How's my Swedish after two months?

Olen miettinyt lähiaikoina aika paljon tätä ruotsin kielen oppimisprosessia. Mä en ole ihan varma, onko siitä oikeasti tullut niin helposti ymmärrettävää vai puhuvatko ihmiset mulle helpommin siinä samassa, kun kuulevat mun suomalaisen aksentin. Joka tapauksessa puheen ymmärtämisestä on tullut todella helppoa, sillä kielen melodiaan on tottunut ja puheesta tunnistaa vieraat sanat.

Lately I've been thinking about my Swedish language learning process. Perhaps it has simply become easy to understand or then again people might be talking in an easier manner once they hear my Finnish accent. Nevertheless, understanding the spoken language has become really easy, because I've got used to the melody of Swedish and can distinguish unfamiliar words.

Oman puheen tuottaminen ei tietenkään ole niin helppoa, kun täytyy osata oikeat sanat oikeisiin tilanteisiin, mutta olen tavallaan oppinut feikkaamaan mun ymmärtämisen tarpeeksi hyvin tarpeen tullessa. Tiedättekö, kun joku nuori myyjä selittää sulle alusvaatekaupassa eri alkkarimalleista vaikealla aksentillaan ja sanot vain sopivia täytesanoja kuten ja, jaså, okej, vad bra, ja, det är ju jättefint, ja PAM hänelle selviää jossain vaiheessa, että olet Suomesta. Finlandssvensk eller hur? on se vakkarikysymys. No, ei mennyt veikkaus tälläkään kerralla oikein. Sen jälkeen kehutaankin kuinka sujuvasti puhut ruotsia, vaikka todellisuudessa et ole ymmärtänyt puoliakaan.

Speech production is, of course, not so easy because you always have to know exactly the right words for every situation, but I've now learnt to fake my incomprehension well enough. You know, when you're in a lingerie shop and a young sales woman babbles about their new briefs with her terribly difficult accent and you're just like yeah, okay, right, oh how great, yes and then BAM she finds out you're from Finland. You're a Finland-swede, right? Well, you got it all wrong again. After that she starts praising how well you speak Swedish, even though in reality you have just missed half of what's been said.

Kaikki on varmasti miettinyt joskus oppitunnilla, että tätä tietoa minä en kyllä tule koskaan tarvitsemaan. Itse muistan viimeisen ruotsin kurssini, jossa tankkasimme leffasanastoa. Siinä ajattelin, että tämähän se vitsaus vasta onkin, kun katson niin harvoin leffoja saati sitten juttelen niistä. Mutta kuinkas kävikään; tuli lähdettyä elokuviin erään ruotsalaisen kanssa ja hän kyseli elokuvan jälkeen fiiliksiä. Olivatko näyttelijät hyviä, mitä tykkäsit juonesta, kuka oli lempihahmo. No voi härregyyd nyt hei!

Each and every one has been at that point where you just sit in class and think: when on earth am I going to use this information. I remember my last Swedish course, where we were cramming film vocabulary. There I was, sitting and thinking how stupid it was since I don't tend to watch that much movies, let alone talk about them in. But look what happened: I ended up going to the movies with a Swedish guy and ,naturally, he asked about my feelings after seeing it. Were the actors good, how did you like the plot, who was your favourite character. Oh for god's sake, please!

Mä ajattelin lukea sanontoja ja opetella uusia sanoja nyt vielä viimeiset viikot, mitä on jäljellä Ruotsissa. Ihan elämää ja hyvää kielitaitoa varten, mutta myös YO-kirjoituksia varten, jotka lähestyvät. Töissä nyt ei ole ongelmaa jutella vanhusten kanssa, kun jokapäiväiset keskustelut ovat kuta kuinkin samanlaisia ja helppoja. Mutta siinä vaiheessa, kun pitäisi kertoa joku hauska juttu tai osallistua ripeään keskusteluun, niin sanoja tulee suusta kuin jostain vajaatoiminnassa olevasta koneesta. No mikäs siinä.

I'm thinking about studying some expressions and new words these few weeks before I have to leave Sweden. Just so that I gain a solid foundation in Swedish but also partly because I will have a big exam in September. There's no problem chatting at work with the elderly, since everyday conversations tend to be rather similar and easy. But when it comes to telling a funny story or take part in a fast-paced conversation, the words come out of my mouth like I were a machine waiting to be repaired. Oh well.

Onko teillä ollut samanlaisia tuntemuksia kielen oppimisesta? Ajattelin heitellä johonkin postaukseen hieman vinkkejä, mitä kielen eteen voi tehdä itse paikan päällä ulkomailla ollessa! Ehkä muistaisin itsekin ne sitten, kun olen Espanjassa parin kuukauden päästä taas samassa tilanteessa...

Have you experienced similar feelings while learning a language? I thought I'd share a few tips for learning a language while your actually abroad! Hopefully, I'll remember them myself too when I go to Spain in two months and will be in the same situation again...