Liguriassa matkailu - focacciaa, junia ja hellettä

Heippa! Mä olin kokonaisen kuukauden Italiassa au pairina ja ramppasin muutamissa paikoissa junalla Ligurian sisällä, Senpä takia ajattelin koota parit pienet vinkit Liguriassa matkustamiseen.

Nervi (Genova)

Aperitiiveillä

Liikkuminen junilla:

Vuokra-auto olisi varmasti hyödyllinen täällä, mutta junat toimivat hyvin ja lähtevät suunnilleen ajoissa. Liput saa ostettua automaateista melkein kaikilla asemilla ja ne laitetaan pienen vihreän lukijan sisälle ennen junaan astumista. Trenitalia.com näyttää kätevästi kaikki aikataulut ja hinnat. Hei, ja yks kiva pieni yksityiskohta: junat on erittäin hyvin ilmastoituja, mikä auttaa tosi paljon kesällä.

Ruoka:
Ligurian alueelta tulee muun muassa pesto, focaccia ja pansotti (raviolia saksanpähkinäkastikkeessa). Itse asiassa focaccian sanotaan tulevan kylästä nimeltä Recco, jossa olin au pairina - siellä niitä focacciapaikkoja oli aika hirveä määrä tollaiseksi kyläksi! :D Aperitiivit eli juoma + pientä syömistä otetaan siinä seitsemän-kahdeksan aikaan. Spritz on tietysti yksi niistä italialaisista klassikoista, joten suosittelen sen maistamista paikan päällä.

Vuorinäkymä, värikkäät talot ja meri ovat tyypillistä Ligurian maisemaa

Sestri Levante & Portobello

Ihmiset:
Mä olin vähän pettynyt yleiseen ilmapiiriin Liguriassa. Junien laitureilla ei väistetä silloin, kun olisi tarkoitus päästä niistä pois vaan rynnätään itse sisään. Ihmiset vaikuttivat hieman jäykiltä... Oon tosi pahoillani, että joudun tällaista kirjoittamaan, koska avoimin mielinhän mä Italiaan lähdin. Ehkä kaikki tämä korostui, kun tulin Madridista, jossa mun kokemuksien mukaan kaikki on tosi mukavia. Mulle on sanottu, että se on vähän tuota Pohjois-Italian vikaa, hahah.

Genova:

Jos voin tähän heittää yhden mielipiteen, niin Genova ei ole se nätein paikka Liguriassa, joskin ehkä suurin, jossa on eniten näkemistä. Siellä onkin iso akvaario, hyvät shoppailumahdollisuudet, palatsi, Molon alueen yöelämä ja mahtava Piazza di Ferrari. Helposti pystyy siis yhdistämään ranta+kaupunkiloma käväisemällä Genovan nähtävyyksissä ja sen jälkeen painumalla johonkin lähikylään rannalle. Nervin satamakylä kaikkine värikkäine taloineen on ihana; siellä on kiva tehdä pieni kävelylenkki ja ihastella maisemia.

Rapallo, Santa Margherita, Portofino

Rapallo oli mulle sellainen iloinen yllätys: pienen rantakaupungin, turismin ja historian sekoitus. Portofinossa, siellä rikkaiden satamassa, on kaikki kuulemma aivan törkeän kallista (6€ vesipullo jne) joten ottakaa eväät mukaan, jos meinaatte tehdä kävelylenkin sinne esimerkiksi Rapallosta. Santa Margeritan juna-asema on lähimpänä Portofinoa ja sieltä kulkee busseja Portofinoon.

Genovan kujat Molon alueella

Scalinata delle Tre Caravelle -puistosta näkyy hyvin Genovan kaupunki

...ja totta kai se kaikkien tuntema Cinque Terre on Liguriassa myös. Sinne en ehtinyt tänä kesänä ja ärsyttäähän se pikkusen! Tulevaisuudessa täytyykin tehdä vaikka Firenze+Cinque Terre matka ;) Hirveästi en pystynyt nyt teille nähtävyysvinkkejä antamaan, kun ne nyt riippuvat niin paljon aina omista mielenkiinnonkohteista. Enemmänkin halusin vain jakaa teille nämä kuvat ja kirjoittaa kevyttä tekstiä Liguriasta. Ensi kerralla laitellaan jotain Rooma -juttua tulemaan.

Minnekäs te olette matkustaneet kesän aikana? Olisi kiva tietää teidän menneet/tulevat reissut!

WHY I HAD TO LEAVE ITALY

Instagramissa seuraajat oottekin nähneet, että lähdin Saksan kautta takaisin Suomeen tuossa joku viikko sitten. Ehkä vähän yllättävääkin, kun katsotaan tuota ekan viikon au pair -postausta, jonka jälkeen en päivitellyt mitään asiaan liittyen.

So, those of you who follow me in Instagram have probably seen that I left Italy about a week ago. I know, I know... might be a bit surprising after my first happy post about au pairing! 

Muistatte varmaan, kuinka valittelin sitä, että työt ja vapaa-aika meni sekasin. Pistin sen siinä vaiheessa alkusähellyksen piikkiin ja ajattelin, että myöhemmin sitten rutiinien myötä selkenee asiat. No, niin ei käynyt. He halusivat, että oisin aktiivisempi lasten kanssa (mikä on aika hankalaa, jos et tiedä milloin on töitä ja milloin ei) ja että viettäisin enemmän aikaa koko perheen kanssa. Mua alkoi ahdistaa, koska mun mielestä olin viettänyt yksinoloaikaa - omiin tarpeisiin nähden - todella vähän. Myös se, että he vertailivat minua heidän aikaisempiin au paireihin ja heidän siskon au pairiin ("voisit olla enemmän kuin hän") oli aika epämukavaa. Mä ymmärsin, että tässä on nyt mahdoton yhtälö edessä; he sanoivat, että voisin lähteä "töiden jälkeen" muualle ilman ongelmia, mutta silti he halusivat, että viettäisin enemmän aikaa perheen kanssa.

You might remember how I was complaining that my free time and work are getting all mixed up. In the beginning, I thought it was just the usual blundering you have, and that it would get better along with the routines. Well, that certainly wasn't the case. They wanted me to be more active with the kids (which is pretty difficult, if you don't know if you're working or not) and to spend more time with the whole family. It was distressing, because I thought I had spent way less time on my own than I usually do. A nice little detail was them comparing me to their previous au pairs who spent significantly more time with them and that I should be more like their sister's au pair. That makes me sick, you cannot just compare persons like that. Also, if you tell me I can go home "after I finish" and expect me to spend more time with the family, how is that gonna work? 

Ilmoitin siis, etten ole sopiva au pair heille ja että lennot kotiin olivat jo ostettu. Ulkopuolisen silmissä vanhemmat ottivat asian ihan hyvin, mutta ymmärrän, että mun neuvottelemattomuus varmaan ärsytti hiukan. Ainakin heidän mielestä olin nyt viettänyt pari tuntia sovittua vähemmän lasten kanssa (?) ja ollut jo niiiin paljon yksin, etteivät he ymmärtäneet mistä mä valitin. "Aikaisemmat aupparithan olivat jokaisessa tapahtumassa meidän kanssa, ja sinä jäät usein kotiin jos me mennään jonnekin!" Niin, normaalit ihmiset tarvitsevat varmasti hetken kirjan lukuun/lenkkeilyyn/bloggaamiseen/skypettämiseen/italian opiskeluun tai ihan vain lepäämiseen...

So I told them I'm not the au pair they're looking for, I'm leaving and I already bought my flights. It seemed as if they took it well, but I understand that my non-negotiability must have annoyed them a bit. But what was I to do? They also said that I had spent fewer hours than we agreed with the kids (??) and that I had been alone sooo much that they didn't see where I was coming from. "Our previous au pairs have always come to every event with us and you usually stay home if we go somewhere!" Well yeah, normal people might need some time to read a book/go jogging/do blogging/have a skyping session/start studying Italian or just to wind down...

Viimeiset päivät eivät olleet mun mielestä ollenkaan kiusallisia, mutta lapset eivät kyllä osanneet käyttäytyä sen jälkeen. En tiedä, mitä vanhemmat heille kertoivat, mutta varsinkin keskimmäisestä tuli ihan hirveä; mä ihan ihan ihmettelin, miten 7-vuotias pystyi kiukuttelemaan ja itkemään niin paljon. Mulla oli (ja on edelleen, kahden viikon jälkeen) kaiken lisäksi nielutulehdus, niin siinä joutui huutaamaan kipeällä kurkulla. Mainitsinko mä muuten aiemmin, ettei ykskään lapsista ymmärtänyt englantia? Se loi aika paljon haasteita, varsinkin kun mulle sanottiin, että lapset tottuvat sun kieleen eikä toisin päin. Ei kiva, mutta tieto lähtemisestä helpotti koko ajan.

The last days weren't awkward at all, but I realized the children couldn't behave themselves. I have no idea what the parents told them, but especially the middle one became horrible. So amazed, how a seven-year-old can whinge and cry so much. To top it off, I had (and still do, after two weeks) pharyngitis so I was forced to yell at them with a sore throat. Oh and did I mention that none of the children understood English? It made things a bit challenging, to say the least. I was told that the kids will get used to your language and not the other way round. Not cool. But knowing that I was about to leave made it a bit easier.

Lähtöaamuna mä olin nukkunut vain neljä tuntia, mutta heräsin onnellisena siitä, että sain lähteä pois. Mun ihana kaveri tuli puoli kuudelta hakemaan mua ja mun matkalaukkuja juna-asemalle, josta alkoi mun 12-tunnin matkustaminen Bremeniin. Siitä sit lisää vähän myöhemmin, mä koitan parannella tän kurkun ja rentoutua! Tässä on muuten nyt sitten Genovasta parit kuvat, jotka napattiin kaverien kanssa viikonloppusin.

On my departure morning, I had only slept for four hours but I woke up blissed-out, knowing that I'd finally leave. My lovely friend came to pick up me and my suitcases to the train station at 5:30 am, where I departed on my 12-hour journey to Bremen. I'll tell you guys more about that later, now I'll try to relax and get better with my throat! By the way, we took these pics with some friends in Genoa, hope you enjoy!

First Week As an Au Pair

The beach in Recco

Au pairiksi lähteminen saa aina huomaamaan kuinka eri tavalla ihmiset elää maasta, kaupungista ja kodista riippuen. Espanjan aupairperheessä vanhemmat oli tosi kiireisiä ja oltiin kaupungin vilinässä kerrostaloasunnossa, kun taas tällä kertaa kaikki on paljon rennompaa. Italian aupairperhe asuu omakotitalossa vuoren rinteellä, rannalle on alle kilometri tästä ja kaikki tuntevat toisensa täällä. Vaikka musta on pikkuhiljaa kuoriutunut kaupunkityttö, niin ei vois olla parempaa paikkaa viettää kesä.

Being an au pair is always exciting as you realize how different people's lifestyles are, depending on the country, city and household. In my family in Spain the parents were quite busy and we lived in a flat in a lively city, whereas here in Italy everything is much more laid-back. My Italian au pair family lives in a detached house on the mountainside, it's a one-kilometre walk to the beach and everyone knows each other here. Even though I've bit by bit become a city girl, I couldn't imagine a better place to spend the summer in.

1. You can never have too much parmesan 2. The view from my room is incredible! 3. Just a regular day at the beach

Mä oon pannut merkille myös kuinka hyvin nuo lapset käyttäytyy ja miten ne on tottuneita auppareihin. Toki välillä tulee kinaa ja tappeluita, mutta ne kuuntelee ja on tosi vastuullisia. Meiltä kaatu pari päivää sitten kynsilakkapullo kivilattialle ja voitte vaan kuvitella, millainen sotku siitä jäi... Violettia sekä lasinsiruja laatoissa, bideessä ja (apua) äidin verhoissa. Ne kuitenkin ajatteli, että soitetaan äidille ja kysytään, mitä kannattaisi tehdä, vaikka se ehkä suuttuukin. Niin suloista.

I've taken note of how well the kids behave and how they're used to having au pairs. Of course they have the odd quarrel every now and then, but they listen to me and are very responsible. A nail polish accidentally fell down to the hard tile floor so you can only imagine what kind of mess we left behind. Some purple and pieces of glass on the tiles, in the bidet and (omg!) on mum's curtains. However, they thought we should call mum and ask her what to do, even if she gets angry. So cute.

Went for a quick walk in Rapallo and was amazed! I'll have to return with more time (and my camera)

Ainut juttu mistä en tykkää on se, että vapaa-aika ja työt menee taas vähän sekaisin, mutta en mä tänne loppuelämäks oo jäämässä, joten tästä selvitään. Kävin eilen ekaa kertaa ulkona muitten aupairien kanssa ja vapauden tunne oli aivan uskomaton! Kyseessä oli seisova pöytä proseccoo  ja focacciaa Nervin satamassa terassilla. Täy-del-lis-tä. Meillä oli vaan hassu yhteensattuma kun tutustuttiin yhtiin siskoksiin, jotka asuvat samassa kylässä kuin minä ja kaikenlisäksi tuntevat mun au pair -perheen. Nyt on sit ainaki pari paikallista kaveria tässä parinsadan metrin päässä, hahah.

The only thing I don't like about au pairing is that your free time and duties get mixed up and it can be extremely exhausting. However, I'm only here for the summer so I think I can handle it. Yesterday, I went out with other au pairs and the feeling of freedom was REAL. There was a prosecco and focaccia open bar waiting for us at a terrace in Nervi harbour. Per-fect. The funniest thing was meeting these two sisters who happen to live in the same village as me AND know my au pair family. How weird is that?! Now I have at least two local friends super close, haha. 

The prosecco & focaccia party 

Us au pairs!

Ekat rusketusrajat (eikä yksiäkään PALAMISrajoja) on hankittu, jonkunlainen broken italian kommunikointi on jo käytössä ja ruoka-aikaa ootetaan täällä aina kuin kuuta nousevaa. En kestä; italialainen ruoka on vaan niin hyvää! Ciao <3

The first tan lines (note: not BURN lines) have appeared on my skin, some sort of broken Italian communication is in use and dinnertime is what I most look forward to during the day. I just can't cope, Italian food is so good! Ciao <3