THINGS I'VE MISSED ABOUT FINLAND

Bremen - Tampere €22,90, thanks Ryanair!

1. Irtokarkit.
Nam. Espanjassa ei ole mitään Suomen kaltaista.

2. Bussien ja junien toimivuus
Siis kaukobussit lähtevät oikeasti minuutilleen ajoissa. Uskomatonta.

3. Maitotuotteet
Täällä on niin hyviä jugurtteja, juustoja, rahkoja...

4. Sauna ja kylpyhuoneet
On niin ihanaa, että on kokonainen huone jossa voi peseytyä kopin tai kylpyammeen sijaan!

5. Rauhallisuus
On ihan okei olla lähtemättä minnekään

View at Pyynikki Tower, Tampere

1. Pick 'n' Mix
Yum. Spain's got absolutely nothing on Finland.

2. Transport functionality
Long-distance buses actually run on time. Unbelievable.

3. Dairy products
We have splendid yogurts, cheeses, quarks...

4. Sauna and wet room
Even going to the shower feels luxurious here when it can be done in a room instead of a cabin or bath tub!

 5. Tranquility
It's completely fine to stay in and do absolutely nothinggg.

Mini golf & doughnuts at Pyynikki, Tampere with my godfathers and cousins

Mä oon tullut jo siihen pisteeseen, että alkaa olla vähän tylsää taas kotona ilman opiskeluja tai töitä... Mutta nämä asiat ilahduttivat minua kotiin palatessa :) Ihana lähteä takaisin Espanjaan levänneenä sitten syyskuussa!

Ok, yeahh, I'm already at that point where you kind of get bored of being home with no work or studies... But these are some things that made me really happy upon my return. It'll be great to go back to Spain all relaxed and stuff!

6 Things I Hate About Spain

Jeps, tässä tulee nyt sen ylistämisen jälkeinen ärsytyspostaus, jota lupailin. Maustettuna tietenkin mun barrion kuvilla, kuten viime postauksessakin. Nauttikaa!
Yep, so here's the annoyance post I promised to do after painting rosy pictures of Spain.  - with photos of my barrio, of course, just like in the last post. Enjoy!

-Huono palvelu & epäloogisuus. Tuntuu välillä, että ihmiset eivät tiedä mistään mitään ja he lykkäävät vastuuta seuraavalle. Yliopistolla mua lähtettiin neljään paikkaan opiskelijakortin hakuvaiheessa ja niinkin yksinkertainen asia kuin saldon lataaminen prepaidiin ei onnistunut nimenomaan liittymääni mainostamassa kaupassa, koska sitä ei tehdä siellä(??)

-Bad service & illogicality. Sometimes, I feel like people here don't know anything about the things they should and casually pass on their duties to the next person. At my uni, I was sent to four different places in order to get my student card done and a thing as simple as topping up my credit couldn't be done in a shop that specifically advertised my company, because they don't do it. (??)

- Epäjärjestys. Joka paikassa, koko ajan. Yliopiston infotilaisuuden jälkeenkään kukaan ei ollut varma, minne meidän pitäisi mennä tunneille, opettajat lähettävät opiskelijoille tietoa neljällä eri väylällä ja henkilötunnusta hakiessa poliisilaitoksella ei ollut mitään selkeitä ohjeita edes espanjaksi. Nyt mulla on vissiin vanhentunut se tunnus jollain tavalla (help?), vaikka ne sanoi, ettei tarvitsisi enää tehdä mitään...

-Chaos. Everywhere and all the time. After our info day, no one wasn't really sure where we had our classes because we were registered in wrong groups, our teachers send us students info through four different platforms and while getting my identification number at the police station, there were no instructions whatsoever - not even in Spanish. Now I think this number has somehow expired (help?) even though they told me I didn't need to do anything any more. 

-Käteisen käyttäminen. Äh, monestikohan mulla on jo jäänyt patonki, maito tai sinitarra ostamatta pelkästään sen takia, että kortin vähimmäisostoraja on 6€. Supermarketeissa toki toimii ilman ongelmia, mutta leipomoilla, hedelmäkaupoilla ja "chinoilla" eli kiinakrääsäkaupoilla on omat
säännöt.

-Using cash. Ah, my pet hate. I really wonder how many times I've had to leave my baguette, milk or blu tack in the shop just because the shop had a minimum limit of 6€ for the card. In supermarkets, this problem doesn't exist but when you go to bakeries, fruit shops or "chinos" aka China kitsch shops have their own rules. 

-Huutelu ulkomaalaisille Joku perus guapa ja rubia nyt menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mut joskus miettii, et eikö ihmisillä oo minkäänlaisia käytöstapoja. Nimittäin keskellä kirkasta päivää Gran Víalla ykskin meni mun ohi ja sano huoraksi. Mitä ihmettä siellä pään sisällä liikkuu, ennen kuin tuollainen ihminen avaa suun?

-Shouting at foreigners. The basic guapa or rubia is something that goes in one ear and comes out the other but sometimes it makes me think whether people are really that impolite. In the middle of the day, suddenly, someone called me a whore on Gran Vía just like that. What on earth are people like him thinking before they open their mouth? 

-Sosiaalisuus. Kokoaikainen pälpättäminen on vielä okei, mutta alkaa ärsyttää, että täytyisi koko ajan olla äänessä ryhmissä, että olisi normaali. Jos pysyy hiljaa, niin se tulkitaan usein alakuloisuudeksi.

-Sociability. Constant blabber is kind of okay, but it makes me annoyed that you should be talking all the time in groups to be normal. If you stay quiet, many may think you're feeling sad.

-Byrokraattisuus ja joustamattomuus. Opiskelutodistuksesta (lue: kahdesta paperin palasta) maksetaan 27€ ja viranomaisille menevät paperit pitää olla ties missä pyhässä musteessa leimattu. En ole tähän mennessä hoitanut mitään asioita ilman monessa paikassa juoksentelua ja usealta henkilöltä kysymistä...

-Bureaucracy and inflexibility. Over here, you pay 27€ for an optional school report (which can be sent further to authorities) and all pieces of paper usually need to bathe in all sorts of holy inks in order to be official. Up to now, I've never been able to run errands without popping into several places and asking several people...

6 Things I Love About Spain

Saapui tällaisen postauksen aika! Ehkä vähän hehkutusta, mutta aloitetaan nyt niistä positiivisista puolista ja katsotaan negatiiviset sitten seuraavassa osassa.

Time to do one of these posts again! This is gonna sound like mere praising, but don't worry; I'll make sure there'll be a post with the negative sides too.

+ Päivärytmi. Mitä enemmän mietin tätä, sitä enemmän olen vakuuttunut. Minusta on helppo rytmittää päivän tekemiset, kun jakaa päivän "aamuun" ja "iltaan" jolloin lounas jakaa nämä puoliskot siinä 14-16 aikoihin. Koko yhteiskunta heräilee siihen 9-10 aikoihin ja kaikki paitsi yksittäiset aamupalakahvilat, on kiinni. En minäkään ennen sitä ole hereillä, joten sopii mulle!

+Tuoreet hedelmät. Mä en oo vielä koskaan onnistunut ostamaan mauttomia mandariinejä, täältä saa Kanarian banaaneja herkutteluun ja viinirypäleet ovat törkeän suuria. Myös lempparihedelmää annoonaa aka chirimoyaa on taas alettu myymään nyt syysaikaan, kun Suomessa en ole koskaan törmännyt siihen ja vannon, että söin elämäni parasta mangoa pari päivää sitten!

+Sosiaalisuus. Espanjassa ei tunnu oudolta jutella tuntemattomille ja ainakin kavereita ja tuttuja saa  nopeasti.

+Hintataso. Täällä parilla-kolmellakympillä saa ostettua supermarketista oikeasti monipuolisesti kaikkea. Kahvittelu, viinit ja tapaksen ovat inhimillisen hintaisia (useimmissa paikoissa) eikä koko menun syöminen ulkona kaada kukkaroa.

+Rento asenne. Kerran koulumatkalla juna pysähtyi Chamartiniin kymmeneksi minuutiksi ja mitä tekee espanjalaiset? Eivät yhtikäs mitään. Jatkavat kirjansa lukemista ja jutustelua, eikä kuulu yhen yhtäkään turhautunutta huokausta.

+Ilmasto ja valo. Varsinkin näin talvisaikaan osaa arvostaa, että pimenee "vasta" kuudelta ja ennen sitä aurinko paistaa täysiä. Lunta, pimeyttä ja miinusasteita ei todellakaan ole ikävä.

+Spanish timetables. The more I think about it, there more I'm actually convinced that it's a good thing that everything runs a bit late here. It's easy to plan your day when you split it into two halves around 2-4 pm. Also, it's totally fine by me that city is still sleeping at nine o'clock apart from some odd bakeries. I'm not awake before nine, anyway!

+Fresh fruit. Never have I managed to buy dull mandarins, they sell bananas from the Canary Islands here and grapes grow up to humongous sizes! Also, my favourite fruit, chirimoya, is everywhere and I've never seen them in Finland...

+Sociability. It doesn't feel weird to talk to strangers over here and you get friends relatively easily!

+Prices. You can actually buy a couple of bags full of healthy food for €20-30 and going out is dead cheap. You're able to buy beer and wine for one or two euros in virtually any place.

+Laid-back attitude Once we were trying to make our way through peak time when suddenly our train stopped in Chamartín for ten minutes. What do Spaniards do? Continue reading their books and chatting without batting an eye. I couldn't hear one single frustrated sigh!

+Climate and sunlight. Especially now that it's winter, I really appreciate the sunlight which lasts until 6pm and which is preceded by bright rays instead of grey clouds. I don't miss the snow, darkness or minus degrees at all!

Mulla on seuraaviks kuukausiks kaikenlaista mukavaa postausta suunnitteilla blogiin - ideoita on niin paljon, ettei niitä ehdi toteuttamaan sitä vauhtia kun ne tulee! Ja hei hyvää uutta vuotta 2017 kaikille!

I've got so many awesome ideas for my blog for the upcoming months - in fact, there are so many of them springing to my mind that I don't have time to carry them out the same pace! Wish you all a very happy new year 2017! 

University got me like...

...Wow, my index finger's nail is significantly shorter than the others, better file down all my nails.
...Why do I hear typing noises in this lecture? Am I missing something vital? Help?!
...Let's put on some music and get my 3000-word literature assignment done. Wait, what's that word in Swedish? Ah, amazing, I'm learning new words in Swedish, haven't studied it for ages! 
...So, today I'm gonna study the whole day long (=get up at 12:30, have lunch, cry over a guy, cry because you realised you're being such a drama queen, go out with friends to make yourself feel better)
...Skipping classes because you have so many things to do, but realizing you're having even more difficulties after skipping classes.
...Thinking about cleaning your rubbish bin thoroughly because it just seems more important than classifying modifiers and describers.
...The suns out! What a wonderful day to sit inside, study and feel like a bloody prisoner in his jail.
...Wanting to deepen your knowledge in English and French, but not being able to, because your 3000-word literature assignment is constantly haunting you at the back of your mind
...The inspiration to write this very blog post, when you should be something completely different. As always.
...Finally realising you're good something and that's procrastinating.

1. CAKES! Finally having coffee instead of wine. 2. Tried on some new makeuppp 3.Barrio de las letras is super beautiful!

That's my life lately. Not even that many deadlines, but a good amount of stress; probably because I sincerely have no idea how to carry out academic assignments, and even less in Spanish. Like, hold on, I didn't even speak this language four years ago? But I'm glad I'm making progress - even if I don't always stop to think about it.

I have many posts in my drafts, but they're all lacking photos and/or translations, so I've just kept them hanging on. Anywayyyy just came to drop these words to you guys, hope you've all been well!

Autumn in Madrid

Kuten mulla on tapana sanoa, Madrid on sellainen kansainvälinen, kaunis kaupunki, joka on säilyttänyt perinteensä ja espanjalaisuutensa. Siksipä mä haluan tarjota teille kuvien muodossa tämän kaupungin tunnelmaa eri vuodenaikoihin ja eri kohteista - nyt varsinkin juuri ennen kuin mennään talvisiin tunnelmiin ja jouluvalojen sytytykseen.

Like I always say, Madrid is a beautiful, international city, which hasn't managed to lose its Spanish magic and traditions. That's why I want to offer you a series of photos that capture the city in different seasons, in different locations. Especially now just before they switch on the Christmas lights and make Madrid all festive again.

Tässä teille se "aurinkoinen Espanja". / Here's some "sunny Spain" for you.

Onko mitää parempaa kuin Papizzan 1€ happy hour? Ei hetkiseltään nimittäin tule mieleen! / Is there anything better than Papizza's 1€ happy hour? Because I can't think of anything!

Suurkaupungin tuntua / The big city feeling

Kaunis Retiro täynnä leppoisia ihmisiä ja musiikkia / The beautiful Retiro full of carefree people and music

Se, joka sanoi ettei tästä kaupungista löydy rauhallisuutta oli niin väärässä  / Who said there's no tranquility in this capital was so wrong

Sateenvarjoa tarvitaan silloin tällöin, mutta se ei haittaa, kun se käy mun vaatteisiin! / I don't mind using an umbrella since it goes well together with my clothes!

Aurinkolaskua metsästämässä - missattiin se muutamilla minuuteilla / Looking for the sunset - we missed it by a few minutes

Pub crawlissa mun ihanan suomiespanjakamun Pilvin kanssa / At the pub crawl with my lovely Finnish spainmate Pilvi

Tähän syksyn on kuulunut kieli-iltoja, sadeviikko, juhlimista, kirpparikierroksia, ulkonasyöntiä, mökkiviikonloppu, aikamoinen kasa läksyjä ja opiskelua, kaksi vierasta Suomesta ja luovaa kokkailua. Aika mukavaa kaiken kaikkiaan. Nyt sitten alkaa kylmät kuukaudet, mutta onneksi lomaankin on enää kuukausi aikaa; silloin olisikin aika tehdä pieni irtiotto arjesta ja lähteä Dublin-Manchester-Liverpool reissulle. En malta odottaa!

This autumn has been all about language exchanges, a rainy week, partying, rummaging the second hand shops, eating out, a cottage weekend, a huge amount of homework and studying, two visitors from Finland and some creative cooking. So all in all, quite nice. Now it's time to get ready for the cold months, but luckily my holiday starts in one month and I have something planned: a trip to Dublin, Manchester and Liverpool. Can't wait!! 

What I've Learned Since I Moved Abroad - The Confessions of a 19-year-old Expat

En enää tiedä, millä kielellä ajattelen
Helpoin vastaus tähän olisi "äidinkielellä, totta kai" mutta ei se niin yksinkertaista ole. Espanja on läsnä koulussa, kotona ja kavereiden kanssa ja silloin kun mä sitä puhun niin kyllä siinä kielessä on ihan kokonaan sisällä - ei kieliä voi puhua kääntämällä ajatuksia koko ajan.
Mun luokkakaveri itse asiassa esitti mulle juuri tämän kysymyksen ja päädyin vastaamaan, että mun aivoissa on sellainen iloinen sekamelska suomea, englantia ja espanjaa. Englanti sen takia, koska monesti jos en tiedä jotain sanaa espanjaksi, pystyn englannin avulla löytämään korvaavan sanan tai muistamaan jonkun unohtuneen sanan.

I don't know anymore which language I think in.
The easiest answer to this would be "in my native language, duh" but it just doesn't happen to be that simple. Spanish is so highly involved in my everyday life in school, at home and with my friends that I'm forced to think in that language. You don't speak a language fluently by translating your thoughts, do you...
Funnily, my class mate just asked me this very question regarding my thinking and languages and I ended up answering that there's a nice little hodgepodge of English, Finnish and Spanish in my mind. English is included too because I find myself looking for words in Spanish with the help of English.

At Retiro park, apparently doing something that closely resembles birdwatching

Olen oppinut elämään hetkessä
Niin au pairina kuten tällä hetkellä, mulla on täällä paljon kavereita, jotka lähtevät pois Madridista. Ei elämästä tulisi mitään, jos jokaisen ulkomaalaisen kamun lähtöä alkaisi surkutella jo kuukautta etukäteen - pitää ottaa ilo irti siitä ajasta, mitä on jäljellä.

I've learnt to live in the moment
Just like when I was an au pair, I still have loads of friends who will leave Madrid. Life would be utterly miserable if I started grieving over every goodbye one month in advance so I decided I might as well just enjoy the the time we have left.


Ihmiset saattavat pitää sinua outona, mutta syy voi löytyä kulttuurista
Mä en tykkää sokerista kahvissa, en ole suuttunut kenellekkään jos syön yksin yliopistolla ja junassakin on ihan kiva olla yksin ja kuunnella musiikkia väkinäisen small talkin sijaan. Musta tuntuu, että nämä asiat on espanjalaisille ihan käsittämättömiä. Varsinkin tuo eka kohta, heheh.

People may think you're weird, but the reason might lie in the culture
Nope, I don't like my coffee with sugar, I'm not cross with anyone if I eat by myself at the university and I certainly enjoy taking my morning dose of music instead of having a chat. I feel like these things are incomprehensible to Spanish people. Especially the first bit, hahah.

En koskaan tiedä, kuinka tervehtiä tutustuessa uusiin ulkomaalaisiin
Espanja -tyyliin pusuilla, koska ollaan Espanjassa? Kättelyllä, joka tuntuu vain kiusalliselta ja viralliselta? Vai kenties halilla, vaikka en tunne koko ihmistä? Siinäpä mietittävää. Mä meen aina niillä pusuilla, koska se on luonnollisin tapa, mutta se muuttuu kiusalliseksi, jos toinen ei ole tottunut siihen ja aloittaa kättelemään ja itsellä on jo poski kiinni toisen naamassa.

I never know how to greet other foreigners here
In Spanish style with kisses because, after all, we're in Spain? By shaking hands, which feels too formal? Or perhaps with a hug, even though I don't know the person? That's something to think about. I tend to go with the kisses, because it's the most natural way for me, but the situation can get a bit awkward if the other one starts shaking hands when you yourself have your cheek beside the other person's cheek.  

P.S. Pahoittelut oudoista väleistä tai niitten puutteesta tässä postauksessa; että osaakin olla itsepäinen tämä blogger!!

P.S. Sorry for the weird gaps or the lack of spaces in this post; blogger can be such a pain in the you-know-what!!

A Day With Me!

Mun piti jo joskus au pair -aikoina tehdä kurkistus arkeeni - postaus, mutta se aina unohtui, joten tässäpä tulee nyt opiskelijaversio. Nauttikaa!

I already had to do one of these posts as an au pair, but I just kept forgetting it. So here's a student version of the post, enjoy! 

7:20 Herätys soi ja yllätyksekseni herään suht pirteänä. Löntystelen kämpän pimeitä käytäviä pitkin karvatossut jalassa vessaan ja keittiöön, josta nappaan mukaan kahvin (muumimuki!!), jugurttia ja mysliä sekä banaanin. Takaisin huoneeseen ruokakasan kanssa meikkaamaan.
7:20 My alarm goes off and, much to my surprise, I wake up relatively cheery. I saunter along our flat's dark corridors, wearing my furry flip-flops, to the toilet and kitchen, where I grab a coffee (in a moomin mug!!), yogurt, cereals and a banana. Back to my room with the food pile to put on my make up.

8:30 Solin asemalla nenääni kantautuu tuoreen appelsiinimehun, kahvin ja croisantin tuoksu, mutta nyt en ehdi nauttimaan niitä. Aamuruuhkajunassa pystyi hädin tuskin hengittämään eikä hikoilultakaan vältytty. Kunnon ilmastointi kelpaisi.
8:30 At Sol, the tempting smell of fresh orange juice and coffee waft up to my nose, but I don't have any time to enjoy them now. I can hardly breathe in the train, thanks to the morning rush hour. Good air conditioning would be much appreciated here.

9:02 Saavuin kaksi minuttia myöhässä ranskan kielistudiotunnille, mutta tunti oli jo aloitettu, kuten aina. Hyvin epäespanjalaista. Bonjour teillekin.
9:02 I arrive two minutes late to my French language laboratory lesson and the class had already started, as usual. Very unspanish. Bonjour to you.

11:05 Pidetään tauko kirjallisuuden luentotunnilla, joten sännätään parin luokkalaisen kanssa lähimpään ruokalaan ostamaan jotain. Suklaat ja keksit (joista 90% valikoimasta koostuu) ovat nyt kiellettyjen listalla, joten mukaan lähtee juusto-kinkkupasteija. En onneksi ole ainut, joka on pihalla tämän päivän tunnilla... joku Europan myytti ja Perseus sieltä jäi mieleen.
11:05 We have a break between our two-hour literature lecture, so I scurry to the closest cafeteria to buy something. Chocolates and biscuits (which seem to make up about 90% of the selection) are a no-no now, so it'll be a ham-cheese pasty for this girl. I'm glad I'm not the only one who's completely lost in today's lecture... I can only recall something about the myth of Europe and Perseus.

14:45 Kotimatkalla ei jäädy toisin kuin aamulla! Aurinko tervehtii ja pakottaa ottamaan takin pois, kun kävelen juna-asemalta kotiin. Nälkä kurnii, mutta ajatus valmiista ruuasta, couscousista ja vihanneksista, auttaa jaksamaan.
14:45 On my way home, the sun comes out and forces me to take off my jacket. I'm starving, but the idea of prepared food, couscous and vegetables, gives me energy to walk back home from the train station.

15:30 Alan suunnittelemaan enkun esseetä yksinäisyydestä sekä tekemään ranskan transkriptioita eli harjoittelemaan lausumista. Pakko myöntää, että teki mieli heittää ranska alas parvekkeelta, kun tajusin, että o-kirjain voidaan lausua neljällä eri tavalla.
15:30 I start planning my English essay on loneliness and writing French transcriptions or, in other words, learning how to pronounce. I feel like throwing my sheets down the balcony when I realise there are actually 4 ways to pronunce the letter o.  

17:50 Menen keittiöön banaanille ja mitä ikkunasta näkyykään? Upea auringonlasku, jälleen kerran! Otan kuvia taivaasta banskua mussuttaen, kunnes äiti soittaa. Hätäsenä menen kysymään kämppiksiltä keittiössä, että ei kai multa jäänyt mitään outoa (=banaanin paloja) sinne ja he vain nauravat. Pikapuhelu mamin kanssa ja sitten suuntaan kirjastolle.
17:50 I go to the kitchen for a banana and what do my precious eyes see? A gorgeous sunset, once again! I rapidly start taking photos of it while munching my banana, until my mum rings me. Hastily, I rush to kitchen and ask my roommates whether I left something weird in the kitchen (=pieces of the banana) and they give me a strange look and laugh. Off to the library after the phone call.  

18:35 Autuaan onnelisesti lähdin sitten väärään suuntaan metrossa, hyvä minä...  kirjastolle päästyäni selviää, että tuomio myöhästyneestä lainasta oli "no pasa nada" ja nolla euroa. Englanninkielinen osasto on niin säälittävä, että päätän välttää varausjonon ja ottaa suosiolla espanjankielisen (hui) version Franz Kafkan Oikeusjutusta. Tässä on kuvituksiakin, jee!
18:35 So I just took the wrong direction on the tube, well done... At the library they told me "no pasa nada" and I don't have to pay anything for my belated book. The English section is so pathetic that I decide to borrow The Trial by Franz Kafka in Spanish (omg) instead of English. It comes with nice pictures too, hehe!

19:30 Istuudun parvekkeelle hetkeksi tutkimaan uutta kirjaa. Muutamia vaikeita sanoja per sivu, eli paljon vähemmän kuin kuvittelin! Jes! Muutenkin tätä on helpompi lukea, kuin sitä edellistä hirveää ajatuksenvirtaa. Tunnen itseni Harry Potteriksi lukiessani kirjaa kännykän valossa.
19:30 Sit down on my mini-balcony to examine my new book. There's a few difficult words per page, so a lot less than expected! Yay! This is a lot easier to read anyway than the previous, descriptive flow. I feel like Harry Potter using the light on my phone.

20:10 Alan tekemään illalliseksi possua etikassa ja valkosipulissa pyöriteltynä pinaatin kanssa. Varmaan ekaa kertaa syön näin espanjalaisittain kahdelta lautaselta, mutta en halunnut possuliemen sekottuvan salaattiin. Ehkä niissä kahdessa lautasessa on joku järki takana kuitenkin...
20:10 I start preparing dinner, which will be pork in vinegar and garlic with spinach. This is probably the first time I'm eating with two separate plates, like they do in Spain, because I don't want the sauce to mix up with my salad. Maybe there's something wise behind using two different plates...

21:30 Loppuilta meneekin ranskan tehtävien, blogikuvien muokkamisen ja blogin tekstin kirjoittamisen parissa. Oikeastihan pitäisi tehdä se enkun essee, jonka valmistelin, mutta ei tällä mielentilalla kykene siihen. Suihkuun, meikit pois ja hampaat puhtaiksi niin pääsee taas nukkumaan<3
21:30 The rest of the night is for my French exercises, editing blog photos and writing blog texts. I should really be doing my English essay which I planned, but I'm not capable of doing in this state of mind. After a shower I'll be ready to go to sleep again! <3

The Biggest Celebration in Madrid - San Isidro 2016

Mä en selkeästi kykene reaaliaikaiseen postaamiseen. Tämänkin julkaisemiseen olen saanut vetkuteltua kolme viikkoa... No, ei anneta sen haitata! 12.-16. toukokuuta Madridissa vietettiin kaupungin suojelupyhimyksen San Isidron juhlia. (Tämä on just tätä Espanjamenoa - tuntuu, että kaikki juhlat ovat jonkunalaisia pyhimyksiä!) Madridissa oli joka päivä ilmaisia konsertteja - yritettiin päästä katsomaan Manu Chaota, mutta turhaan... muutama muukin halusi sisään - useita piknikkejä, tivoleita, perinteisiä chotis-tanssiesityksiä ja paljon muuta, jota en varmasti edes huomannutkaan.

Clearly, I'm not capable of posting in real time. Like this post has taken me three weeks without any rational explanations... well, let's not let it get us down! From the 12th to the 16th of May Madrid celebrated its (So typical of Spain - it seems as if they have celebrations for all their saints!) The city was had free concerts - of which we tried to see Manu Chao, but without success as a couple people more wanted to see him too - loads of picnics, funfairs, traditional chotis dance performances and much more that I probably missed.

Me käytiin San Isidron kaupunginosassa puistossa piknikillä muiden nuorten seassa. Samassa syssyssä käytiin testaamassa yksi tivolin laite, johon en kyllä ikinä enää nouse. Siis voitteko kuvitella, että kuusi tyttöä seisoo häkissä eikä kukaan tajua pitää tarpeeksi kovasti kiinni kaltereista, kun laite lähtee käyntiin. Taisi löytyä mustelma jos toinenkin tuon illan jälkeen.

We headed to the district of San Isidro to celebrate with a picnic among other young people. While we were at it, Barbara and I decided to try out one of the rides at the funfair, which ended up being the death of us. I will never ever put my foot on that ride again! Just imagine six girls standing in a small jail and none of us was smart enough to hang on to the bars when the ride rose up. I think we found a bruise or two on our bodies after that night.

5 Things that Surprised Me When I Came to Spain

Kahden viikon päästä olen jo jättänyt tämän kaupungin taakseni (ainakin hetkeksi) ja lähtenyt Barcelonan rannoille. Ihan hullua, kuinka nopeasti au pair -aikani on jo ohi. Kuinkahan sitä osaa edes asua normaaleissa oloissa ilman riehuvia lapsia?! Halusin kertoa teille muutamasta huomiosta, joihin täällä on törmännyt ainakin viikottain, jos ei päivittäin. Alkuajan lurituksia voi lukea täältä, täältä ja täältä

In two weeks, I will have left this beautiful city behind (at least for a while) and will be lying on the beaches of Barcelona. How crazy is it that my au pair months will already be over. How will I even be able to live normal live without the hyperactive kids?! Anyway, I wanted to tell you about a few observations I've done weekly, if not daily, during my time in Spain. Here's something I've written before: cultural differences 1 & cultural differences 2.

Nuoret tanssivat baareissa ja he tanssivat pirun hyvin. Arvatkaapa mitä suomalainen voi tehdä, kun kaikki ympärillä tanssivat bachataa, merengueta ja salsaa eikä itse ollut kuullutkaan puolistakaan näistä tansseista ennen? Taidan painua tanssitunneille, ettei olisi ihan niin hukassa klubeilla. Onneks mulla on ihania kamuja Etelä-Amerikasta, jotka ovat opettaneet yrittäneet opettaa mua ja meillä on aina tosi hauskaa yhdessä.

Everyone dances in the clubs and they do it pretty damn well. What can I as a Finn do, when everyone around me is dancing to the beats of bachata, merengue or salsa and I haven't even heard of all these dances before? I think I'll take up some dancing classes so I wouldn't be that lost. Luckily I have awesome friends from South-America who teach try to teach me and we always have a blast!

Erotun joukosta vaaleine hiuksineni. En tajunnut, että näyttäisin jotenkin tosi erilaiselta täällä, koska "ainahan suurissa kaupngeissa on muitakin ulkomaalaisia." En vain ollut sisäistänyt, että ne vaaleahiuksiset ovat todellakin niin pieni osa ihmisistä täällä. Ennen tapasin myös sanoa, etteivät kaikki suomalaiset todellakaan ole blondeja mutta lopetin sen, kun ymmärsin, että espanjalaisten "blondi" on kaikkea keskiruskeaan asti...

I stand out with my blond hair. I didn't realise I'd look so different here, because I thought there's always so many foreigners in big cities anyway. It just hadn't sunk in that blond people make up a small and I'd be one of them... I used to say that we're not all blond in Finland but stopped saying that when I realised "blond" means anything up to middle brown.

Suomalaisuus on pienissä arjen asioissa. En mä ennen tänne tuloa ajatellut puuroa, siidereitä, villasukkia ja juustokinkkuvoileipiä tosi suomalaisina juttuina. Tuollaisiin arkipäiväsiin juttuihin ei kiinnitä huomiota täälläkään päin, ennen kuin kaveri lähettää snäpin sen aamupalasta tai host-lapsi kysyy kuka Pikku Myy on. Silloin huomaa, että täältä puuttuu se, mikä on ollut itsestäänselvän normaalia Suomessa.

Finnishness can be seen in the most mundane things. Before coming here I never considered porridge, ciders, woolly socks and ham-cheese sandwiches very Finnish. You just don't pay attention to something that's part of your everyday life until your friend send you a snap of her breakfast or your host kid asks you who Little My is. Only then do I realise we're missing something that's always been normal to me.

Alkoholi on niin halpaa, mutta ihmiset osaavat käyttäytyä. Suomessa ensinnäkin kaikki kieltäminen ja valvonta on ihan älytöntä, koska se tekee normaalista asiasta liian ihmeellisen ja ihmisille tulee ihan kieroutunut käsitys alkoholista. Täällä on normaalia, että ravintolassa maksat viinistä vähemmän kuin coca colasta ja baarit ovat enemmänkin nuorten olohuoneita kuin kännäämispaikkoja.

Alcohol is so cheap, but people know how to behave themselves. All the bans and controls related to alcohol are so ridiculous in Finland because people end up developing a twisted relationship with it. It's normal to pay less for wine than coca cola here and bars are living rooms rather than places to get drunk in.


Ja ulkonäköni takia oletetaan, etten osaa espanjaa. Pakko myöntää, että se alkaa menemään jo tunteisiin. Ällöttävämpiä ovat vanhat miehet, jotka huutelevat guapaa ja naureskelevat ääneen, ettei tuo ymmärrä mitään mitä sanon tai baarissa olevat kavereitten kavereitten kaverit jotka jäävät vain tuijottamaan hiljaa, koska "ei se puhu espanjaa ja mä en osaa englantia." Siinä vaiheessa olen tainnut ärähtää, ettei vaaleilla hiuksilla ole mitään tekemistä mun kielitaidon kanssa.

And thanks to my appearance, people think I don't speak Spanish. And I have to admit, it's getting on my nerves. The most disgusting thing is the old men who shout 'guapa' and laugh because she understands nothing. Or my friends' friends' friends who stare at me instead coming up to me and talk because 'she doesn't speak Spanish and my English is shit.' When this happens, I can't help but snarl that my fair hair has nothing to do with my language proficiency.

Mitäs ajatuksia tämä teissä herätti? Onko samanlaisia tuntemuksia tullut?

What do you think? Have you had similar feelings?

What's up? Week 16

Viikonloput ovat menneet niin sosiaalisissa tunnelmissa, että maantaiaamut ovat olleet pelkästään nukkumista varten. Jotenkin on nyt lähiaikoina tutustunut paljon kavereiden kavereihin ja viettänyt aikaa suurissa porukoissa. Kokeilin ekaa kertaa rullaluistelua, osallistuttiin kevään ensimmäiseen jättipiknikkiin ja ollaan baareiltu jonkin verran. Nää tyypit on ihan hulluja ja elämäniloisia ja juuri siksi mä rakastan heitä!

Overwhelmed by super-social weekends, I've been sleeping away Mondays, trying to get rid of my sleep deprivation. That's just how much I've been going out with my friends, but it's all been worth it. We've gone rollerskating, participating in a huge international picnic and done some pub crawling. These guys are crazy but that's exactly the reason why I love them!

Lähetin juuri yliopistolle kaikki lippulappuset - joita oli yhteensä muuten 15 -  joten nyt sormet ristiin, että he antaisivat mulle hyvän lähtöarvosanan! Mulla ei vieläkään ole mitään havaintoa, teenkö yliopiston pääsykokeita vai en, koska se riippuu tuosta arvosanasta. Tuntuu muutenkin todella turhauttavalta, kun puolet niistä kokeen matematiikan jutuista ovat kokonaan uusia tämmöiselle lyhyen matiikan käyneelle enkä haluaisi viimeisiä viikkoja Madridissa viettää stressaten nenä kiinni kirjassa. Haen sittenkin lukemaan ranskaa ykköskielenä ja englantia tokana kielenä, koska siten on vähän helpompi päästä sisään. Ei yhtään hullumpi vaihtoehto tuokaan, sillä kyseinen linja olisi niin mun juttu, että sinne on päästävä!

I managed to send all my pieces of paper - which were 15 all together, mind you - to the university, so let's keep our fingers crossed they'll give a good grade to start off with! I still don't know whether to do the entrance exams or not because it depends on this very grade. And to be honest, I'm not feeling very keen on doing them, since half of the things in maths are completely new for me and I wouldn't like to spend my last weeks in Madrid studying and stressing out... There was just a teeny tiny change done to my plans; instead of applying for English, I'm going to opt for French as my first language and English as my second one. That way it's much easier to get into this particular degree, as I know it's going to be perfect for me!

Haluaisin kertoa myös viime viikonlopun kahdesta erittäin mielenkiintoisesta yöbussikyydistä. Ekana yönä kuski eksyi ja kierreltiin Madridin pohjoispuolta yhteensä puoltoista tuntia puolelta toiselle. Toisena yönä bussiin nousi kohtuullisen suuri ja humalainen porukka nuoria ja sanotaanko näin, että he pitivät todellista linja-autotunnelmaa yllä. Huudon seassa kuului muun muassa: "NOS VAMOS A LAS TABLAS, NOS VAMOS A LAS TABLAS" "ALCOHOL, ALCOHOL, ALCOHOL. HEMOS VENIDO A EMBORRACHARNOS, EL RESULTADO NOS DA IGUAL" "DE LAS TABLAS, NO NOS ECHAN" Ajattelin, että se oli hyvä vitsi, mutta nämä älypäät tosiaan jatkoivat meidän Las Tablasiin asti kello neljältä aamuyöllä. 45 minuutin matka meni rattoisasti kuunnellessa kaunista laulua huuliharpun, freestyleräppäyksen ja taputusten säestämänä...

I also want to tell you guys about two interesting bus rides I encountered last weekend. On the first night, the driver got lost in the Northern part of Madrid, so we were going around and around for, like, 1,5 hours instead of 45 minutes. During the second night, in turn, the bus filled up with a group of noisy and somewhat drunk/stoned teenagers, who kept up a nice atmosphere. They shouted stuff like: "NOS VAMOS A LAS TABLAS, NOS VAMOS A LAS TABLAS" "ALCOHOL, ALCOHOL, ALCOHOL. HEMOS VENIDO A EMBORRACHARNOS, EL RESULTADO NOS DA IGUAL" "DE LAS TABLAS, NO NOS ECHAN" I thought it was a stupid joke, but these youngsters actually carried on to our Las Tablas at 4 am. So those 45 minutes were well spent, listening to their beautiful singing accompanied by a harmonica, freestyle rapping and clapping...

Ruokaa ei sovi myöskään unohtaa, joten tuossa yläpuolella ollaan pizzoilla yhdessä Madridin parhaimmissa (ja varmasti pienimmissä!) pizzerioissa. Kyseessä on Vesuvio, joka sijaitsee Calle Hortalezalla, aivan Gran Vían lähettyvillä. Mielettömän maukkaat, halvat ja sopivankokoiset pizzat ravintolassa, johon ei varmasti kiinnittäisi huomiota ellei sitä tietäisi. Suosittelen tätä kaikille lämpimästi, mutta tulkaa mieluiten jo ennen ysiä, koska sen jälkeen tuonne ei kerta kaikkiaan mahdu istumaan.

And because you can just never have too much food, I have to tell you about this place. There we were, enjoying our pizzas and pastas out in Vesuvio which is located on Calle Hortaleza, just a stone's throw away from Gran Vía. Perfectly delicious and cheap pizzas in a restaurant you would barely notice if you hadn't heard of it. I recommend you go there, but please do come before pm, as after that it starts to get a but messy and simply you won't fit in.

Seuraavaksi postailen vähän mun arkiarjesta lasten kanssa, kun tämä kavereiden kanssa hengailu ei sitä tosissaan ole. Ja yhden jännän au pair -sarjan, jonka näette tässä lähiaikoina! Näitä arkijuttuja löytää muuten snapchatista @rosamariaryh, jos kiinnostaa enemmän tietää.  edit. 27.8.2017 Mitäs te ootte tehneet lähiaikoina?

Next I'll be posting about my real everyday life with kids and start a new exciting series about which you'll hear more later! I post everyday stuff on snapchat, if you're interested in seeing more @rosamariaryh. What have you been up to lately?

Cultural differences vol. 2

Noniin, supersuositulle kulttuurieropostaukselle tulee nyt jatkoa! Mulla on ilo ilmoittaa, että nämäkin seuraavat asiat ovat vain juttuja, joita olen pannut merkille ja olo tuntuu jo kohtuullisen kotoisalta täällä.

So here we have a second part for the super hot cultural differences between Spain and Finland! I'm happy to announce that these are just things I've been taking note of and feel quite like home over here.

Eräänä päivänä perheen äiti kysyi minulta varovasti, haluaisinko tietää kuinka he petaavat sängyn Espanjassa. Olin hieman hämmentynyt, mutta vastasin, että totta kai haluan. Kuinka monet asiat voidaankin tehdä niin eri tavoin! Kuulemma sängyt pedataan näin koko Espanjassa - tiedä siitä sitten.

One day my host mum asked me whether I wanted to know how they make their beds in Spain. A bit confused, I answered "Of course I do" I didn't even know you could do it in such a way! According to her, everyone in Spain does their beds like this, hmm...

Liikennevaloja käytetään vain ohjeistavana neuvona ja tien yli juostaan ihan miten sattuu.

The traffic lights are merely used as guidelines because people run over to the other side when they want to.

Sobremesa. Tiedättekö, se jutustelu ruuan jälkeen pöydän ääressä, vaikka kaikki ovat jo syöneet. Illallisilla pakotan itseni väsymyksestä huolimatta juttelemaan paljon espanjaa.

Sobremesa. The little chit-chat after having had dinner, even though everyone has finished eating. During dinner time I force myself to speak Spanish despite my fatigue.

Keksejä, pullaa ja croisantteja mätetään aivan koko ajan. Tässä suhteessa mäkin oon kyllä jo espanjalaistunut, kun päivä ei lähde käyntiin ilman maitolasia ja paria marie keksiä. Aamupalalla kun ei varsinaisesti tankata täällä...

People consume A LOT of biscuits, sponge cakes and croissants. Well, I have to confess that I've become a bit Spanish with my daily cup of milk and biscuits. We don't really tank up in the mornings here...

Voita harvoin levitetään paahtoleivän päällä, mutta sen sijaan kaapeissa komeilee usein nutellaa ja hilloa.

Instead of spreading  butter on your bread, you'll going to have to take nutella or marmalade.

Tarjoilijoilta kuulee mi corazonia, auton kuljettajilta lentelee ilmapusuja ja vastaantulevat miehet huutelevat guapaksi. Onhan se kiva itsetuntoboosti, mutta suurimmaksi osaksi ajasta tulee vain hieman ahdistunut olo.

You get a lot of mi corazons from the waiters, flying kisses from random drivers and men on the street call you guapa. It could be a nice self-confidence booster but I just feel a bit uneasy most of the time.

Koulut. Täällä - kuten monissa muissakin maissa - lapsia ei päästetä koulusta lähtemään yksin eikä kenen tahansa mukaan. Jos opettaja ei tunnista hakijaa, täytyy todistaa pienellä kortilla, että on rekisteröity lapsen hakija. Yhtenä päivänä mua ei meinattu päästää tytön kanssa lähtemään, koska opettajalta puuttui mun nimi listasta.

Schools. Just like in lots of countries, including Spain, the teachers have to recognize you when you pick the kids up. One day I wasn't able to leave with the older child because my name was lacking in the teachers list.

Alkoholia käytetään eri tavalla. En ota kantaa siihen, onko sen käyttö runsaampaa ja vähäisempää Espanjassa, mutta on yhtä normaalia mennä oluille kuin kahville. Ehkä kaiken huippu oli se, kun oltiin kaverini kanssa vakkaripaikassamme ja huomattiin oluen olevan halvin juoma. Ihmiset menevät myös bilettämään, mutta tähän mennessä en silti ole nähnyt yhtäkään ympäripäistä örveltäjää.

Alcohol is used in a different way than in Finland. I'm not going to speak out and say whether they consume more or less here in Spain, but having a beer is just as normal as going out for a coffee. The funniest thing was that beer was actually the cheapest drink in one of our favourite haunts. And people do go partying here but up till now I haven't seen anyone completely wasted.

Joo, nyt viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä käymään Avilassa kanadalaisen naapurin kanssa, rentoutua kavereiden kanssa ja pitää pienimuotoiset läksiäiset ranskalaiselle kaverille. On kamalaa, miten ihmisten täytyy lähteä juuri kun olet päässyt tutustumaan heihin paremmin. Onneksi Ranska on lähellä, joten sinne voi vaikka mennä joku päivä. "joku päivä" Mutta siihen saakka, moikka!

Cultural differences: Spain and Finland

Maassa maan tavalla ja sitä rataa. Ensimmäisten päivien aikana olin koko ajan varuillani ja äärimmäisen turhautunut monista arkisista asioista, jotka olivat muille itsestäänselviä. Nykyään menee jo paremmin, mutta vielä sitä ollaan oppimassa. Nämä ovat tulleet hyvinkin tutuiksi:

During my first days, I was extremely frustrated about all the mundane things that were new for me but self-evident for the others. I was always minding what I was doing and thinking if I had done something wrong. Here we are, still learning the culture but feeling a bit better already. These things have become familiar:

Tervehtiminen. Siihen kuuluu totta kai poskipusut. Minusta se on todella kiva tapa, sillä ihmisiin tutustuminen ei tunnu niin jäykältä, kun on jo viestittänyt, että on turvallista olla lähellä heitä. Tiedättekö?

Greeting people. Of course they do the kisses here in Spain, which I find is a nice custom, because getting to know people won't feel so stiff when you've already been close to them. 

Jutustelu. Kesti myös hetki tajuta, että "Qué tal" kuuluu siihen moikkaamisen jatkoksi eikä siihen edes vastata aina. Taas oli täällä yksi suomalainen miettimässä sitä hieman liian kirjaimellisesti...

Chatting. It took me while to figure out "Qué tal" is said to everyone and answering it isn't so important. Once again, me as a Finn took the question way too literally... 

Brutus and it's gigantic food & menus! 

Perheen tärkeys. Nuoret asuvat täällä vanhempien luona usein yliopistoajankin, kun taas Suomessa on normaalia muuttaa pois toisen asteen tutkinnon jälkeen. Tähän tietysti liittyy taloudellisetkin seikat, joita en nyt sen enempää ala analysoimaan.