun ajatukset piti yrittää pitää kasassa espanjaksi 24/7. Tiedättekö, jo tämä yksi päivä oli sellainen yliannostus uusia ihmisiä ja vierasta kieltä. Oli tavallaan outoa olla muun suvun keskellä viettämässä perheaikaa heidän kanssaan - mikä on mielestäni ihan ymmärrettävästi, sillä olen kuitenkin vain väliaikainen au pair - mutta ruokapöydässä en kuitenkaan jäänyt mitenkään ulkopuolelle, vaikka sitä vähän pelkäsin. Oikeastaan päinvastoin; minulle huudettiin molemmista pöydän päistä samaan aikaan niin, etten tiennyt kenelle vastata ensin. Minusta on aina hauska levittää vähän Suomi-tietämystä, joten naureskeltiin yhdessä muun muassa sanoille moi, moimoi ja joulu.

In the beginning, it was so strenuous to introduce myself to all the family, try to have conversations with them and keep my mind in Spanish 24/7. You know, one day was enough to get an overdose of new people and language. It felt kind of weird to be in another family celebrating their holidays, which is comprehensible since I'm only a temporary au pair, but during dinnertime I wasn't left out at all - vice versa! So many people were yelling at me that I didn't know with whom to talk first. I think it's fun to share bits from Finland, so we ended up laughing at words like "moi" (hello), "moimoi"(goodbye) and "joulu" (Christmas)


Kaiken tämän hässäkän keskellä tuli tajuaminen, että tässä mä todellakin olen osa espanjalaista perhettä ja kulttuuria enkä kokisi mitään näin ainutlaatuista, jos asuisin täällä yksin. P.S. Ensi viikko menee Portugalissa, mutta saatan ajastaa pari postausta sille ajalle! Näkyillään myöhemmin!

In the middle of all this craziness, I realized how integrated I am to the Spanish culture and how I wouldn't experience anything this unique if I was living here alone. P.S. I'll spend next week in Portugal, but there might be a couple of timed posts waiting for you! See you later!

19/12/2015

Au pair life in memes

Pitkästä aikaa au pair -aiheista postausta! Ehkä tämä valottaa teille vähän, millaista arki on - vaikka olisihan noita listattavia asioita vaikka kuinka paljon. Hyvät viikonloput teille!

An au pair post once again after a long time! Maybe this shows you a bit better what my everyday life is like, even though I coould've made loads more of these memes. I hope everyone has a nice weekend!

Saaks tän laitettua pois päältä? 
Can I turn it off somewhere?


Kun et tiedä, pitäisikö viettää aikaa perheen kanssa vai lukkiutua huoneeseen.
Even though you feel awkward about not spending time with the family.


Ne on ne pienet asiat, jotka merkkaa eniten.
You have to be happy about the little things.


Kun viikonloppu koittaa.
Poof, and it's gone.


Kun hedelmät on pilkottu väärällä tavalla.
When the au pair chopped your fruit in squares, not slices


Kun jompi kumpi vanhemmista on kotona au pairin työaikaan ja lapset roikkuvat heissä
When one of the parents is home when you're supposed to be with the kids. 


Kun nutella/keksi/suklaapurkki on tyhjä.
When the biscuit/chocolate/nutella jar is empty.


Aina ei vain jaksa.
There's a difference.


Kun pieni lapsi itkee ja pyytää samalla jotain vieraalla kielellä.
I'm terribly sorry I didn't really catch what you said.



Ikuisuusprojekti.
A never-ending project.


"Äiti sanoi, ettei noin saa tehdä"
"Mum told me you can't do that"


Ei se aina ole ruusuilla tanssimista (ellei niitä piikkejä lasketa). 
An au pair's life isn't a bed of roses. (unless you count in the thorns)


Kyllä! Näitä lisää!
Yes! Thank you for being angels.