University Results & Why I Don't Want to Come Back to Stockholm

Hiljaisuutta hiljaisuuden perään... Tiedättekö, tämä kesä on ollut siitä poikkeuksellinen, että vapaapäivät tuntuvat olevan ihan minimissä. Silloin kuin niitä on ollut, mulla on ollut vieraita Suomesta tai oon ollut Uppsala-frendin kanssa. Kahdeksan tunnin hoitotyöpäivän jälkeen ei hirveästi ole jaksanut osallistua nordjobb-juttuihin saati kirjoitella, kun tekisi mieli vain lysähtää sänkyyn, mutta on pakko raahautua suihkuun ja laittamaan ruokaa.

Quietness followed by more quietness... You know, I've had exceptionally few days off at work this summer, or at least that's what it feels like. When I've been free from the chains, I've either had visitors from Finland or been hanging around with my mate from Uppsala. And after eight hours of nursing I just haven't had the energy to participate in nordjobb activities let alone update my blog! I just want to have a shower, eat and collapse on my bed. Ha.

Huomaan, miten henkisesti raskaampia monet työpäivät ovat olleet tänä vuonna viime vuoteen verrattuna. (Tai ehkä aika vaan kultaa muistot. Heh.) Nyt on jostain syystä vähemmän sitä mekaanista "valmista ruoka ja anna lääkkeet" -linjaa ja enemmän kivuista valittelua, pyörätuoleista nostelua, yllätyksellisiä hälytyksiä ja vaikeita asiakkaita, jotka valittavat minulle kaikista mahdollisista epäkohdista, joista en ole vastuussa. Pahimpana stressinaiheena on kuitenkin hoitohenkilöstön puuttuminen. Ei ole tainnut kulua viikkoa, jolloin joku ei olisi ollut kipeänä, "kipeänä", epätietoisena omasta työvuorosta tai muuten vain kieltätynyt tulemasta töihin. Nyt tuli oikeasti sellainen olo, että en kyllä tule uudestaan kotihoitoon töihin tänne. Tämä on nyt nähty enkä jaksa stressata näistä töistä, jos ei ole pakko.

I've realised how much more ponderous my work is compared to last summer. (Or maybe memories grow sweeter with time. Hehe.) For some reason, in comparison to last years "give the medicine and cook food", my days have been full of lifting people up and down from wheelchairs, lots of complaints about pain, unexpected alarms and difficult clients, who whine about all sorts of things I'm not responsible for. The worst thing is, though, is that not everyone comes to work. Not even a week has past without someone being ill, being "ill", being unaware of own work shifts or just refusing to come to work. Now I really feel like never coming back to this job again. At least not back to Stockholm. I've seen it all and don't want to worry about these kind of patients if I can choose.

Aika paljon ajatuksia on täyttänyt myös hemmetin hankalaksi tehty yliopistohaku, mutta kaikki vaiva kannatti, sillä LÄHDEN OPISKELEMAAN MADRIDIIN! Tulen opiskelemaan seuraavat neljä vuotta Lenguas modernas, cultura y comunicación -linjaa Madridin Autónomassa ranska pääkielenä! Monet pitää mua vähän tyhmänä, kun lähden Suomen opetusjärjestelmää karkuun Espanjaan - vieläpä ranskan ja englannin opiskelun takia enkä espanjan kielen - mutta tein sen mikä tuntui parhaalta. Tällä hetkellä ainakin olen niin innoissani siitä, että pääsen takaisin Madridin sykkeeseen opiskelemaan just omaa juttua.

My university application process has pretty much taken over my mind and occupied it, especially during the last month. But every single effort was worth it, because I GOT IN THE UNI IN MADRID! I'll be studying there for the next four years an undergraduate program that's called Lenguas modernas, cultura y comunicación, French as my first language, at the Autonomous University of Madrid! Lot's of people think I'm nuts for escaping Finland just to be in Spain - especially since I'm studying French and English, not even Spanish! - but I'm doing what feels best for me. At least now I'm superexcited about going back to Madrid, feeling the city caressing me and being able to study my passion.  

Nyt on ajankohtaista etsiä kämppä, hakea opintotukea, selvitellä yliopistomaksuja ja opintojen aloittamiseen liittyviä juttuja, tehdä muuttoilmoitus, hakea terveydenhoitopiiriin kuulumista ja ehkä hankkia joku vakuutus Suomesta käsin. Espanjassa sitten muita juttuja muun muassa NIE-tunnuksen hankkiminen kuten myös uuden puhelinliittymän solmiminen ja Santander-tilin aukaiseminen yliopistomaksuja varten. On tämä kyllä työmaa, mutta pikkuhiljaa... Teen muuten lähiaikoina kunnon infopläjäyksen ja tarkat ohjeet siitä, kuinka haetaan Espanjaan yliopistoon Suomesta. Sitä voi sitten lukea ja ihmetellä, vaikka ei olisikaan hakemassa opiskelemaan :P

Now it's time to look for accommodation, apply for financial aid, sort out everything related to tuition fees and starting my studies, notify of change of address, apply for my right to stay in the Finnish health care district and maybe look for some kind of an insurance in Finland. In Spain I'll have a bit of this and that; I will most probably apply for a NIE, buy a new sim card and open a Santander bank account to facilitate the paying of my tuition fees. Everything's still a mess, but a little by little... By the way, I'll write about my process of applying to a Spanish university on my blog (will be only in Finnish since it'll be such a long post and will mostly serve for Finns) but tell me if you want to have it English too!

Hyvää viikkoa kaikille siellä! Kertokaapas joku kohokohta teidän parista viime viikosta, niin pidetään hyvää mieltä yllä <3

I wish you all a really nice week! Now, tell me a highlight of you're last few weeks so we'll keep up the positive energy <3