When Your Host Family Turns Against You - Why I Left Italy part 2

Mietin hetken, onko järkeä alkaa kaivella menneitä ja mustamaalata ihmisiä oman tarinani kanssa. Koska tarkoitus on kuitenkin pitää blogi mahdollisimman totuudenmukaisena, ajattelin kertoa tästäkin kokemuksesta, nimittäin mun vikasta päivästä Italian au pair -perheessä. Edellisen postauksen aiheesta voitte lukea täältä.

I thought for a minute, whether it's worthwhile to dig up the past and denigrate people with my story. But since I want to write about my ups and the downs on this blog, I decided to tell you about this experience as well - my last day in my Italian au pair family, that is. You can read the previous post here.

Tosiaan naurettavin asia koko kesässä sattui viimeisenä iltana, kun olin päättänyt neljän päivän sairastelu-erakoitumisen jälkeen lähteä kaverin kanssa pizzalle. Ilmoitin siitä isälle, joka tuli juuri kotiin, kun olin lähdössä ulos. Ei ehditty olemaan kauaakaan ravintolassa ennen kuin kaverin kännykkä alkoi piristä viestistä, jossa mun host-äiti kysyi, oliko kaveri mun kanssa. Hän vastasi myöntävästi, jonka jälkeen äiti alkoi valittamaan, etten ollut ilmoittanut mun ulkonasyömisestä. Siihen vastasimme, että Rosa sanoi isälle ennen lähtöään. (Tässä vaiheessa on tärkeää huomata, ettei kukaan ollut aloittanut edes illallisen laittoa, kun lähdin) Seuraavaksi tämä äiti alkoi ilkeilemään siitä, että "Rosa näytti tänään niin iloiselta, varmaan siksi kun se lähtee huomenna." Me ei edes nähty koko päivänä hänen kanssaan! Hän lähti aamulla töihin ja mä olin lasten kanssa siihen asti, kunnes mummo tuli hakemaan ne rannalle muun perheen kanssa.

So, the most ridiculous thing in the whole summer happened to me on my last night, on which I had decided to go and have pizza with a friend, after being bedridden for four days. I let the father, who had just come home, know that I was about to leave. We didn't get to be in the restaurant for very long before my host mum sent my friend a message asking her if she was with me. She answered replied positively, after which the mum started complaining how I hadn't said I was eating out. We, in turn, told her that Rosa did tell your husband before leaving. (At this point, it's crucial to know that no one had started preparing dinner when I left) So she goes on meanly, commenting that "Rosa looked pretty happy today, I guess i's because she's leaving tomorrow." We didn't even see each other that day, for crying out loud! She went to work early in the morning and I was with the kids until their grandma came to pick them up to the beach with the rest of the family.

Sen jälkeen en edes tiedä mitä kaikkea hän sanoi mun kaverille, muuta kuin että viestejä riitti mm. siitä, että olin satuttanut lapsia, kun otin lelun pois heidän käsistä, kun viidennen kerrankaan jälkeen he eivät menneet pesulle tai kun jäätiin keskelle tietä itkemään, sitä ettei kyseinen reitti kotiin miellytä ja piti raahata kädestä. Yhdestikin keskimmäinen lapsi (7v) tuli huutamaan mulle siitä, että pestiin sen pikkuveljen hampaat tyttöjen vessassa - kerrankin, kun pikkunen suostui yhteistyöhön ja löydettiin joku hyvänmakuinen hammastahna... Ja tätähän jatkui päivittäin. Enpähän sano muuta kuin että sellaisia vapaan kasvatuksen tuloksia.

After those messages, I had no idea what else she blabbered on to my friend, except for one thing: she claimed that I had physically hurt her children, when I took their toys from their hands because even after telling them five times to go to the shower, they didn't behave. Or because I had to drag one of them home, because he cried in the middle of the street that the route home didn't please him. Once, the middle child (7yo) came and shouted at me because we were brushing his little brothers teeth in the girls' bathroom, where he finally was willing to colaborate with the tastier toothpaste... And this went on, day after day. Smells like some free-range parenting gone wrong.

Joka tapauksessa tuona viimeisenä iltana mä tulin kotiin yhdentoista aikaan ja lähdin seuraavana aamuna aikaisiin, joten en voinut sanoa heille moimoi. Jätin heille kuitenkin pienen lapun, jossa sanoin, että arvostan kommunikaatiota, mutta en selän takana puhumista, että lapsille olisi hyvä opettaa rehellisyyttä ja kunnioitusta ja että au pair -profiilinne kieliosiota olisi hyvä muuttaa, koska lapset eivät todellakaan ole tottuneita englannin kieleen edes neljännen au pairin jälkeen. Joo, en tiedä millainen olo heille jäi siitä, mutten todellakaan voinut lähteä pois sanomatta mitään tuollaisen episodin jälkeen.

Back to my last night. I came home at around 11 pm and to my surprise, everyone was sleeping. I would leave very early the following morning, so I couldn't say goodbye to the family. I did leave them a little note saying that I appreciate communication, but not when it's done behind my back; that it would be a good idea to teach their kids honesty & respect; that you should probably change the language section on your au pair profile because the kids clearly didn't understand English even after their fourth au pair. That's that. I don't know how they felt about my message, but I couldn't simple leave the house after this last-night episode.

Tähän soppaan kun vielä lisätään sen, että äiti ei koskaan kertonut, mitä päivän aikana tapahtuu, joten en voinut suunnitella sosiaalista elämääni. Esimerkki: viimeisinä päivinä hän kertoi samana päivänä klo 11, että klo 14  (jolloin minulla ""loppuu työt"") hänellä on hammaslääkäri ja että mun pitäisi olla lasten kanssa neljään asti. Kyse oli perjantai-iltapäivästä - totta kai mä olin jo suunnitellut kavereitteni näkemistä! Ehkä pienen vihan vallassa tekstasin hänelle, että tänään ei kyllä käy. Hän sitten haki lapsensa äkäisen oloisena mukaansa.

And to make matters worse, the mum never really told me what would happen during the day, so I couldn't plan my social life. A real life example: on one of my last days, she told me at 11 am that she has her dentist at 2 pm (when I was supposed to ""finish work"") and I should be with the kids until 4 pm. It was a Friday afternoon - of course I had plans to see my friends! Slightly infuriated, I texted her I couldn't do it today. She then came to pick her kids up somewhat angrily.

Tällaisten juttujen jälkeen vahvistuu, että olen itsenäinen, vapaa ja avarakatseinen. Samaa ei ehkä voi sanoa ihmisistä, jotka ovat asuneet koko ikänsä samassa pienessä kylässä. En nyt halua pistää itseäni millekään jalustalle tässä; sanon vain, että meidän ajattelumaailmat olivat täysin erilaiset. He eivät jotenkin tuntuneet ymmärtävän, että ihmiset tulevat erilaisista kulttuureista, että uuden kielen ympäröimänä oleminen kuluttaa yllättävän paljon energiaa ja että huonosti tottelevien lasten kasvattaminen kielellä, jota he eivät ymmärrä, on mahdotonta. Oon niin iloinen, että uskalsin jättää heidät oman onnensa nojaan ja että sain hyvät lennot lyhyelläkin varoitusajalla.

Having experienced these sorts of incidents, I feel independent, free and broad-minded. The same perhaps cannot be said about these people who have lived all their life in the same village. I'm not putting myself on any pedestal, no - I'm just stating that we come from completely different worlds. They didn't seem to understand that people come from different cultures, that solely being surrounded by a new language takes up energy and that raising other people's badly behaving children in another language is impossible. I'm happy I had the courage to leave them hanging out dry and that I got cheap flights at short notice.

Sellaista Pohjois-Italian draamaa tällä kertaa. Kertokaa, pliis, että joltain muultakin löytyy yhtä omituisia au pair -tarinoita :D

That's all for today's Northern Italian drama. Tell me, please, that some of you have just as weird au pair experiences :D

WHY I HAD TO LEAVE ITALY

Instagramissa seuraajat oottekin nähneet, että lähdin Saksan kautta takaisin Suomeen tuossa joku viikko sitten. Ehkä vähän yllättävääkin, kun katsotaan tuota ekan viikon au pair -postausta, jonka jälkeen en päivitellyt mitään asiaan liittyen.

So, those of you who follow me in Instagram have probably seen that I left Italy about a week ago. I know, I know... might be a bit surprising after my first happy post about au pairing! 

Muistatte varmaan, kuinka valittelin sitä, että työt ja vapaa-aika meni sekasin. Pistin sen siinä vaiheessa alkusähellyksen piikkiin ja ajattelin, että myöhemmin sitten rutiinien myötä selkenee asiat. No, niin ei käynyt. He halusivat, että oisin aktiivisempi lasten kanssa (mikä on aika hankalaa, jos et tiedä milloin on töitä ja milloin ei) ja että viettäisin enemmän aikaa koko perheen kanssa. Mua alkoi ahdistaa, koska mun mielestä olin viettänyt yksinoloaikaa - omiin tarpeisiin nähden - todella vähän. Myös se, että he vertailivat minua heidän aikaisempiin au paireihin ja heidän siskon au pairiin ("voisit olla enemmän kuin hän") oli aika epämukavaa. Mä ymmärsin, että tässä on nyt mahdoton yhtälö edessä; he sanoivat, että voisin lähteä "töiden jälkeen" muualle ilman ongelmia, mutta silti he halusivat, että viettäisin enemmän aikaa perheen kanssa.

You might remember how I was complaining that my free time and work are getting all mixed up. In the beginning, I thought it was just the usual blundering you have, and that it would get better along with the routines. Well, that certainly wasn't the case. They wanted me to be more active with the kids (which is pretty difficult, if you don't know if you're working or not) and to spend more time with the whole family. It was distressing, because I thought I had spent way less time on my own than I usually do. A nice little detail was them comparing me to their previous au pairs who spent significantly more time with them and that I should be more like their sister's au pair. That makes me sick, you cannot just compare persons like that. Also, if you tell me I can go home "after I finish" and expect me to spend more time with the family, how is that gonna work? 

Ilmoitin siis, etten ole sopiva au pair heille ja että lennot kotiin olivat jo ostettu. Ulkopuolisen silmissä vanhemmat ottivat asian ihan hyvin, mutta ymmärrän, että mun neuvottelemattomuus varmaan ärsytti hiukan. Ainakin heidän mielestä olin nyt viettänyt pari tuntia sovittua vähemmän lasten kanssa (?) ja ollut jo niiiin paljon yksin, etteivät he ymmärtäneet mistä mä valitin. "Aikaisemmat aupparithan olivat jokaisessa tapahtumassa meidän kanssa, ja sinä jäät usein kotiin jos me mennään jonnekin!" Niin, normaalit ihmiset tarvitsevat varmasti hetken kirjan lukuun/lenkkeilyyn/bloggaamiseen/skypettämiseen/italian opiskeluun tai ihan vain lepäämiseen...

So I told them I'm not the au pair they're looking for, I'm leaving and I already bought my flights. It seemed as if they took it well, but I understand that my non-negotiability must have annoyed them a bit. But what was I to do? They also said that I had spent fewer hours than we agreed with the kids (??) and that I had been alone sooo much that they didn't see where I was coming from. "Our previous au pairs have always come to every event with us and you usually stay home if we go somewhere!" Well yeah, normal people might need some time to read a book/go jogging/do blogging/have a skyping session/start studying Italian or just to wind down...

Viimeiset päivät eivät olleet mun mielestä ollenkaan kiusallisia, mutta lapset eivät kyllä osanneet käyttäytyä sen jälkeen. En tiedä, mitä vanhemmat heille kertoivat, mutta varsinkin keskimmäisestä tuli ihan hirveä; mä ihan ihan ihmettelin, miten 7-vuotias pystyi kiukuttelemaan ja itkemään niin paljon. Mulla oli (ja on edelleen, kahden viikon jälkeen) kaiken lisäksi nielutulehdus, niin siinä joutui huutaamaan kipeällä kurkulla. Mainitsinko mä muuten aiemmin, ettei ykskään lapsista ymmärtänyt englantia? Se loi aika paljon haasteita, varsinkin kun mulle sanottiin, että lapset tottuvat sun kieleen eikä toisin päin. Ei kiva, mutta tieto lähtemisestä helpotti koko ajan.

The last days weren't awkward at all, but I realized the children couldn't behave themselves. I have no idea what the parents told them, but especially the middle one became horrible. So amazed, how a seven-year-old can whinge and cry so much. To top it off, I had (and still do, after two weeks) pharyngitis so I was forced to yell at them with a sore throat. Oh and did I mention that none of the children understood English? It made things a bit challenging, to say the least. I was told that the kids will get used to your language and not the other way round. Not cool. But knowing that I was about to leave made it a bit easier.

Lähtöaamuna mä olin nukkunut vain neljä tuntia, mutta heräsin onnellisena siitä, että sain lähteä pois. Mun ihana kaveri tuli puoli kuudelta hakemaan mua ja mun matkalaukkuja juna-asemalle, josta alkoi mun 12-tunnin matkustaminen Bremeniin. Siitä sit lisää vähän myöhemmin, mä koitan parannella tän kurkun ja rentoutua! Tässä on muuten nyt sitten Genovasta parit kuvat, jotka napattiin kaverien kanssa viikonloppusin.

On my departure morning, I had only slept for four hours but I woke up blissed-out, knowing that I'd finally leave. My lovely friend came to pick up me and my suitcases to the train station at 5:30 am, where I departed on my 12-hour journey to Bremen. I'll tell you guys more about that later, now I'll try to relax and get better with my throat! By the way, we took these pics with some friends in Genoa, hope you enjoy!

First Week As an Au Pair

The beach in Recco

Au pairiksi lähteminen saa aina huomaamaan kuinka eri tavalla ihmiset elää maasta, kaupungista ja kodista riippuen. Espanjan aupairperheessä vanhemmat oli tosi kiireisiä ja oltiin kaupungin vilinässä kerrostaloasunnossa, kun taas tällä kertaa kaikki on paljon rennompaa. Italian aupairperhe asuu omakotitalossa vuoren rinteellä, rannalle on alle kilometri tästä ja kaikki tuntevat toisensa täällä. Vaikka musta on pikkuhiljaa kuoriutunut kaupunkityttö, niin ei vois olla parempaa paikkaa viettää kesä.

Being an au pair is always exciting as you realize how different people's lifestyles are, depending on the country, city and household. In my family in Spain the parents were quite busy and we lived in a flat in a lively city, whereas here in Italy everything is much more laid-back. My Italian au pair family lives in a detached house on the mountainside, it's a one-kilometre walk to the beach and everyone knows each other here. Even though I've bit by bit become a city girl, I couldn't imagine a better place to spend the summer in.

1. You can never have too much parmesan 2. The view from my room is incredible! 3. Just a regular day at the beach

Mä oon pannut merkille myös kuinka hyvin nuo lapset käyttäytyy ja miten ne on tottuneita auppareihin. Toki välillä tulee kinaa ja tappeluita, mutta ne kuuntelee ja on tosi vastuullisia. Meiltä kaatu pari päivää sitten kynsilakkapullo kivilattialle ja voitte vaan kuvitella, millainen sotku siitä jäi... Violettia sekä lasinsiruja laatoissa, bideessä ja (apua) äidin verhoissa. Ne kuitenkin ajatteli, että soitetaan äidille ja kysytään, mitä kannattaisi tehdä, vaikka se ehkä suuttuukin. Niin suloista.

I've taken note of how well the kids behave and how they're used to having au pairs. Of course they have the odd quarrel every now and then, but they listen to me and are very responsible. A nail polish accidentally fell down to the hard tile floor so you can only imagine what kind of mess we left behind. Some purple and pieces of glass on the tiles, in the bidet and (omg!) on mum's curtains. However, they thought we should call mum and ask her what to do, even if she gets angry. So cute.

Went for a quick walk in Rapallo and was amazed! I'll have to return with more time (and my camera)

Ainut juttu mistä en tykkää on se, että vapaa-aika ja työt menee taas vähän sekaisin, mutta en mä tänne loppuelämäks oo jäämässä, joten tästä selvitään. Kävin eilen ekaa kertaa ulkona muitten aupairien kanssa ja vapauden tunne oli aivan uskomaton! Kyseessä oli seisova pöytä proseccoo  ja focacciaa Nervin satamassa terassilla. Täy-del-lis-tä. Meillä oli vaan hassu yhteensattuma kun tutustuttiin yhtiin siskoksiin, jotka asuvat samassa kylässä kuin minä ja kaikenlisäksi tuntevat mun au pair -perheen. Nyt on sit ainaki pari paikallista kaveria tässä parinsadan metrin päässä, hahah.

The only thing I don't like about au pairing is that your free time and duties get mixed up and it can be extremely exhausting. However, I'm only here for the summer so I think I can handle it. Yesterday, I went out with other au pairs and the feeling of freedom was REAL. There was a prosecco and focaccia open bar waiting for us at a terrace in Nervi harbour. Per-fect. The funniest thing was meeting these two sisters who happen to live in the same village as me AND know my au pair family. How weird is that?! Now I have at least two local friends super close, haha. 

The prosecco & focaccia party 

Us au pairs!

Ekat rusketusrajat (eikä yksiäkään PALAMISrajoja) on hankittu, jonkunlainen broken italian kommunikointi on jo käytössä ja ruoka-aikaa ootetaan täällä aina kuin kuuta nousevaa. En kestä; italialainen ruoka on vaan niin hyvää! Ciao <3

The first tan lines (note: not BURN lines) have appeared on my skin, some sort of broken Italian communication is in use and dinnertime is what I most look forward to during the day. I just can't cope, Italian food is so good! Ciao <3

THIS SUMMER I'M GOING TO ITALY

This photo was taken in France four years ago, but I'll be at the Riviera beaches again, - although on the Italian side!

Otsikko kertookin kaiken - lähdin eilen Italiaan kolmeksi kuukaudeksi au pairiksi! Mun piti alun perin mennä Ranskaan parantamaan kielitaitoa, mutta kun sopivan perheen löytäminen osoittautui hankalaks, päätin laajentaa hakua Italiaan. Ekan perheen kanssa synkkasikin niin hyvin, et tultiin siihen tulokseen, että lähden sinne! Tuun olemaan Genovan lähellä yhdessä kylässä kolmen lapsen kanssa. En muista työtehtävistä muuta kuin että rannalle mennään melkein joka päivä... ja sehän passaa mulle, kun Madridissa ei sellaista ole.

Tää on täydellinen tekosyy opetella italian kieltä - ainakin enemmän kuin ne haukkumasanat mitkä kyllä luonnistuu :D 

The title says it all - I left for Italy yesterday to be an au pair for three months! Inicially, I had planned to go to France but as finding a nice family turned out to be quite complicated, I decided to filter in Italy as well. And I don't regret it, since we seemed to get along so well with the first family that they welcomed me to their family after only one skype session! I'll be in a village close to Genova taking care of three kids. I can't remember what they said I'd be doing but at least we'll go to the beach nearly every day... which is fine by me, since we don't have one in Madrid!

The perfect excuse to learn Italian; more than all the insults I know up till now, haha!