Throwback to a Christmas Trip in Dublin

Dublin, joulu 2016. Näin vuosi jälkeenpäin on hyvä aika alkaa kertomaan kyseistä reissusta, hahah! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiks vaan? Ensivaikutelma koko kaupungista oli, että se on paljon pienempi ja hiljaisempi kuin ajattelin. Näistä ensivaikutelmista vain yksi paljastui todeksi: Dublin on tosiaan suunnilleen Helsingin kokoinen, mutta vilkkaampi. Ihmisiä ei vain joulun aikaan loogisesti ole liikenteessä paljon.

Dublin, Christmas 2016. I think it's a good moment to publish this post after a year from my trip, haha! But better late than never, right? My first impression of the city was that it was much smaller and quieter than I had thought... and one of these impressions turned out to be true: Dublin was indeed pretty small, about the size of Helsinki but somewhat livelier. It only made sense that there were no people around at Christmas.

Tässäpä pari kaveria hostellista ja muutama hullu irlantilainen, joihin törmättiin irlantilaisessa pubissa. .Kaiken kaikkiaan, mitä olisikaan Irlannin reissu ilman pubissa käyntiä? Me ei käyty tuossa uniikissa Temple Barissa, mutta nautittiin ilmapiiristä, mentiin johonkin lähipubiin ja maksettiin silti ihan liikaa meidän tuopeista. Tutustuin hostellissa yhteen hollantilaiseen tyttöön sekä australialaiseen maailmanmatkaaja-reppureissaajajätkään, jonka kanssa syntyi mielenkiintoisia keskusteluja, sekä yhteen japanilaiseen jätkään, joka tuli mukaan yhdelle vuoristoreissulle.

Here we have some friends from the hostel & a few crazy local Irish people in an Irish pub. What would a trip to Ireland be without doing a little pub tour? We didn't enter the one and only Temple Bar; instead, we enjoyed the atmosphere in another bar nearby and payed way too much for our pints. Anyhow, I made some new friends at the hostel with a Dutch girl and an Australian backpacker-worldtraveller, with whom we had some pretty interesting conversations, as well as a Japanese guy who joined me on a trip to the mountains.

Tapaninpäivän pientä kävelyä St. Stephensin puistoon katselemaan hulluja puluja, joutsenia ja rauhallista tunnelmaa. Paluumatkalla tuli tsekattua myös Oscar Wilden muistomerkki ja ilmeisesti myös entinen koti.

A bit of walking around in St. Stephen's park, where I had a nice little encounter with crazy pigeons and beautiful swans. On my way to the hostel, I also checked out Oscar Wilde's memorial and a building that supposedly used to be his home.

Tapaninpäivänä ihan kaikki oli kiinni paitsi vaatekaupat, joissa oli jättimäiset alennusmyynnit. Löysinkin yhden pipon lämmittämään mun päätä sekä eränä heräteostoksen, nimittäin ihanan farkkupaidan. Mistäs muualtakaan kuin River Islandista, yhdestä mun lempparikaupasta.

On Boxing Day, everything was still closed except for the clothing stores which started their MASSIVE sales. I did find a nice woolly hat to keep me warm and a cheeky impulse buy... a new denim shirt. From River Island, of course. One of my favourite shops!

Viimeisenä päivänä tuli vielä käytyä interaktiivisessa EPIC-museossa tutustumassa Irlannin maastamuuttohistoriaan ja kulttuuriin. Suosittelen kyllä lämpimästi kyseistä paikkaa - siellä pääsee tekemään ja kokemaan kaikenlaisia tarinoita ja lippu on voimassa koko päivän, eli keskellä kierrosta voi pitää kahvitauon (niinku mä esimerkiks tein!) Onks joku teistä käynyt Dublinissa? Ois kiva kuulla niitä kokemuksia!

On my last day in Dublin, I got to know a bit of Irish history and culture in the interactive EPIC museum. I warmly recommend it to all of you guys - you get to experience and hear so many stories and the ticket is valid throughout the whole day if you want to grab a coffee in the middle of your tour, for example. That's what I did anyway. Have you been to Dublin? I'd like to hear your experiences!

Back To School - Second Year of Uni in Madrid

Uudet kurssit on aloitettu, jipii! Mulla on nyt englantia, ranskaa, ranskan kirjallisuutta, kulttuurienvälistä viestintää sekä viestinnän ja informaation teoriaa. Tähän mennessä varsinkin noi viestinnän kurssit ovat vaikuttaneet todella mielenkiintoisilta! Olin kyllä kauhuissani kirjallisuuden tunnilla, kun tajusin, etten taaskaan ole ihan kartalla. Käydäänkö meillä oikeasti näin vähän Euroopan kirjallisuutta Suomen lukioissa?! Pienen mököttämisen jälkeen päätin ottaa tämän uuden aineen pienenä sivistävänä haasteena...

We've started the new courses, whoopie! This autumn term I'll be studying English, French, French Literature, Intercultural Communication and Communication & Information Theory. Up until now, the communication lectures have seemed interesting! In Literature, however, I was terrified when I realised that, once again, everything just seemed Greek to me. Do we really study this little about European literature in Finland?! After a moment of sulking, I decided to take this new subject as an educating challenge...

1. My much loved breakfast 2. Madrid's skies are the best skies 3. Just some notes... and my plant that's growing slowly but surely!

Mitä on muuttunut? Luokalta on häippässyt aika paljon ihmisiä, joten meitä on enää sellainen vajaa 20. Kaikki tyttöjä ja yksi kanarialainen poikavahvistus. Ainiin, ja yhdelle viestinnän tunnille tuli erasmuksia, ja mun edessä oleva tyttö oli suomalainen! Pakkohan mun oli tökätä häntä selkään ja kuiskata: "Hei!! Mäkin oon Suomesta!! Moi!" samalla, kun koko luokka kääntyi katsomaan mua merkitsevästi, että nyt löyty Rosalle kaveri :-D Hahah.

What's changed? Well, lots of people have disappeared from our class, so there's only like 20 of us left. All girls except for one Canarian guy. Ah! And there were some exchange students in our communications lectures, and a girl sitting in front of me was Finnish! Of course I had to poke her in the back and whisper: "Hey!! I'm from Finland too!! Hello!" meanwhile the whole class turned to stare at me, with one single thought: Rosa's found a friend :-D Haha.

1. Views from the train with Madrid ahead 2. Trying to understand litterature...my timeline 3. my roommate+classmate+friend and me   

Erasmuksista puheen ollen...ensi vuonna olisi minun vuoro lähteä vaihtoon. Mä tarviin kovasti harjoitella ranskan kieltä ja tiedän, että jos en lähde vaihtoon, en tule sitä koskaan oppimaan järkevästi. t. opiskellut ranskaa 9-vuotiaasta lähtien. Mietittiin kaverin kanssa, että vaikka Ranska on ihana maa, olisi niin siistiä lähteä Kanadaan, ja meidän yliopistolla onkin yhteistyökouluja muun muassa Montrealissa ja parissa muussakin paikassa. Saa nyt nähdä, toteutuuko ne paikat ensi vuonna ja että millanen vaatimustaso sinne. Kaikki on ihan auki, mutta aina saa unelmoida. (=etsin googlesta Montrealin yliopiston ja tsekkailin jo lähellä sijaitsevia kaupunkeja, joihin voisi tehdä viikonloppureissuja...)

Talking about exchange students... next year would be my turn to leave. I'm really in desperate need of practising my French and I know that if I don't leave, I'm never going to learn it well. Studied it since I was nine! So we thought with a friend of mine that France is a nice country, but it would be uh-mazing to go to Canada, and our uni actually has partner schools in Montreal and a few other places. We'll see, whether they have spots for next year and what the requirements are. Everything's completely unsure, but hey, you can always daydream. (=look up Montreal's uni in google and check out the closest cities to which you can do weekend trips...) 

A bird meeting at the fountain!

Tänä vuonna oon ajatellut olla lusmuilematta alusta asti. Meillä tulee olemaan kokeet nimittäin heti joululoman jälkeen enkä halua olla stressaantunut. Vielä nyt kun on sitä energiaa Suomessa lojumisesta jäljellä. Lainasin siis kirjastosta pari kirjaa jo tokana päivänä ja yritän täydentää mun ihania kakskielisiä suomi-espanja muistiinpanoja kotona. Kyllä tämä tästä!

This year I've decided not to sit around doing nothing from the beginning. We'll be having exams right after our Christmas holidays and I don't want to be stressed out. At least not when I still have energy left from doing nothing in Finland. I already borrowed a couple of books in the library on my second day and am trying to complete my lovely bilingual Finnish-Spanish notes at home. It'll be alright!

SO WHAT WILL YOU BECOME WHEN YOU GRADUATE?

"Niin mihinkäs sä sitten valmistut... opettajaksi?"

"So what will you become after you've graduated... a teacher?"

Tämä kysymys on kuulunut useammankin tuttavan, kaverin ja sukulaisen suusta. Pidin juuri entisen lukioni abeille pienen tietotilaisuuden ja kerroin, millaista on opiskella ulkomailla, mitä ammattivaihtoehtoja kielien ja viestinnän kanssa on sekä motivoin heitä lähtemään ulkomaille, jos vähänkään siltä tuntui.

This is something my acquaintances, friends and relatives have been asking. As it is, there is no straight answer to the question - studying languages makes you develop many transferable skills that can be used in various jobs. Actually, I just visited my old high school and gave a presentation on studying languages and communication, doing degrees abroad and motivated them to go abroad, if that feels like their thing. 

Jos voisin, opiskelisin kieliä ja matkustelisin koko elämäni. Tiedättekö, olisin sellainen kokopäiväopiskelija, jolle joku maagisesti maksaisi palkan aina kun kapuaisi ylös kielitasoja ja laajentaisi sanavarastoaan. Mutta koska sellainen ei tietääkseni ole mahdollista, olen miettinyt kääntämistä, tulkkaamista, suomen kielen opettamista ulkomaalaisille, toimittajan hommia ja muita ihania juttuja.

If I could, I'd study languages and travel for the rest of my life. You know, I'd be a full-time student, who'd magically get paid by someone, when rising up new levels in language learning and broadening my vocabulary. But because, as far as I know, that is not attainable, I've been thinking about translating, interpreting, teaching Finnish to foreigners, journalism and all sorts of nice things.

Kesä 2017 on ehkä ollut jonkinlainen käännekohta mulle, koska oon ollut kaksi viime kesää töissä (eli siitä lähtien kun olen täysi-ikäisenä järkeviä töitä pystynyt saamaan) mutten todellakaan sillä unelma-alalla. Tämänkin kesän piti mennä lasten kanssa, mutta kun ajatusmaailmat eivät ihan kohdanneet perheen kanssa, mulle tulikin kahden kuukauden loma. Ilman mitään tekemistä. Aloin siis kerryttämään edes jonkunlaista kokemusta käänöshommissa.

Summer 2017 has kind of been a turning point for me, because I've been working the last two summers (since I was 18 and could get normal jobs, that is) but definitely not doing my dream job. I was also going to spend this summer with children, but as our worlds and mindsets were slightly different with the au pair family, I suddenly found myself on a 2-month holiday in Finland. Without anything to do. That's why I started to gain at least some experience in translating.

Äitin ja isäpuolen yrityksen nettisivut tarvitsivat käännöstä, joten olen duunaillut sitä englanniksi nyt kesän aikana. Se on aika kiva, koska se jää sitten muistoksi nettiin. Olen myös kääntänyt paljon kappaleita lyricstranslate.com -sivustolla ja sopeutunut hiljalleen kyseiseen yhteisöön - se on niin hauskaa! Uusia sanoja oppii tosi paljon tolla tavalla ja natiivipuhujat voi oikolukea sun käännöksiä ja auttaa. Myös TED-puheitten tekstityssivusto ja -yhteisö on tullut tutuksi, vaikka olenkin vasta yhden videon tekstittänyt siellä.

So, my mum and stepfather's company's website needed translating, so I've been doing that during the summer. It's quite cool, since it'll stay in the internet as a memory. I've also been translating loads of songs on lyricstranslate.com and, little by little, become part of the community - it's so much fun! You learn lots of new words that way and native speakers can proofread your translations. Another thing that I've become familiar with is TED talks and its subtitling programme, even though I've only completed one video there.

Oon ilonen, että kesällä oli aikaa tehdä näitä omia projekteja. Nyt oon kuitenkin jo palannut takaisin Madridiin ja koulu alkaa huomenna - lisää opiskelujuttuja luvassa siis blogissa myös! Ciao!

I'm so happy that I had time to do my own projects this summer. Now, anyway, I'm back in Madrid and tomorrow it's time to start uni again - that means more study-related stuff on the blog, too. Ciao!

When Your Host Family Turns Against You - Why I Left Italy part 2

Mietin hetken, onko järkeä alkaa kaivella menneitä ja mustamaalata ihmisiä oman tarinani kanssa. Koska tarkoitus on kuitenkin pitää blogi mahdollisimman totuudenmukaisena, ajattelin kertoa tästäkin kokemuksesta, nimittäin mun vikasta päivästä Italian au pair -perheessä. Edellisen postauksen aiheesta voitte lukea täältä.

I thought for a minute, whether it's worthwhile to dig up the past and denigrate people with my story. But since I want to write about my ups and the downs on this blog, I decided to tell you about this experience as well - my last day in my Italian au pair family, that is. You can read the previous post here.

Tosiaan naurettavin asia koko kesässä sattui viimeisenä iltana, kun olin päättänyt neljän päivän sairastelu-erakoitumisen jälkeen lähteä kaverin kanssa pizzalle. Ilmoitin siitä isälle, joka tuli juuri kotiin, kun olin lähdössä ulos. Ei ehditty olemaan kauaakaan ravintolassa ennen kuin kaverin kännykkä alkoi piristä viestistä, jossa mun host-äiti kysyi, oliko kaveri mun kanssa. Hän vastasi myöntävästi, jonka jälkeen äiti alkoi valittamaan, etten ollut ilmoittanut mun ulkonasyömisestä. Siihen vastasimme, että Rosa sanoi isälle ennen lähtöään. (Tässä vaiheessa on tärkeää huomata, ettei kukaan ollut aloittanut edes illallisen laittoa, kun lähdin) Seuraavaksi tämä äiti alkoi ilkeilemään siitä, että "Rosa näytti tänään niin iloiselta, varmaan siksi kun se lähtee huomenna." Me ei edes nähty koko päivänä hänen kanssaan! Hän lähti aamulla töihin ja mä olin lasten kanssa siihen asti, kunnes mummo tuli hakemaan ne rannalle muun perheen kanssa.

So, the most ridiculous thing in the whole summer happened to me on my last night, on which I had decided to go and have pizza with a friend, after being bedridden for four days. I let the father, who had just come home, know that I was about to leave. We didn't get to be in the restaurant for very long before my host mum sent my friend a message asking her if she was with me. She answered replied positively, after which the mum started complaining how I hadn't said I was eating out. We, in turn, told her that Rosa did tell your husband before leaving. (At this point, it's crucial to know that no one had started preparing dinner when I left) So she goes on meanly, commenting that "Rosa looked pretty happy today, I guess i's because she's leaving tomorrow." We didn't even see each other that day, for crying out loud! She went to work early in the morning and I was with the kids until their grandma came to pick them up to the beach with the rest of the family.

Sen jälkeen en edes tiedä mitä kaikkea hän sanoi mun kaverille, muuta kuin että viestejä riitti mm. siitä, että olin satuttanut lapsia, kun otin lelun pois heidän käsistä, kun viidennen kerrankaan jälkeen he eivät menneet pesulle tai kun jäätiin keskelle tietä itkemään, sitä ettei kyseinen reitti kotiin miellytä ja piti raahata kädestä. Yhdestikin keskimmäinen lapsi (7v) tuli huutamaan mulle siitä, että pestiin sen pikkuveljen hampaat tyttöjen vessassa - kerrankin, kun pikkunen suostui yhteistyöhön ja löydettiin joku hyvänmakuinen hammastahna... Ja tätähän jatkui päivittäin. Enpähän sano muuta kuin että sellaisia vapaan kasvatuksen tuloksia.

After those messages, I had no idea what else she blabbered on to my friend, except for one thing: she claimed that I had physically hurt her children, when I took their toys from their hands because even after telling them five times to go to the shower, they didn't behave. Or because I had to drag one of them home, because he cried in the middle of the street that the route home didn't please him. Once, the middle child (7yo) came and shouted at me because we were brushing his little brothers teeth in the girls' bathroom, where he finally was willing to colaborate with the tastier toothpaste... And this went on, day after day. Smells like some free-range parenting gone wrong.

Joka tapauksessa tuona viimeisenä iltana mä tulin kotiin yhdentoista aikaan ja lähdin seuraavana aamuna aikaisiin, joten en voinut sanoa heille moimoi. Jätin heille kuitenkin pienen lapun, jossa sanoin, että arvostan kommunikaatiota, mutta en selän takana puhumista, että lapsille olisi hyvä opettaa rehellisyyttä ja kunnioitusta ja että au pair -profiilinne kieliosiota olisi hyvä muuttaa, koska lapset eivät todellakaan ole tottuneita englannin kieleen edes neljännen au pairin jälkeen. Joo, en tiedä millainen olo heille jäi siitä, mutten todellakaan voinut lähteä pois sanomatta mitään tuollaisen episodin jälkeen.

Back to my last night. I came home at around 11 pm and to my surprise, everyone was sleeping. I would leave very early the following morning, so I couldn't say goodbye to the family. I did leave them a little note saying that I appreciate communication, but not when it's done behind my back; that it would be a good idea to teach their kids honesty & respect; that you should probably change the language section on your au pair profile because the kids clearly didn't understand English even after their fourth au pair. That's that. I don't know how they felt about my message, but I couldn't simple leave the house after this last-night episode.

Tähän soppaan kun vielä lisätään sen, että äiti ei koskaan kertonut, mitä päivän aikana tapahtuu, joten en voinut suunnitella sosiaalista elämääni. Esimerkki: viimeisinä päivinä hän kertoi samana päivänä klo 11, että klo 14  (jolloin minulla ""loppuu työt"") hänellä on hammaslääkäri ja että mun pitäisi olla lasten kanssa neljään asti. Kyse oli perjantai-iltapäivästä - totta kai mä olin jo suunnitellut kavereitteni näkemistä! Ehkä pienen vihan vallassa tekstasin hänelle, että tänään ei kyllä käy. Hän sitten haki lapsensa äkäisen oloisena mukaansa.

And to make matters worse, the mum never really told me what would happen during the day, so I couldn't plan my social life. A real life example: on one of my last days, she told me at 11 am that she has her dentist at 2 pm (when I was supposed to ""finish work"") and I should be with the kids until 4 pm. It was a Friday afternoon - of course I had plans to see my friends! Slightly infuriated, I texted her I couldn't do it today. She then came to pick her kids up somewhat angrily.

Tällaisten juttujen jälkeen vahvistuu, että olen itsenäinen, vapaa ja avarakatseinen. Samaa ei ehkä voi sanoa ihmisistä, jotka ovat asuneet koko ikänsä samassa pienessä kylässä. En nyt halua pistää itseäni millekään jalustalle tässä; sanon vain, että meidän ajattelumaailmat olivat täysin erilaiset. He eivät jotenkin tuntuneet ymmärtävän, että ihmiset tulevat erilaisista kulttuureista, että uuden kielen ympäröimänä oleminen kuluttaa yllättävän paljon energiaa ja että huonosti tottelevien lasten kasvattaminen kielellä, jota he eivät ymmärrä, on mahdotonta. Oon niin iloinen, että uskalsin jättää heidät oman onnensa nojaan ja että sain hyvät lennot lyhyelläkin varoitusajalla.

Having experienced these sorts of incidents, I feel independent, free and broad-minded. The same perhaps cannot be said about these people who have lived all their life in the same village. I'm not putting myself on any pedestal, no - I'm just stating that we come from completely different worlds. They didn't seem to understand that people come from different cultures, that solely being surrounded by a new language takes up energy and that raising other people's badly behaving children in another language is impossible. I'm happy I had the courage to leave them hanging out dry and that I got cheap flights at short notice.

Sellaista Pohjois-Italian draamaa tällä kertaa. Kertokaa, pliis, että joltain muultakin löytyy yhtä omituisia au pair -tarinoita :D

That's all for today's Northern Italian drama. Tell me, please, that some of you have just as weird au pair experiences :D