When Your Host Family Turns Against You - Why I Left Italy part 2

Mietin hetken, onko järkeä alkaa kaivella menneitä ja mustamaalata ihmisiä oman tarinani kanssa. Koska tarkoitus on kuitenkin pitää blogi mahdollisimman totuudenmukaisena, ajattelin kertoa tästäkin kokemuksesta, nimittäin mun vikasta päivästä Italian au pair -perheessä. Edellisen postauksen aiheesta voitte lukea täältä.

I thought for a minute, whether it's worthwhile to dig up the past and denigrate people with my story. But since I want to write about my ups and the downs on this blog, I decided to tell you about this experience as well - my last day in my Italian au pair family, that is. You can read the previous post here.

Tosiaan naurettavin asia koko kesässä sattui viimeisenä iltana, kun olin päättänyt neljän päivän sairastelu-erakoitumisen jälkeen lähteä kaverin kanssa pizzalle. Ilmoitin siitä isälle, joka tuli juuri kotiin, kun olin lähdössä ulos. Ei ehditty olemaan kauaakaan ravintolassa ennen kuin kaverin kännykkä alkoi piristä viestistä, jossa mun host-äiti kysyi, oliko kaveri mun kanssa. Hän vastasi myöntävästi, jonka jälkeen äiti alkoi valittamaan, etten ollut ilmoittanut mun ulkonasyömisestä. Siihen vastasimme, että Rosa sanoi isälle ennen lähtöään. (Tässä vaiheessa on tärkeää huomata, ettei kukaan ollut aloittanut edes illallisen laittoa, kun lähdin) Seuraavaksi tämä äiti alkoi ilkeilemään siitä, että "Rosa näytti tänään niin iloiselta, varmaan siksi kun se lähtee huomenna." Me ei edes nähty koko päivänä hänen kanssaan! Hän lähti aamulla töihin ja mä olin lasten kanssa siihen asti, kunnes mummo tuli hakemaan ne rannalle muun perheen kanssa.

So, the most ridiculous thing in the whole summer happened to me on my last night, on which I had decided to go and have pizza with a friend, after being bedridden for four days. I let the father, who had just come home, know that I was about to leave. We didn't get to be in the restaurant for very long before my host mum sent my friend a message asking her if she was with me. She answered replied positively, after which the mum started complaining how I hadn't said I was eating out. We, in turn, told her that Rosa did tell your husband before leaving. (At this point, it's crucial to know that no one had started preparing dinner when I left) So she goes on meanly, commenting that "Rosa looked pretty happy today, I guess i's because she's leaving tomorrow." We didn't even see each other that day, for crying out loud! She went to work early in the morning and I was with the kids until their grandma came to pick them up to the beach with the rest of the family.

Sen jälkeen en edes tiedä mitä kaikkea hän sanoi mun kaverille, muuta kuin että viestejä riitti mm. siitä, että olin satuttanut lapsia, kun otin lelun pois heidän käsistä, kun viidennen kerrankaan jälkeen he eivät menneet pesulle tai kun jäätiin keskelle tietä itkemään, sitä ettei kyseinen reitti kotiin miellytä ja piti raahata kädestä. Yhdestikin keskimmäinen lapsi (7v) tuli huutamaan mulle siitä, että pestiin sen pikkuveljen hampaat tyttöjen vessassa - kerrankin, kun pikkunen suostui yhteistyöhön ja löydettiin joku hyvänmakuinen hammastahna... Ja tätähän jatkui päivittäin. Enpähän sano muuta kuin että sellaisia vapaan kasvatuksen tuloksia.

After those messages, I had no idea what else she blabbered on to my friend, except for one thing: she claimed that I had physically hurt her children, when I took their toys from their hands because even after telling them five times to go to the shower, they didn't behave. Or because I had to drag one of them home, because he cried in the middle of the street that the route home didn't please him. Once, the middle child (7yo) came and shouted at me because we were brushing his little brothers teeth in the girls' bathroom, where he finally was willing to colaborate with the tastier toothpaste... And this went on, day after day. Smells like some free-range parenting gone wrong.

Joka tapauksessa tuona viimeisenä iltana mä tulin kotiin yhdentoista aikaan ja lähdin seuraavana aamuna aikaisiin, joten en voinut sanoa heille moimoi. Jätin heille kuitenkin pienen lapun, jossa sanoin, että arvostan kommunikaatiota, mutta en selän takana puhumista, että lapsille olisi hyvä opettaa rehellisyyttä ja kunnioitusta ja että au pair -profiilinne kieliosiota olisi hyvä muuttaa, koska lapset eivät todellakaan ole tottuneita englannin kieleen edes neljännen au pairin jälkeen. Joo, en tiedä millainen olo heille jäi siitä, mutten todellakaan voinut lähteä pois sanomatta mitään tuollaisen episodin jälkeen.

Back to my last night. I came home at around 11 pm and to my surprise, everyone was sleeping. I would leave very early the following morning, so I couldn't say goodbye to the family. I did leave them a little note saying that I appreciate communication, but not when it's done behind my back; that it would be a good idea to teach their kids honesty & respect; that you should probably change the language section on your au pair profile because the kids clearly didn't understand English even after their fourth au pair. That's that. I don't know how they felt about my message, but I couldn't simple leave the house after this last-night episode.

Tähän soppaan kun vielä lisätään sen, että äiti ei koskaan kertonut, mitä päivän aikana tapahtuu, joten en voinut suunnitella sosiaalista elämääni. Esimerkki: viimeisinä päivinä hän kertoi samana päivänä klo 11, että klo 14  (jolloin minulla ""loppuu työt"") hänellä on hammaslääkäri ja että mun pitäisi olla lasten kanssa neljään asti. Kyse oli perjantai-iltapäivästä - totta kai mä olin jo suunnitellut kavereitteni näkemistä! Ehkä pienen vihan vallassa tekstasin hänelle, että tänään ei kyllä käy. Hän sitten haki lapsensa äkäisen oloisena mukaansa.

And to make matters worse, the mum never really told me what would happen during the day, so I couldn't plan my social life. A real life example: on one of my last days, she told me at 11 am that she has her dentist at 2 pm (when I was supposed to ""finish work"") and I should be with the kids until 4 pm. It was a Friday afternoon - of course I had plans to see my friends! Slightly infuriated, I texted her I couldn't do it today. She then came to pick her kids up somewhat angrily.

Tällaisten juttujen jälkeen vahvistuu, että olen itsenäinen, vapaa ja avarakatseinen. Samaa ei ehkä voi sanoa ihmisistä, jotka ovat asuneet koko ikänsä samassa pienessä kylässä. En nyt halua pistää itseäni millekään jalustalle tässä; sanon vain, että meidän ajattelumaailmat olivat täysin erilaiset. He eivät jotenkin tuntuneet ymmärtävän, että ihmiset tulevat erilaisista kulttuureista, että uuden kielen ympäröimänä oleminen kuluttaa yllättävän paljon energiaa ja että huonosti tottelevien lasten kasvattaminen kielellä, jota he eivät ymmärrä, on mahdotonta. Oon niin iloinen, että uskalsin jättää heidät oman onnensa nojaan ja että sain hyvät lennot lyhyelläkin varoitusajalla.

Having experienced these sorts of incidents, I feel independent, free and broad-minded. The same perhaps cannot be said about these people who have lived all their life in the same village. I'm not putting myself on any pedestal, no - I'm just stating that we come from completely different worlds. They didn't seem to understand that people come from different cultures, that solely being surrounded by a new language takes up energy and that raising other people's badly behaving children in another language is impossible. I'm happy I had the courage to leave them hanging out dry and that I got cheap flights at short notice.

Sellaista Pohjois-Italian draamaa tällä kertaa. Kertokaa, pliis, että joltain muultakin löytyy yhtä omituisia au pair -tarinoita :D

That's all for today's Northern Italian drama. Tell me, please, that some of you have just as weird au pair experiences :D