My Christmas in Spain part 1/2

Moottoritien laidassa oli pieni rykelmä taloja, joiden jälkeen peltoa jatkui silmänkantamattomiin. Jeps, siinä se nökötti; nimittäin meidän kylä nimeltä Langa. Se oli todellakin kourallinen taloja keskellä ei mitään. (531 asukasta vuonna 2015) Suoraan sanottuna minua ahdisti lähteä sinne - tai ylipäätään viettää joulua - sillä joulupäivinä minun sosiaalisuus ja kielitaidot pistettäisiin äärirajoille puoliksi tuntemattomien ihmisten kanssa.

On the side of the road was a small cluster of houses, after which the fields continued farther than the eye could see. Yep, there it was, namely our village called Langa. It really was only a handful of houses in the middle of nowhere (531 inhabitants in 2015) To be frank, I felt uncomfortable going there - or even spending Christmas, really - because during the Christmas days my sociability and language skills would be pushed to the limits with people I barely knew.

No mutta. Mitäs me sitten tehtiin? Käytiin tervehtimässä lasten ihanaa mummoa, jolla oli muuten kivoja kanoja ja kissoja, mutta jonka talo oli jäätävän kylmä. Kylmyydelle tuli tuolla ihan uusi merkitys jopa suomalaiselle, sillä tuntui, ettei kylän taloissa tunneta käsitettä lämmitys ja jos tunnetaan, niin suurin osa lämmöstä menee ihan harakoille talojen rakenteiden vuoksi. Siksipä hengailtiin talon ainoassa lämpimässä huoneessa, keittiössä, jonne oli tuotu useita tuoleja ja sohva. Jätettiin kamat meidän perheelle varattuun maalaistaloon ja lähdettiin lähdettiin katsomaan joulupukkia, joka saapui kylän tanssisaliin jakamaan lapsille herkkusäkkejä. Voi vitsi sitä lasten juoksentelua ja riemua oli ihana seurata!

But anyhow, what did we do then? First we met the children's lovely grandmother, who happened to have nice chickens and cats, but whose house was freezing. The word cold got a whole new meaning (and I'm saying this as a Finn!) because the houses in the village weren't familiar with the concept of heating and even if they were, most of the heat would have been lost due to structural matters. Hence, we hung out in the kitchen, which was the only warm room, and which had a cosy couch and chairs. We left our stuff at our country house and went to see Father Christmas who was making kids happy by giving out goodie bags in the village's ballroom. 

Espanjassa jouluna syödään yhtä paljon kuin Suomessa, ellei jopa enemmän. Kolmen lajin illallinen kesti helposti pari-kolme-neljä tuntia ja keskustelua syntyi vaikka mistä aiheesta - yhdeksän espanjalaista (ja yksi suomalainen) suuren pöydän ääressä ei voi meinata muuta kuin aivan hirvittävää melua ja huutoa. Kun oltiin vasta lopettelemassa alkuruokia ja minulle sanottiin, että kohta tulee vielä possu ja lasagne, niin silmät meinasivat tippua pästä - ainakin hostisä repesi ilmeelleni ja serkku totesi vieressä, että jouluna lihotaan vähintään neljä kiloa. Mä ikävöin suomalaista jouluruokaa hirveästi, mutta katkaravut ja kylän valkkari sekä ennestään tutut lohinapit helpottivat ikävää hieman.

In Spain they eat just as much as we do in Finland and even more if possible. Our three course dinner easily lasted up to four hours and discussion arose from everything - nine Spaniards (and one Finn) can only mean one thing... way too much noise and shouting. When we were finishing our first course, my host father casually said that there will be some lasagne and pig next and that's when you should've seen my face. At least my host father burst into laughter and the cousin stated that one gains four kilos during Christmas. I miss Finnish Christmas food, but the heavenly shrimps, village-made white wine and salmon helped a little bit.

Alkuun oli raskasta esitellä itensä kaikille sukulaisille ja yrittää keksiä puheenaiheita - etenkin kun ajatukset piti yrittää pitää kasassa espanjaksi 24/7. Tiedättekö, jo tämä yksi päivä oli sellainen yliannostus uusia ihmisiä ja vierasta kieltä. Oli tavallaan outoa olla muun suvun keskellä viettämässä perheaikaa heidän kanssaan - mikä on mielestäni ihan ymmärrettävästi, sillä olen kuitenkin vain väliaikainen au pair - mutta ruokapöydässä en kuitenkaan jäänyt mitenkään ulkopuolelle, vaikka sitä vähän pelkäsin. Oikeastaan päinvastoin; minulle huudettiin molemmista pöydän päistä samaan aikaan niin, etten tiennyt kenelle vastata ensin. Minusta on aina hauska levittää vähän Suomi-tietämystä, joten naureskeltiin yhdessä muun muassa sanoille moi, moimoi ja joulu.

In the beginning, it was so strenuous to introduce myself to all the family, try to have conversations with them and keep my mind in Spanish 24/7. You know, one day was enough to get an overdose of new people and language. It felt kind of weird to be in another family celebrating their holidays, which is comprehensible since I'm only a temporary au pair, but during dinnertime I wasn't left out at all - vice versa! So many people were yelling at me that I didn't know with whom to talk first. I think it's fun to share bits from Finland, so we ended up laughing at words like "moi" (hello), "moimoi"(goodbye) and "joulu" (Christmas)

Kaiken tämän hässäkän keskellä tuli tajuaminen, että tässä mä todellakin olen osa espanjalaista perhettä ja kulttuuria enkä kokisi mitään näin ainutlaatuista, jos asuisin täällä yksin. P.S. Ensi viikko menee Portugalissa, mutta saatan ajastaa pari postausta sille ajalle! Näkyillään myöhemmin!

In the middle of all this craziness, I realized how integrated I am to the Spanish culture and how I wouldn't experience anything this unique if I was living here alone. P.S. I'll spend next week in Portugal, but there might be a couple of timed posts waiting for you! See you later!