-->

31/10/2015

Cultural differences: Spain and Finland

Maassa maan tavalla ja sitä rataa. Ensimmäisten päivien aikana olin koko ajan varuillani ja äärimmäisen turhautunut monista arkisista asioista, jotka olivat muille itsestäänselviä. Nykyään menee jo paremmin, mutta vielä sitä ollaan oppimassa. Nämä ovat tulleet hyvinkin tutuiksi:

During my first days, I was extremely frustrated about all the mundane things that were new for me but self-evident for the others. I was always minding what I was doing and thinking if I had done something wrong. Here we are, still learning the culture but feeling a bit better already. These things have become familiar:

Tervehtiminen. Siihen kuuluu totta kai poskipusut. Minusta se on todella kiva tapa, sillä ihmisiin tutustuminen ei tunnu niin jäykältä, kun on jo viestittänyt, että on turvallista olla lähellä heitä. Tiedättekö?

Greeting people. Of course they do the kisses here in Spain, which I find is a nice custom, because getting to know people won't feel so stiff when you've already been close to them. 

Jutustelu. Kesti myös hetki tajuta, että "Qué tal" kuuluu siihen moikkaamisen jatkoksi eikä siihen edes vastata aina. Taas oli täällä yksi suomalainen miettimässä sitä hieman liian kirjaimellisesti...

Chatting. It took me while to figure out "Qué tal" is said to everyone and answering it isn't so important. Once again, me as a Finn took the question way too literally... 

Brutus and it's gigantic food & menus! 

Perheen tärkeys. Nuoret asuvat täällä vanhempien luona usein yliopistoajankin, kun taas Suomessa on normaalia muuttaa pois toisen asteen tutkinnon jälkeen. Tähän tietysti liittyy taloudellisetkin seikat, joita en nyt sen enempää ala analysoimaan.

The importance of the family. I'm not saying it's insignificant in Finland, but people tend to live with their parents a lot longer. We move out at latest when starting university. Of course, there's also the financial side to it, with which I won't be dealing now.

No ne ruokailuajat. Lounas saatetaan syödä silloin, kun Suomessa söisi välipalaa ja päivällinen silloin, kun pitäisi olla iltapalalla.

The meal times. Generally speaking, it's normal to have lunch when we would be having a snack in Finland and to have dinner when we would be having our night snack.

Ihmisten yhteisöllisyys. Ainakin tässä naapurustossa ihmiset auttavat toisiaan niin paljon kuin vain pystyvät ja viettävät aikaa yhdessä. Tyypillistä on mennä iltaisin puistoon lasten kanssa, jotta he saavat leikkiä ja aikuiset juoruta pähkinöiden ja oluen kanssa!

Sense of community. At least in our neighbourhood, people help each other daily as much as they can. We usually go to the park in the evenings to get together not only with the kids, but also with the parents who usually drink a beer and snack on peanuts.

 Café Menta Canela in Guadalajara
Rennompi ote elämään. Tilanteesta riippuen ei ole vaarallista saapua tapahtumiin ja tapaamisiin myöhässä.

Laid-back attitude towards life. Depending on the situation, being late a couple of minutes doesn't matter at all. 

Siesta. Varsinkin pienemmissä kaupungeissa kello 14 ja 17 välillä keskustassa voi havaita tuskin mitään elämää, sillä kaikki on kiinni.

The siesta. Especially in small cities the impact can be seen between 14 and 17 because everything's closed.

Ruokailu sosiaalisena tilanteena. Kuinkahan monesti olen kaverilleni sanonut, että: "odota, syön nopeasti." ja käyttänyt ruokailuun 45 minuuttia jutustelun takia. Ravintoloissa taas olemme tilanneet yhteistä annoksia ja jakaneet niitä sopivasti kaikille.

Social dining. I wonder how many times I've told my friends "I'll be right back" and spent 45 minutes eating a simple dinner. And also we've been ordering common meals in restaurants and sharing them between all of us.

Bakery Bamby in Alcalá de Henares
Keskusteleminen. Täällä ei valiteta kovaan ääneen asioista niin kuin Suomessa, vaan negatiivisista asioista syntyy ennemminkin asiallista - tai ei-niin-asiallista - ja kiihkeää keskustelua.

Discussing matters. People don't seem to complain in the same way as Finns do. It's more about having a heated discussion about things in a polite or not-so-polite way. 

Hintataso. Ainakin ruoka ja ulkonasyöminen on paljon halvempaa Suomeen verrattuna. Eniten pistää silmään halpa olut: halvin pieni olut, jonka olen bongannut maksoi 40 senttiä. Zaran vaatteet ovat myös pikkuisen halvempia kuin Suomessa!

Price level. At least food and eating out is a lot cheaper than in Finland. Especially cheap beer has caught my attention, the cheapest small pint costing 40 cents. Also, Zara's clothes don't cost as much as they do in Finland!

Nämä ovat sellaisia juttuja, joita olen pannut merkillä päälle kuukauden oleskelun aikana, enkä varmasti muistanut kirjata ylös niitä asioita, joita ihmettelin ensimmäisinä päivinä. Hyvin mahdollista on, että tulee toinenkin tällainen postaus, sillä veikkaan että näitä juttuja riittää!

These are things I've noticed during my one-month stay and I'm sure I fail to remember lots of them. I'm not done wondering so my list isn't yet complete. Aha. There'll probably be another one of these posts later! 

Kertokaas te, Espanjassa aikaa viettäneet ihmiset, mitä te olette huomanneet?
Expats in Spain, which things have been different from your country?

8 kommenttia:

  1. Se ettei ruokailun jälkeen sanota kiitosta! Itselle ollut niin itsestäänselvyys aina, että edelleen on vaikeaa olla sanomatta niin täällä. Ekana iltana perheen kuusivuotias neuvoi tomerana, että ei täällä mitään kiitosta kuulu sanoa (sen jälkeen kun olin niin tehnyt).
    Elämänrytmi ylipäätään. Siesta pidentää työpäiviä, mikä pidentää koko päivää. Kauppareissut, ruokailu, nukkumaanmeno..
    Ja ne kengät sisällä. :D argh
    -Elli

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hmm, nämäkin ovat tulleet kyllä tutuiksi! Mullekin neuvoi neljävuotias ruokapöydässä, että ei noita syödä lusikalla, vaan haarukalla:D (en tiedä mitä ne oli, jotain linssejä vissiin) Tulee kyllä ihmeteltyä sitä, miten myöhään monet lapset menee nukkumaan täällä. Huhhuh. Näitä just :D

      Delete
  2. Mä en enää edes huomaa mitään outouksia, kun ne on meille Suomessakin arkea. Hyvä lista sulla, siihen tuli mieleeni, että vois liittää käsillä puhumisen (nimim. ahkera huitoja)...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, ei niitä varmasti tunne kun ne on mukana arkielämässä ollut kauemmin jo! Ja käsillä puhuminen joo :D Sitä tulee itsekin harrastettua täällä, mutta enemmänkin sen takia kun ei aina löydä sanoja. Ne kädet on hyvä henkinen tuki

      Delete
  3. Itselle tuli heti mieleen kun viimeksi Espanjassa olin oli kassajonossa äiti ja tytär, jotka saivat tavallisesti hyvin tempperamenttisen riidan aikaiseksi. Riita sitten päättyi siihen kun äiti avokämmenellä paukautti tyttöä takaraivolle (aivan kuten Serranon perheessä). Tästähän Suomessa saataisin sitten sosiaaliviranomaiset hiiltymään. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei! No vähintäänkin sosiaaliviranomaiset hiiltyisivät tuosta:D Mä kelasin, että eivät tykkäisi hyvää varmaan siitäkään, että lapset riehuvat illalla puistossa ja vanhemmat nauttivat samalla olutta, koska IIK sehän on alkoholia!

      Delete
  4. Haha, muistui niin mieleen se, miten isäntäperheen isän tapa tervehtiä mua ärsytti silloin aikoinaan. "Hola, que tal? Bien?" se sanoi aina eli vastasi jo itse siihen kysymykseensä. Mä olisin suomalaisena vastannut jotain ihan muuta ja ärsytti, ettei mulle annettu mahdollisuutta vastata yhtään mitään!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No älä muuta sano! Tuo on tullut erittäin tutuksi. Tai sitten se, että molemmat moikkaa "hola, que tal" ja vain toinen saattaa sanoa "bien". Auta armias, jos joku kerta erehtyisi vastaamaan että oikeastaan väsyttää vähän :D

      Delete