-->

08/07/2018

What they don't tell you about living abroad

Mä oon nyt viimeiset pari päivää pyöritellyt mielessä, kuinka ulkomaille muutosta muodostuu monelle hurjan hohdokas kuva ja miten tuskallisia tunteita siihen voi oikeasti liittyä. Niistähän ei toki saa avata suutaan, koska "itsepähän lähdit ja jos ei kelpaa, voikin sitten maitojunalla lähteä takaisin Suomeen." Silti jokainen kesätyöjakso ja lukuvuosi päätyy aina kyyneliin ja kysymyksiin; millaista elämä tuleekaan olemaan seuraavana vuonna ja meneeköhän kaikki hyvin.

The past few days I've been thinking about how many people create an unrealistically glamorous image of living abroad and dismiss the harrowing feelings that one may experience. Of course, you shouldn't grumble as it was your own choice to leave and if you're not happy, it's just better to stay quiet and return to your country. Still, each and every one of my summer job periods and school terms end in tears and questions. What will life be like next year and will everything go all right?


Mun on pakko myöntää, et yksi kipeimmistä asioista on vuoden aikana solmitut ystävyyssuhteet ja ihmisistä luopuminen. Sitä tapaa niin paljon ihania, inspiroivia samanhenkisiä ihmisiä, joista saattaa tulla lyhyessäkin ajassa hyvin läheisiä. Totta kai tärkeimpiä aina näkee sitten tulevaisuudessa matkoilla, varsinkin jos kyseiset ihmiset asuu Euroopassa, mutta on se silti aina shokki, kun tämä tärkeä verkosto hajoaa. Ja sama rumba toistuu seuraavana keväänä.

I've got to admit that one of the most painful experiences is letting go of the new people you've befriended. You meet so many amazing, inspiring and like-minded people, who can become very close to you even in a short amount of time. Clearly, you will always meet the most important ones in the future, especially if these people live in Europe, but it's always a shock when your close-knit network falls apart. And then you go through it again next spring.

Kahta kauheammin koskee, jos satut rakastumaan johonkuhun, joka on lähdössä pian pois. Voi juku, että se tekee kipeää.

It hurts double the amount when you happen to fall in love with someone who's leaving soon. Oh boy, does that hurt.



Myös vuosittainen pakkaa-säilö-muuta -rutiini tulee varmasti tutuksi, jos et opiskelijana suostu maksamaan kesäkuukausien vuokria. Epätoivo alkaa iskeä siinä vaiheessa, kun tajuat että tavaraa on taas kertynyt vuoden aikana ihan liikaa (oliko ne parit kengät sittenkään niin tarpeelliset? tai ne uudet koristetyynyt??) ja että varastojen vuokrahinnat ovat ihan pilvissä ja halvoissa on joko turvallisuus- tai homeongelmia.

Also, the annual pack up-store-move in routine will become familiar, if you as a student refuse to pay for the summer months you're not spending in the flat. The despair starts kicking in when you realise that you have, once again, successfully hoarded too many things throughout the year (were the couple of pairs of shoes really necessary? Or did I really need new cushions??) and that storage room costs an arm and a leg or they have safety and/or humidity problems.



Varastojen hinnat eivät tosin ole niin pilvissä kuin huoneiden vuokrat, jotka taas kipuavat himpun verran korkeammalle kesän aikana, kun kaupungin vuokrakupla on poksahtamaisillaan. Yksi vuokrasivu väittää, että vuonna 2018 huoneen keskihinta Madridissa on 603€. Muistan, kun selasin samaa sivua vuonna 2016 ja tuhahtelin lukemalle 450€. Missä ovat ne kuuluisat opiskelija-asunnot ja niiden jonotuslistat? Ai niin, ei niitä täällä ole.

If storage room costs you an arm and a leg, then renting a room costs you all your limbs. The housing bubble is just about to burst in Madrid and changing a flat is definitely not helping the situation. One real estate page claims that the average room rent in Madrid is €603. I remember when I was browsing the very same page in 2016 and snorted at their average price estimate which was €450. Where are the famous student flats and their waiting lists? Ah yeah, we don't have any over here.  

Tänä vuonna päätynyt lukuvuosi merkkaa kuitenkin jotain erikoista, sillä me lähdetään Kaakkois-Aasiaan mun hyvän kaverin kanssa. Toi matka on tuottanut sen verran stressiä vakuutus-, terveys-, raha-, pakkaamisasioiden osalta, että melkein olisin vain lähtenyt istumaan Suomeen tyhjänpantiksi, mutta onhan se nyt onni päästä pitkälle matkalle kaverin kanssa - aina kun ei noi ajat ja rahat mene ihan yhteen.

This year, the end of spring term marks a special point, as we will be embarking on a trip to South-East Asia with my good friend. The trip has already exhausted me regarding the travel insurance, health and vaccines, packing and money that a few weeks ago I would have just preferred to return home to Finland doing nothing, but it is such a blessing to be able to explore with a friend, as it's not always easy to make time and money.

12/06/2018

Weekend getaway to Seville!


Mitä tehdään, kun ranskalainen kaveri on vaihdossa Barcelonassa ja hän on jo käynyt Madridissa? No, lähdetään jonnekin täysin uuteen paikkaan! Näin päädyttiin siis tekemään retki Sevillaan mun synttäriviikonloppuna. Junalla mentiin ja lentokoneella tultiin. Aika hullua, että paluumatkalle lento oli tosiaan halvempi kuin bussi tai juna. 

What do you do when you're friend is doing her exchange programme in Barcelona and she's already been in Madrid? Well, you meet each other somewhere else! That's how we ended up doing a trip to Seville on my birthday weekend (which was, mind you, in the end of February) Took the train and flew back. I think was pretty crazy that the cheapest option for returning was indeed the airplane and not the bus or train.

Ihan ensimmäiseksi aurinko toivotti minut tervetulleeksi Andalusiaan, kun astuin juna-asemalta bussipysäkille. Siitä sitten lähdettiin bussilla Trianan alueelle hostelliin odottamaan kaverin saapumista. Sanotaanko näin, että perus Espanja meininki taas tässä bussissa, sillä matka kesti lähemmäs 45 minuuttia, vaikka matka oli vaivaiset pari kilometriä linnuntietä katsottuna. Onneksi kuski sentään ehti pitämään puolivälissä tupakkatauon, ettei matka käynyt liian raskaaksi. Kun kaveri saapui hostellille ja pääsimme kirjautumaan sisään, lähdettiin tutkimaan Sevillan katuja, kuuluisa katedraali ja sen näköalatorni Giralda sekä ihana Plaza de España. Tokana päivänä nähtiin ihana Alcazar, johon kannattaa tosiaan ostaa liput etukäteen netistä, niin välttää jonot.

The first thing I saw when I stepped out of the train station was the SUN that was welcoming me to Andalusia. I made my way to the bus stop that would take me to my hostel in Triana and all I've got to say that the bus ride was typical Spanish: a three-kilometre journey took 45 minutes. I'm glad the driver wasn't in a hurry and decided to stop for a smoking break halfway the trip to make things easier. When my friend arrived in the hostel, we ventured out and started exploring Seville's streets, the cathedral and its tower Giralda as well as the lovely Plaza de España. The second day was dedicated to the Alcazar, for which you should definitely buy tickets online to avoid the queuing!







Söpöjä appelsiini- ja sitruunapuita oli joka paikassa!

They had cute orange and lemon trees everywhere!





Viimeisenä päivänä aikaa oli yhteen kävelykierrokseen sekä lounaaseen, joten päädyttiin yhteen turistialueen ravintoloista, jossa sattui olemaan parasta pizzaa, jota olen pitkään aikaan syönyt! Aivan törkeän hyvää. Paikan nimi on Ostia Antica, jos italialaista ruokaa tekee mieli.

On the last day, we only had time for a little walking tour (which I wished we had taken earlier, as they recommended places and things to see but we were leaving already) and for birthday lunch at an Italian place, which happened to have the best pizza I've probably eaten since Italy. The restaurant's called Ostia Antica in case you're craving for some Italian food - I mean who wouldn't be! 

Harrastaako kukaan muuten sitä, että jokaisen matkustamansa kaupungin kohdalla miettii, voisiko kuvitella asuvansa kyseisessä paikassa? Mä teen aina näin! Ja tämän Andalusian helmen kohdalla vastaus oli kyllä! Sevillasta jäi niin ihana kuva. Tosin tulikuumat kesät eivät ehkä olisi mua varten... noh, ainakin ranta olisi lähempänä kuin Madridissa. Hahah!

Is it just me or does anyone else always think what living in your destination would be like and whether it would be a place you could imagine yourself living in? I always do this! The answer for this city would be yes! Seville just left a magical feeling, although I'm pretty sure those scorching summer days wouldn't be my cup of tea...at least they have the beach closer than we have in Madrid, so that makes up for it, right?!

Ootteko te olleet Sevillassa? Seuraavana pitäisi suunnata ainakin Cordobaan ja Granadaan, että saisi paremman kuvan Andalusiasta!

Have you been to Seville? I think my next destinations in Andalusia would have to be Cordoba and Granada to get a better picture of the whole region!

29/03/2018

Bucharest - A City of Disillusions And Contrasts

Tulee mieleen vain sanonta "se ei jätä ketään kylmäksi". Bukarest taisi kuitenkin juuri tehdä niin. Minulle ei sattunut matkan aikana mitään ikävää, mutta en silti osannut nauttia kaupungista kuin olin toivonut - siksi tästä olikin vaikea tehdä mitään järkevää postausta.

I only have one expression in my mind and that's "it won't leave anyone cold." However, that's exactly what Bucharest did to me. Nothing terrible happened to me during the trip, but I still couldn't enjoy the city the way I had wished. That's also why it is so difficult to write anything about this place!

One of my favourite alleys in Old Town

a piece of Paris in Bucharest - Pasajul Macca

Ihana Lipscanin alue ja 

Bukarestin keskusta koostuu massiivisista kommunistityylisistä rakennuksista, yhdestä jos toisestakin hajonneesta ikkunasta, graffiteista sekä ranskalaisista parvekkeista. Bukarestin vanhasta kaupungista (joka ei muuten ole hirveän vanha, vaan keinotekoisesti rakennettu) huokui Keski-Eurooppalaiset vibat enkä siis yhtään ihmettele, miksi kaupunkia on kutsuttu nimellä Pikku-Pariisi.

Nyt kun katselen kuvia, niin Bukarest näyttää itse asiassa aika houkuttelevalta. Missä meni siis pieleen? No, tässä harmaiden rakennusten kaupungissa aika tuntui pysähtyvän, syke puuttuvan sekä ihmisten nukkuvan. Oikeasti! Menin illalla vanhaan kaupunkiin kiertelemään ja kuvailemaan, mutta ketään ei näkynyt kaduilla. Ei turisteja, ei paikallisia.

The lovely neighbourhood of Lipscani

The centre of Bucharest holds in it massive communist-style buildings, graffiti, French balconies and the odd broken window, making it an interesting potpourri of styles. Bucharest's old town (which, by the way, isn't very old at all, but was artificially reconstructed) gave off central European vibes, so it doesn't surprise me that this city used to be called Little Paris!

Now that I'm going through the photos, Bucharest looks quite alluring. What went wrong then? Well, in this city of grey buildings, the time seemed to stop, the beat was lacking, people seemed to be sleeping. I swear! I went to Old Town at night time to go for a walk and take a couple of photos but there was no one around. No tourists, no locals.





Pari vinkkiä

Okei, viimeisenä päivänä sattui jonkinmuotoinen huijausyritys. Kävelin yhdellä pääkaduista yksin kamerani kanssa, kun joku mies pysäytti minut puhuen romaniaa. Kun selitin englanniksi, etten ymmärrä häntä, hän astui eteeni ja sanoi: "passport, passport, police man". Tähän en vastannut mitään muuta kuin "no", kiersin hänet ja jatkoin matkaa. Mitään varsinaista vaaraa tähän ei siis edes liittynyt.

Nyt kun mietin jälkeenpäin, niin olisi ehdottamasti pitänyt tehdä joku kävelykierros ensimmäisenä päivänä. Luulen, että kaupungista olisi saanyt paljon enemmän irti sillä lailla. Harmikseni viimeisenä päivänä oli jo liian myöhäistä, sillä hostellin kierrokset alkoivat aina kolmelta ja kone lähti iltapäivällä.

A couple of tips

On my last day, there was some sort of a scam intent. I was walking on one of the main streets in broad daylight, alone with my camera, when some man stopped me speaking in Romanian. After explaining him in English that I didn't understand, he stepped in front of me and said: "passport, passport, police man". I didn't respond anything except for "no", went around him and continued my journey. So no actual harm was involved really.

Thinking back, I should've definitely done a walking tour on my first day. I think that way you could get into the city much better. Much to my disappointment, it was already too late on my last day, because the tours started at three o'clock and my aeroplane left in the afternoon.

the heart of Bucharest with the shops and the metro

the MASSIVE parliament building, which actually sinks a few cm per year due to its heavy structure



Äärimmäistä köyhyyttä

Tiesittekö muuten, että Bukarestissä on yksi Euroopan pahamaineisimmista slummeista, Ferentarin naapurusto? Luonnollisesti en mennyt lähellekään kyseistä aluetta, mutta minusta aihe on kiehtovan surullinen. Kuinka kommunismin jälkipuinnit näkyvätkään vielä idässä... Useiden artikkeleiden mukaan Ferentarissa oli kommunismin aikaan yksiöitä työntekijöille, mutta nykyään ne toimivat usean hengen koteina eikä sähköä tule kuin joka viidenteen taloon. Taksit eivät suostu ajamaan alueelle. Yleisimmät supermarketit eivät ole avanneet oviaan kyseiseen ghettoon. Tämä on ällistyttävää sanan huonossa merkityksessä - nyt ollaan kuitenkin Euroopassa eikä sen kauempana. Expressenillä on hyvä reportaasi aiheesta ruotsiksi tai englanniksi.

Extreme poverty

Did you know that Bucharest has one of the worst slum areas in Europe, the Ferentari neighbourhood? I didn't even think about close to that area, but I think the topic is pretty intriguing in all its sorrow. Just to see exactly how all the aftermath that communism left behind show in the East... According to several articles, the flats in Ferentari used to be studios for workers, but now they serve as homes for several people and only one in every five flats has electricity running. Taxis won't go to this neighbourhood and neither have the most common supermarkets opened their doors in this ghetto. It is staggering in the sad sense of the word - we're talking about Europe here, not somewhere far. Expressen has an amazing reportage on the topic in Swedish or English that sheds light on the problem.

a typical building in the centre of Bucharest
Tällaisen negatiivisen postauksen jälkeen ajattelin ensi kerralla kertoa teille parista paikasta, joissa taas kannattaa ehdottomasti käydä, kuten myös mun kokemukset ruuista!

After all this negativity, I'll promise to tell you about some places that are worth seeing, including a couple of hidden gems and my experience with the local food!

16/03/2018

Damn You, Spanish Bureaucracy

Mulle oli aikamoinen pettymys, etten pääsekään ensi vuonna Erasmus-vaihtoon Ranskaan, kun olin siitä jo haaveillut koko tämän vuoden.

Arvaatteko miksi?

Koska minulla ei ole kielitaidostani virallista todistusta, koska ranskanopettajan allekirjoittama lappu ei käy ja koska kuulemma nekin kolme yliopistossa suoritettua ranskan kurssia pääkielenä eivät ole tarpeeksi. Ranskan päässähän yliopistot eivät vaatineet mitään virallisia todistuksia, vaan suosittelivat B1-B2-tasoa. Toisien sanoen Espanja ei voinut lähettää minua täältä toiseen maahan mahdollisesti riittämättömän kielitason vuoksi, kun taas olen onnellisesti samaisen yliopiston kirjoilla ilmaan minkäänlaista espanjan kielen todistusta. Onneksi viimeisenä eli neljäntenä vuonna voi sitten hakea uudelleen - katsotaan, jos sillä kertaa onnistuisi!

It was quite a disappointment for me to hear that I can't do my Erasmus exchange in France next year after planning it for such a long time. 

Can you guess why? 

Because I don't hold an official language certificate, because a note written by my French teacher won't do, and because the three courses I've done at university aren't enough, even if our starting level was supposed to be B2. You know, the funniest thing here is that the universities in France didn't even ask for any kind of certificate, they just recommended having a B1 or B2 in French. In other words, Spain couldn't send me to another country due to my French level that is possibly too low, when I'm actually registered in one of their universities with no Spanish certificate whatsoever. Luckily I can apply again in my fourth year - let's see, if I'm luckier then!


1. some flowers for the 21-year-old 2. ...and tapas for the guests! 3. in the metro with a portable speaker and a rather large group of friends, disculpen las molestias

Synttäreitä tuli tuossa vietettyä porukalla, vaikka itse synttäripäivän olinkin Sevillassa yhden kaverin kanssa. Jos yhtään tunnette minua, niin tiedätte hyvin, että mä rakastan kokeilla eri reseptejä ja näprätä kaikenlaisia ruokia - siispä tarjosin pienen tapasbuffetin kamuille. Eipä nuo patongin palaset olleet mikään paras taidonnäyte, mutta vieraille kelpasivat kyllä oikein hyvin!

So we celebrated my birthday with a nice little group, even though I was in Seville with a friend for the actual day. If you know me at all, you'll be aware that I love trying out new recipes and tinkering in the kitchen, so I decided to offer my friends a little tapas buffet. Right - those small pieces of baguette aren't exactly what you'd call an accomplishment but seemingly they did their job with filling my guests stomach! 


1. We got some snow here in Madrid in February! 2. The weather was horrible but my friend was over so we went out anyway 3. Visiting my classmate and some aggressive ducks in her village  

Töissä projektit loppuivat seinään, joten tässä toistaiseksi ollaan taas ilman töitä. Vaikka on inhottavaa käyttää taas opintolainaa elämiseen, niin tämä vapaa-aika tulee (ainakin toivottavasti) näkymään koulutöissä, lukemisessa sekä blogissa. edit. mulle sanottiinkin tänään, että uusia projekteja on luvassa. Tällaista tää kai on; pitää nauttia vapaista, kun töitä ei ole ja arvostaa töitä, kun niitä on. Oon juuri Mihaly Csikszentmihalyin Flow-kirjan viimeisillä sivuilla, ja se on ollut kyllä niin inspiroiva, että voin suositella sitä kaikille, ketkä on vähänkään kiinnostuneita psykologiasta tai ihan vain onnellisuudesta! Onko teillä mitään suomalaisia kirjasuosituksia? Suomi-instituutissa näytti olevan aika paljon kirjoja. En vain tiedä, mitä sieltä Sofi Oksasen jälkeen alkaisi lukemaan.

The projects ended abruptly, so I'm back to being jobless again for the time being.  edit. I was told today that there are more projects available now. I guess this is what it is; you have to enjoy your freedom when you don't have a job and appreciate it when you do have one. Although it hurts to use my student loan, I know that having more time will positively affect my school work, blog and reading time (at least that's what I hope). I'm just finishing Mihaly Csikszentmihalyi's book on Flow and it's been so inspiring that I can recommend it to each and every one of you who's interested in psychology or just happiness in general! Do you have any book recommendations, especially in Finnish? I realised they have quite a few books at the Finnish Institute here in Madrid. I just don't know where to start after having read Sofi Oksanen.

Sellaista kuuluu siis Madridiin! Sadetta ja kouluprojekteja on luvassa seuraaville viikoille. Uskomatonta ajatella, että tasan vuosi sitten oli täyttä auringonpaistetta ja +25!

That's what's up in Madrid then! A bit a rain and uni projects in the forecast for the upcoming weeks. Crazy to think that exactly one year ago it was full sunshine and +25!

09/03/2018

Feminismin ja väkivallan päivä

Naistenpäivä. Päivä, joka Suomessa merkitsee vain paria suloista viestiä naispuolisilta kavereilta ja yhdessävietettyjä hetkiä. Päivä, joka Espanjassa ei jää keneltäkään huomaamatta mölyn ja lakkoilun takia.

Mielenosoitus kulki Gran Víalle kautta ja sille osallistui kymmeniätuhansia, ellei satojatuhansia ihmisiä /SAMUEL SÁNCHEZ

Complutensen yliopistossa feministit keskeyttivät tunteja huutaen, ettei naisilla ole asiaa olla opiskelemassa kyseisenä päivänä. Miksi te ette ole lakkoilemassa, kuten kunnon naiset? Nyt ulos tunnilta! Video sai törkeästi huomiota Facebookissa ja alkoi levitä kulovalkean tavoin ja jo parissa tunnissa tuhannet ihmiset olivat nähneet tämän raivokkaan ryntäyksen.

Meillä Autónoman yliopistossa kaikki tunnit ja aktiviteetit peruuttiin jo etukäteen - osittain tietysti siksi, että monet opettajat ja opiskelijat halusivat osallistua lakkoon, mutta varmaan myös yleisen selkeyden vuoksi. Näin vältettäisiin tilanteet, joissa vain kourallinen opiskelijoita ilmaantuisi paikalle tai joissa koko ryhmä olisi paikalla ja opettaja ei.

Perjantaiaamuna meitä odotti kuitenkin yllätys, sillä kirjallisuuden luokan ovenkahva ja -lukko olivat tukossa silikonista emmekä saaneet ovea auki. Huoltomiehet olivat kierrelleet koko aamun poistamassa näitä silikonivuokrauksia enkä halua tietää, mitä kaikkea muuta he joutuivat siivoamaan.

Keskusta oli täynnä feministien töhrimiä lausahduksia, naissukupuolen symboleja, 8M:ää, sekä aborttiin liittyviä kannanottoja. Asfaltti, mainostaulut, vessat, kirkonseinät - mikä tahansa kävi heille kanvaasiksi. Värejä ja ääntä ei säästelty.

Kuka korvaa mielenosoittajien vahinkojen kulut?


Välillä mietin, että onko tällainen radikalismi tarpeellista. Parhaimmillaan se menee siihen, että poljetaan toisten oikeuksia ja sekoitetaan useita aiheeseenliittymättömiä ongelmia, kuten eilen kävi. Republikaanien liput liehuivat ja tummaihoiset syyttivät valkoisia heidän trendiensä, kuten afrojen, varastamisesta. Erään espanjalaisen aktivistituttavani mukaan ainut tapa saada äänensä kuuluviin on pitää meteliä. Niinpä niin. Hinnalla millä hyvällä, siis.

Ulkomaalaisena on parempi vain olla hiljaa ja katsella vierestä tätä touhua. Ehkä asiat ovat meillä paljon paremmin Suomessa, kun tällaiseen toimintaan ei ole tarvetta? Tai ehkä espanjalaiset ovat sen verran temperamenttisia, että pienikin vääryys saa heidät kiljumaan ja tappelemaan? Toki joukossa on myös niitä rauhallisia mielenosoittajia, jotka haluavat vain ajaa asiaansa ja arvostan heitä.

Mutta päässä soi vain Madrid será la tumba del machismo ja Estamos hasta el culo de tanto machirulo enkä pääse niistä eroon. 

*Kuvat eivät ole ottamiani! I do not own the right to the pictures!

02/03/2018

The 3 Castles Tour in Romania - How To See Them & What To Expect

DAY 3 IN ROMANIA Kolmas päivä Romaniassa ja kolme eri linnaa. On hankala valita lempparia, kun kaikki ovat niin erilaisia niin ulkoa kuin sisältä kuin kaikkine tarinoineen. Kurkistetaanpa nyt siis jokaisen sisään!

Third day in Romania and three different castles. It is tough to choose a favourite, when all of them have such a different style from the outside as well as from the inside, and not forgetting all the stories they hold in them. Let's check out each one of them!

THE PELES CASTLE

Ah, kuninkaallinen Pelesin linna. Tämä kohde sijaistee Sinaian kylässä, jonka idyyllisiä maisemia pääsimme ihastelemaan oppaamme auton ikkunoiden läpi. Pilvetkin tekivät meille palveluksen siirtyessään syrjään, kun tilalle tuli ihana auringonpaiste ja loistava sää. Kuinka ihana tapa aloittaa tämä retki! Ja hei, vaikka Kaunotar ja Hirviö sai inspiraationsa Ranskasta, niin voisin silti helposti kuvitella Bellen näille parvekkeille. Eikö vain?

Ah, the royal palace of Peles. This attraction is located in the little village of Sinaia, whose idyllic scenery we got to admire through our tour guide's car windows. Even the clouds did us a favour and moved away, when the sun took over the sky and the lovely weather welcomed us at the Peles Castle. What an amazing way to start this trip! And although the Beauty and the Beast got its inspiration from France, you could perfectly imagine Belle on these balconies, could you not?












THE BRAN CASTLE - DRACULA

Toinen kohde, Draculan linna, oli oikeastaan se, mikä toimi tämän kierroksen (ja, no, ehkä vähän koko matkan) inspiraationa. Harmittaa, etten ottanut mitään opastettua kierrosta linnan sisällä, sillä olisi ollut kiva kuulla tarinoita Vlad Seivästäjästä, sillä historian kirjoja tulee harvemmin luettua. Joka tapauksessa, tämä oli mielenkiintoinen paikka täynnä legendoja. Pieni vinkki vielä: näin talvella linnaan mennessä kannattaa ottaa huomioon hirvittävän liukas, muutaman sataa metriä pitkä polku, jota pitkin täytyy nousta. En tiedä miksi polkua ei oltu hiekoitettu. Sen sijaan lunta kyllä lapioitiin pois tieltä koko ajan.

The second stop, Dracula's Castle, was actually the one that served as an inspiration for this tour (and actually a bit for the whole trip, I guess) I'm a bit sad I didn't take any guided tour inside the castle, because it would have been nice to hear stories about Vlad the Impaler, since I rarely read any history books. This was an interesting place full of all sorts of legends. Just a little tip: in winter, the path you'll need to take to get up to the castle will be super slippery and it's not exactly short - about 200 metres. I don't know why they hadn't sanded the way properly, but they were trying to shovel the snow out of the way constantly.






THE RASNOV FORTRESS


Rasnovin linnoitus oli tämän kierroksen viimeinen kohde, ja vaikka lounas jäi tällä kerralla väliin, intoa riitti viimeisen paikan tutkimiseen. Tämä linnoitus onkin pelkästään ulkoilmanähtävyys noihin kahteen aikaisempaan verrattuna, joten siinä mielessä Rasnov on vähän erilainen vaihtoehto. Köysiratashissi vie hetkessä ylös, ja ilmeisesti hyvillä säillä hidas bussi/katujuna kuljettaa linnoitukselle asti myös. Jos linna ei tee vaikutusta matkaajaan, niin olen 100% varma, että viimeistään maisemat hoitavat homman kotiin. Lumipeitteiset kuuset, vuoristo pilvien peitossa, kylän talot säännöllisissä riveissä sekä vuorten lumiset huiput... Näin talvea vihaavana ihmisenä olin niin iloinen, että päätin matkata tänne juuri vuoden kylmimpään aikaan. Ei haittaa, vaikka kengät ovat märät eikä haittaa, että tulee kylmä heti, kun lopetat kävelyn. Tuolla on vaan niin kaunista.

The Rasnov Fortress was the last stop on this tour and although lunch was skipped this time, I was still oozing of energy for exploring it. This fortress is only an outdoor site so that's what makes it different from the two previous ones. The cable car takes you up in a matter of few minutes and apparently there is a bus or city train that runs weather permitting. If the fortress itself doesn't impress you that much, I promise you the amazing landscape will do. Snow-covered spruces, the mountain range peeking through the clouds, the houses of the village in regular rows and the snow-capped peaks... As someone who hates winter, I was so happy to travel here right in the middle of the coldest season of the year. Doesn't matter if my shoes are wet or if I get cold if I stop walking for a minute. It's just so beautiful there. 








KUINKA PÄÄSTÄ LINNOILLE
Hyviä uutisia - kaikkiin linnoihin pääsee suhteellisen helposti julkisilla eli paikallisjunalla. Junia menee tosin harvoin ja niihin ei välttämättä saa ostettua netistä lippuja etukäteen.

PALJONKO MAKSAA
Peles 7,5+35 LEU valokuvauslupaan (9,20€)
Bran 25 LEU (5,35€)
Rasnov 6 LEU (1,30€) + köysiratashissi 12 LEU (2,60€)

PÄIVÄKIERROS - KANNATTAVA VAIHTOEHTO?
Jos haluat tutkia jokaisen linnan perinpohjin kunnolla niin sanoisin, että varaa enemmän aikaa (vaikka puolikas päivä per linna) jokaisella ja hanki opastetut kierrokset kaikkiin kohteisiin. Toisaalta, jos aikaa ei ole hirveästi ja haluat päästä helpolle, niin yksityinen kierros on todellakin paras vaihtoehto! Vähän halvempi vaihtoehto yksityiskierroksille on toki ryhmäkierrokset, joiden oppaat kertovat vähän linnoista bussissa, mutta eivät välttämättä tule itse linnojen sisään. The Land of Dracula tekee loistavia ryhmäkierroksia noin 35 eurolla ja he vievät ryhmän kaikkiin linnoihin päivässä (eikä edes mene myöhäiseksi, sillä oma kierrokseni kesti 9-16) Olin varmaan onnekas, sillä mun ryhmäkierros oli lopulta yksityiskierros, sillä olin ainut, joka oli varannut sen kyseiselle päivälle.

HOW TO GET TO THE CASTLES

Good news - all the castles can be reached fairly easily by public transport, by train to be more precise. I just want to remind you that they may not run very frequently and that you're most probably not able to buy the tickets online in advance. 

HOW MUCH IT COSTS
Peles 7,5+35 LEU for photography (€9,20) 
Bran 25 LEU (€5,35)
Rasnov 6 LEU (€1,30) + cable car 12 LEU (€2,60)

DAY TOUR - IS IT WORTH IT?

If you'd like to explore the castles more in depth, I'd say do them separately and get guided tours in each one. Then again, if you're short on time and want to go the easy way, having a private tour guide is definitely the best option! You always have the alternative to book a group tour, whose guides will tell you stories about the castles in the bus but might not accompany you to the castle itself. They are a good alternative as they are a bit more reasonably priced than a private tours. The Land of Dracula offer great group tours for around €35 and they take you to all three castles in one day (and you won't even be back late - for example, my tour lasted from 9 to 16). I guess I was lucky since my group tour turned out to be a private one, as I was the only one who had booked it. 

Mihin linnaan te menisitte ekaksi?
Which castle would YOU visit first?