-->

19/11/2015

How does 8 weeks in Spain feel like?

Tulee sellaisia pieniä ohimeneviä hetkiä, joilloin mietin, mitä mä oikein teen täällä Espanjassa. Tämä vapaus on parasta, mitä on olemassa; käytännössä en ole koulussa enkä töissä tällä hetkellä, mutta pystyn silti oleskelemaan ulkomailla. On myös jännä ajatella, että minulla on espanjalainen perhe, kavereita joiden kanssa suunnittelen innoissani viikonloppuja ja koti, jonka nähdessäni mulla on turvallinen olo. Ne ovat samoja asioita kuin Suomessa - kaikki se mitä tarvitaan elämiseen. Tästä haaveilin koko lukion ajan, mutta nyt ikävöin lukioon ja koulun penkille.

Every now and then, I catch myself wondering what I am doing here in Spain. A freedom like this is the best type there is: practically, I'm not studying or working but I've still made my way to stay abroad. It's also pretty insane that I have a Spanish family, friends with whom I plan weekends and a home that's the safest place on earth. These are the things that make life worth living no matter where you are. I was dreaming of this journey during high school but now I'm missing my safe and sound school including the long school days, friends and teachers.


Olen tapaillut kieli-illoissa huikeita ihmisiä. En vain tiedä, tulenko tapaamaan heitä kaikkia enää koskaan, mikä on lievästi sanottuna vähän ikävää. Yhden kanssa kuitenkin tavattiin uudelleen ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Kierrettiin Madridin hämärtävää kaupunkia ja hengailtiin puistoissa juttelemassa syvällisiä. Hänellä oli paljon sanottavaa Madridista, sen nuorista ja maahanmuuttajista ja mulla au pairin elämästä, suomalaisuudesta ja Espanjaan sopeutumisesta. Puhuttiin ummet ja lammet Suomesta ja Espanjasta. Mua nauratti, kuinka hän matki meksikon espanjaa ja mä näytin vuorostani suomenruotsin ja riikinruotsin - riikinruotsi kuulosti hänen korvaansa paljon typerämmältä.

I've been meeting so freaking amazing people in language exchange nights. I just don't know if I'm ever going to meet them again which is a bit sad, to say the least. But with one of them I met without any specific plans. We walked around the darkening city of Madrid and hung out in parks discussing profound thoughts. He had a lot to say about Madrid, its youth and immigrants and I had lots to tell about the life of an au pair, Finnishness and adapting to life in Spain. I was laughing at his impersonation of the Mexican accent and showed in turn the difference between Finnish Swedish and Swedish spoken in Sweden. Apparently the one spoken in Sweden sounded more stupid.



Olen yllättynyt siitä, kuinka paljon ihmiset tietävät Suomesta ja kuinka kiinnostuneita he ovat siitä. Minulle päällimmäisenä tulee mieleen se kylmyys, pimeys ja harmaat ihmiset, mutta kaiken tuon unohtaa, kun joku etelä-amerikkalainen kyselee innoissaan, menemmekö oikeasti saunoihin, hakkaammeko itseämme vastoilla ja olemmeko kenties niin hulluja, että menemme avantoon pakkasella. Yksi espanjalainen halusi tietää tarkalleen, mistä Kalevala kertoo, joten hämmentyneenä yritin kaivaa muistini perukoilta sen vähäisen sivistyksen, jonka lukio on tarjonnut minulle.

Nevertheless, I'm so surprised how much people know about Finland even if they can't really point it on the map. Since the first things that spring to my mind are the cold, darkness and grey people, it's difficult for me to understand how excited some one can be about my country. Like... there was a South American girl who wanted to know if we really are crazy enough to go to saunas and hit ourselves with silver birch branches and run into the ice cold lake after that. I approved; of course we do that. A Spanish guy wanted to know what our epic folklore poetry Kalevala is about so I did my best and tried to tell him all I remember about it.





Ensimmäisten päivieni aikana Espanjassa itkin lähes poikkeuksetta joka ilta. Prosessoitavia asioita oli vain liikaa. Enkä puhu pelkästään kulttuurista ja kielestä - vaikka täytyikin omaksua uusi rooli suomalaisena - vaan siitä, että ei osannut liikkua omasta kodistaan minnekään, ei tuntenut perheen tapoja saati koko perhettä, ei tuntenut yhtäkään au pairia ja vietti päivät yksin hämmentyneenä eikä hemmettisoikoon osannut tehdä edes itselleen ruokaa, kun ruoka-ainekset ja liesi olivat erilaiset! Kaikki tämä iski vasten kasvojani enkä ollut kuvitellut sen tuntuvan siltä. Voisin sanoa, että tällä hetkellä menee hyvin, koska kykenen hoitamaan koti-ikävää kuuntelemalla ruotsalaista musiikkia ja jakamalla kokemuksia muiden suomalaisten kanssa.

During my first days here in Spain, I invariable cried every night. I was going through more things that I could handle. And I'm not only talking about the culture and the language, but all the mundane things: I didn't know how to get around in the small town, I didn't know the family's habits let alone the family, I hadn't had the opportunity to make friends and would let the days go by alone and confused and I was even unable to prepare myself anything for lunch because the ingredients and stove were different! All of this just hit me in the face. I hadn't expected it. I think all is great now, since I can cure homesickness by listening to Swedish music - I just prefer it to Finnish - and sharing my experiences with the other Finns.

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus! Varmasti sopeutuminen on hieman hankalaa, mutta kyllä se varmasti lähtee rullaamaan. Jännä kuvitella että siellä on esimerkiksi just hellatkin ihan erilaiset kuin mitä meillä.
    Mukava että yhden kanssa pääsitte tapaamaan uudelleen, toivottavasti näette vielä:) Musta oli tosi hauska lukea nuita mitä sulta on kysytty Suomesta ja mitä olet kertonut maastamme muille! Lisää niitä mikäli muistat:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jeii, kiva kuulla! No joo, olisin toki voinut tarkentaa, että riippuu kenen luona on. Uudessa perheessä hella on "normaali" ja opin käyttämään sitä päivässä, mutta edellisen perheen luona siinä oli kuusi tismalleen samannäköistä nappia eikä missään lukenut levyjä tai uunin merkkiä tms.

      Ehkä voisinkin tehdä vielä sellaisen Suomi-stereotypiat postauksen ulkomaalaisten näkökulmasta! En haluaisi kamalasti yleistää, mutta toisaalta eivät nuo hirveästi pahoja asioita meistä ole sanoneet... :D

      Delete
  2. Taas ihan huippu postaus! Mullakin meni aikanaan Kanarialle muutettua alkuaikoina illat itkeskelyyn, että mitä ihmettä mä täällä teen. Vaikka päiviä muuttoon oli laskettu jo vuosia aiemmin... Onneksi se helpottaa ajan mukana, kun tottuu uusiin asioihin ja syntyy rutiinit uudessa kodissa ja ympäristössä.

    Ja kaikkein hölmöintähän tuossa on, että kun / jos joku päivä koittaa aika palata Suomeen asumaan, iskee kauhea vihan tunne, että miksi mun pitää lähteä ja ekat päivät Suomessa menee kuin zombina, ihmetellen, että mitä mä oon mennyt tekemään.... Olo tuntuu ulkomaalaiselta omassa kotimaassa.

    No olinpas kannustava... Tarkoitin siis, että kaikki tuo on normaalia. Olen itse kokenut kuvailemiasi tunteita ja kuullut monen ulkomaille muuttaneen (ja sieltä taas palanneen) tunteneen samoin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ihana kuulla tuo sinulta! Niinpä. Ajattelin, että nuo ovat varmasti aika normaaleja tunteita ulkomaille mennessä. Se on muuten jännä, miten nuo ohimenevät tuntemukset vaihtelevat. Välillä tulee näitä "mitä hittoo mä teen täällä, haluan normaalin elämän" ja välillä taas sellaista äärimmäistä euforiaa, jolloin kaikki on hyvin ja on niin motivoitunut elämään hetkessä.

      Aloin just kuvittelemaan, että minkäköhänlaista olisi olla Suomessa nyt. On just päässyt tottumaan päivärytmiin, ihmisiin, olemaan ylisosiaalinen ja ylirento... Tuntuisi oudolta palata takaisin kotimaahan! Haha, tuo zombivertaus on luultavasti kuvaavin siihen tilanteeseen. Ja siis tällä hetkellä en vielä tunne kuuluvani Espanjaan, mutta Suomikin tuntuu kaukaiselta, koska, noh, en ole siellä ollut pariin kuukauteen.

      Kiitos ihanasta kommentista ja että jaoit sun kokemuksia! Niitä on aina tosi hauska lukea, kun tällanen junnu reissailee :)

      Delete
    2. ...hetkinen... siis vihjaaks mun olevan sennu...? :P

      Pus! <3

      Delete
    3. Hahhah, ehkä! Kokeneempi matkaaja ja ulkomailla-asuja ainakin x)

      Pus vain sinnekin! <3

      Delete