Se, että et ole kodissasi kotona. Mä haluan tehdä lounaani rauhassa, minkä takia yleensä odotan, että perheen äiti lähtee töihin ennen kuin syön. Mä en myöskään jaksa vetää smalltalkia koko ajan enkä voi sanoa, että nyt ei huvita jutella, kun nuo huolestuisivat. En haluaisi kertoa kaikista menemisistäni, vaikka ei niissä mitään salattavaa ole.
Kun tyttö väittää, että olen opettanut hänelle aivan älyttömiä juttuja. Esimerkiksi verbin read menneen muodon readed. Tai että Ural vuoret ylettyvät Venäjältä Espanjaan. Tai että Portugali on Espanjassa. Kaiken tämän olen kuulemma hänelle sanonut. Tosi kiva, kun oma surkea koulumenestys ja huonosti tehdyt läksyt vyörytetään au pairin niskoille. Onneksi vanhemmat tietävät, etten tuollasia höpöjä ole opettanut. Sanon vielä, ettei mulla ole mitään ongelmaa opettaa, mutta en vain siedä sitä, ettei minun anneta tehdä sitä rauhassa. On okei selittää sama asia monesti, mutta ei ole okei kyseenalaistaa sitä kerta toisensa jälkeen.
Kun pyydetään apua espanjankielisissä läksyissä, mutta kun autat, vastaus on vain "Ei. Ei se ole noin", vaikka kyseessä olisi erittäin yksinkertainen tehtävä. Miksi edes vaivautua kysymään, jos et kuuntele?
Kun jokaisesta asiasta saa tehtyä ongelman. Kun pitäisi laskea vaikea matiikan lasku, eikä lapsi halua tehdä sitä vastauslomakkeelle, koska siinä ei ole tarpeeksi tilaa (ymmärrettävää) mutta hän ei myöskään suostu tekemään sitä ehdottamallesi, ylimääräiselle paperille, koska PUUT KUOLEVAT?
Kun seuraat vierestä, miten helppoon elämään lapset tottuvat ja miten turhista asioista he valittavat. Mitä sitten, jos toin varulta sateenvarjon mukaan, kun hain teidät koulusta? Mitä sitten, jos en ole tuonut sun käteesi pyjamaa heti, kun tuut suihkusta? Mitä sitten, jos maitomukisi jäi pari milliä tyhjemmäksi kuin eilen? (kaikki tositapausia) En jaksaisi joka päivä selittää, etten ole mikään robotti joka tekee kaiken automaattisesti ja virheettömästi.
Ja jos vain mahdollista, niin vielä suurempana ärsytyksenä se, että elät muiden elämää. Tuntuu, että en edes elä itseäni vaan tätä perhettä varten. Tottahan tuo tällä hetkellä on, kun he maksavat mun elämisen.
Lasten kanssa on hauskaa, mutta ei tällaisina yliannostuksina. Sama koskee au pairiuutta. Ei tätä pystyisi tehdä yli yhdeksää kuukautta. Mulla olisi varmasti haikeita ajatuksia edes Madridista lähtemisen vuoksi, jos ei perheestä lähtemisen takia, mutta koska tiedän palaavani tänne heti kunhan joskus saan opiskelupaikan, lähtö ei tunnu edes pahalta. Voisin joku kesä lähteä uudelleen au pairiksi, mutta en enää vuodeksi.
Haluaisinkin kuulla muilta au paireilta tai entisiltä sellaisilta - mikäli joku teistä lueskelee tätä - mitkä asiat alkoivat rasittamaan pidemmän päälle?
ymmärrän niin hyvin miltä tuntuu, kun tuntuu että pää hajoaa hostperheen lapsien kanssa... mun perheessä on 4 lasta, ja varsinkin kaksoset on todella hankalia kun sille päälle sattuvat. pidemmän päälle mua on alkanu rasittamaan niitten jatkuvat raivarit ihan turhista asioista, mikä kuuluu toisaalta niitten ikäänkin vähän, mutta ne aiheet on niin turhaakin turhempia, etten käsitä miten niistä voi edes viittiä alkaa riidellä? Näitten 7½ kuukauden aikana on paljon asioita, mitkä on alkanut ärsyttämään, kun ne vaan jatkuu päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.
ReplyDeleteMut ehkä yks sellanen mainittava asia on vielä tällänen ylenpaattinen epätietosuus kaikesta. Sä et tiedä mitään, mitä tapahtuu esim seuraavana päivänä, ennenku vasta samaisena aamuna, koska sulle ei kerrota etukäteen ku kaikista olennaisimmat asiat. Musta se on niin turhauttavaa, kun esim tänäkin aamuna heräsin kuuden jälkeen ja valmistauduin viemään kaksoset päiväkotiin, niin mulle kerrotaan puol tuntia ennen lähtöä, ettei mun tarviikkaan viedä niitä koska lapsilla on neuvola. Tai sitten kuten viime viikolla tulee sellasia kivoja pikkuylläreitä että lapset onkin koko päivän kotona ja mun pitää olla päivä niitten kanssa 20min varotusajalla ennenku ne tulee.
On niin paljon tälläsiä asioita mitkä ärsyttää :D Mutta au pairiudessa on paljon ongelmia, mut kyllä mä silti tykkään tästä työstä vaikkei tän kommentin perusteella varmaankaan ihan siltä kuulosta D:
♥: Sini
http://andmaybethatsonlyanattraction.blogspot.fi/
Ah, ihanaa saada vertaistukea! Ja ihan huikeasti tsemppiä sulle kun oot 4 lapsen kanssa... ihan hullua! Täällä päin on vaan kaks! En ymmärrä minäkään, miten turhista asioista voi saada aikaan tappelun. Tai sitä, miten mun 5min vessakäynnin aikana on ehditty lyömään, potkimaan ja saamaan itku aikaan :D
DeleteTuo epätietoisuus on kyllä varmasti kamalaa. Oon yllättynyt ja oikeasti tosi ilonen siitä, miten hyvin meillä ilmotetaan kaikista jutuista. Ei toki aina, mut noin niin kuin yleensä tiedän mitä minäkin päivänä tapahtuu. (Johtuu varmasti äidin järjestelmällisyydestä)
Ja joo mitä sun blogia oon seuraillu, niin vaikuttaa siltä että oikeasti nautit siitä hommasta! Toivottavasti saat tehdä sitä toisen vuoden jossain kivassa paikassa, jos haluat :)
Tämä postaus oli tosi mielenkiintoinen, koska oon itsekin joskus harkinnut lähteväni au pairiksi, mutta olen koko ajan juuri pelännyt että onko musta siihen. Tsemppiä paljon <3
ReplyDelete♥ Vilhelmiina Lyydia
http://vilhelmiinalyydiaa.blogspot.fi
Kiitos paljon Vilhelmiina :) Kannattaa ehdottomasti lähteä kokeilemaan! Vaikka näitä negatiivisia asioita on paljon, niin kyllä sieltä löytyy vaikka mitä positiivistakin. Au pair -kokemus on sellainen ainutlaatuinen tilaisuus olla kokonaan toisen maan kulttuurissa, mikä on huippua.
DeleteMä kirjotin joskus listauksen siitä miksi on perseestä olla au pair ja sieltä löyty muistaakseni kaikki edellämainitut :D Kaikista eniten mua ärsytti hostvanhemmat ja niiden suhtautuminen, no, kaikkeen. Kulttuurierojahan ne asiat pitkälti oli, mutta mä en pässyt vaan koskaan yli siitä että mut "omistettiin" ja perheet ajatteli aina voivansa tehdä mulla mitä huvittaa. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka Jasminilla olisi huomenna jotain menoa kun ne just päätettiin että tarvitaan sua huomenna vahtimaan lapsia. Sit just se että mulle ei koskaan kerrottu mitään. Mulla saattoi olla joskus olla extra vapaa-päiviä, mutta niistä ei koskaan infottu etukäteen eli en pystynyt suunnitella mitään tekemistä. Perheen kanssa asuminen oli myös ihan hirveää. Mä en usko että lähtisin koskaan enää au pairiksi, mutta jos lähtisin niin tarvitsisin kyllä oman kämpän. Mä en vaan halua olla velvollinen kertomaan kaikista menoistani, olla lasten kanssa mun vapaa-ajalla ja jos mulla on huono päivä niin mä haluan oikeasti kulkea naama nurinpäin työajan ulkopuolella enkä väkisin vetää suuta hymyyn vaan siksi että kohtaat perheenjäsenen jossain talon käytävällä. Mä olin 9kk au pairina ja ihmettelen kyllä edelleen miten jaksoin noinkin kauan :D
ReplyDeleteHahhah:'D Nyt mä mietin, et oonkohan mä lukenut sen joskus... Noh anyways. Osa noista jutuista on kulttuurieroja ja osa sellaisia ominaisia "aupairjuttuja", mut oli miten oli, se on ärsyttävää.
DeleteJa toi on hirveetä, jos on vapaata ja siitä ei kerrota. Nautipa siinä vapaa-ajasta, jos ei edes tiedä milloin sitä on. Niin kuin kommentoin vähän ylempänä, niin siinä mielessä oon tosi onnellinen, että mulle yleensä sanotaan tollasista ylimääräsistä vapaista ja elämä on aika "yllätyksetöntä" tässä perheessä. Siis hyvällä tavalla.
Kyllä sitä tulee tehtyä ties mitä ihmejuttuja:D Jää ainakin mieleen au pair -aika! Mäkin mietin, että kokemus olisi kyllä todellakin toisenlainen omassa asunnossa. Oispa siistiä! Mutta toisaalta tulin tänne myös oppimaan asioita Espanjan kulttuurista ja ainakin tavat ja ruoka ovat tulleet erittäin tutuiksi tässä:') Asioilla on aina puolensa!
Hahah nauroin tolle "puut kuolee" -selitykselle. Mun host lapsella oli kanssa kaiken maailman tekosyitä, miksei läksyjä voi tehdä. Jos paperilla tilaa ei ollut, ei läksyjä voinut tehdä tai jos wifi ei toiminut (koska oltiin liian kaukana siitä lähettimestä) ja läksyt ois pitänyt tehdä koneella, ei niitä voinut tehdä. Tsiisus... :D
ReplyDeleteAu pairina mua kyllä otti niin moni asia ja voin samaistua tähän postaukseen hyvin. Vaikka au pairina olo oli hyvä kokemus, oon kyllä onnellinen, että se on ohi :D Jaksamista sinne!
No älä?! Siitä nousi show pystyyn, kun läksyjen tekeminen ylimääräiselle paperille on kuulemma paperin tuhlausta. Sanoin, että sulla on kolme vaihtoehtoa: sotket sen paperin, jolle oot tekemässä läksyjä; otat nätisti tän toisen paperin tai sitten lasket päässä tuon vaikean laskun. Ihme syitä on kyllä sielläkin ollut:D Välillä en ymmärrä lasten järjenjuoksua.
DeleteIhanaa etten ole yksin tämmösten asioitten kanssa! Ymmärrän hyvin, että olet siitä iloinen :D Itsekin tavallaan odotan, että pääsisin täältä pois. Toisaalta haluaisin vain ensin tietää, mitä tän au pairiuuden jälkeen tapahtuu mun elämässä, mutta pikkuvikoja...
Mulla oli aikoinaan helppo perhe, mutta siitä huolimatta ongelmia ja ärsyttäviä asioita riitti. Paras oli ehkä se, kun mulle kerran valitettiin, että mä kuulemma paistoin hellalla kananmunia ilman paistinpannua! En tiedä mistä ne sen saivat päähänsä. Kokonaisuudessaan ikävintä oli ehkä juuri se perheeseen kuulumattomuus. Kun olin kipeä, perhe neuvoi mulle missä on sairaala, mutta ei puhettakaan, että joku olisi voinut viedä mut sinne. Pojasta tuli mulle kuin oma perheenjäsen, mutta samaa ei todellakaan voi sanoa vanhemmista.
ReplyDeleteNyt kun tiedän millaista on olla au pairina, arvostan suuresti niitä ihmisiä, joilla sellainen työkokemus CV:ssä näkyy. Hyvin monilla au paireilla on ihan älyttömän iso vastuu ikäänsä ja kokemukseensa nähden. Monet joutuvat huolehtimaan vain pari kuukautta vanhoista vauvoista, ja pahimmassa tapauksessa villejä lapsia on useita. Au pairina oleminen on rankka, mutta todella kasvattava kokemus, joka kantaa pitkälle elämässä.
Kuulostaa aika lailla mun tilanteelta! Lapsia on vain kaksi ja perhe on "helppo ja mukava" Silti tää ei nyt mene ihan ilman ärsyttäviä asioita. Tuo kananmunajuttu kuulostaa kyllä ihan naurettavalta:D Mitä ihmettä? Ja joo, tuo perheeseen kuulumattomuus. Tavallaan au pair antaa itsestään kaiken, mutta ei saa sitä välttämättä takaisin perheeltä. Tunsin olevani enemmän perheenjäsen ekassa perheessä (jossa olin siis huimat kaksi viikkoa) mutta se johtuikin siitä, että puuhailtiin yhdessä koko ajan kaikkea. Samalla mun sosiaalinen elämä kärsi siinä pienessä kylässä. Mieluummin pidän vähän etäisyyttä perheeseen ja säilytän lämpimät välit samanikäisten kanssa.
DeleteTuo on totta. Monilla au paireilla - mukaan lukien minulla - ei ole paljoakaan lastenhoitokokemusta. On oikeasti eri asia pitää huolta siitä, että harrastuksissa ollaan ajoissa tai motivoida läksyjen teossa ja olla kokonaan vastuussa toisista ihmisistä kuin pelkästään leikkiä heidän kanssaan. Vielä kun otetaan huomioon lasten rajallinen englanninkielen taito ja kasvatuserot kulttuureissa, niin on ihme jos väärinkäsityksiltä vältytään. Mutta tuo kokemus juurikin kasvattaa!
Tosi hyvä postaus! Mä en voi ymmärtää minkälaista on olla aupairina ja sitä vastuuta, kun en oo koskaan aupairina ollut. Vaihtarina oon kuitenkin ollu ja kaikessa hyvässä on se vaikeempikin puoli.. Silti kaikki tällaiset kokemukset kasvattaa ja opettaa ihan valtavasti, vaikka välillä tuntuu että pää räjähtäis... :D
ReplyDeletehttp://olderthanyesterday.blogspot.fi
No sinäpä sen sanoit! "Yksin" ulkomailla oleminen opettaa paljon asioita itsestä ja maailmasta. Ei sitä ehkä sillä hetkellä tajua, mutta kun miettii jälkeenpäin niin huomaa ehkä muutoksen omassa ajattelussa tai arvomaailmassa. Au pairina olossa on tietysti vielä ne omat juttunsa, mutta on se vaihtarinakin olo vieraassa perheessä olemista ulkomailla:)
DeleteAuts, verenpaine lähti melkeen nousuun vaan näitä lukiessa, kun osui ja uppos niin hyvin :D Sitä omaa itsenäisyyttä ja vapautta alkaa tosissaan kaipaa ja arvostaa au pairina ollessa ja se on todella semmonen homma, et sille on oma aikansa. Sen jälkeen ei vaan enää kykene, kun haluaa lähtee rakentaa omaa elämää :) Mä en lähtis enää vuodeksi au pairiksi, mut voisin harkita kesän ajan au pairiutta. Oma kämppä olis sillon kyllä todella mukava, että sais vähän etäisyyttä työn ja vapaa-ajan välille!
ReplyDeleteHaha, kiva kuulla! Mä muistankin lueskelleeni muun muassa sun blogista paljon au pair -juttuja ennen omaa lähtöäni :) Joo, se itsenäistyminen on ottanut kyllä paljon tuulta alleen täällä. En halua jättää tätä maata ja kaupunkia, mutta oma kämppä olis aika jees. Ja nimenomaan oma yksiö, eikä 10 hengen kanssa jaettu kämppä, missä suurin osa espanjalaisista "nuorista" (lue: yleensä yli 25-vuotiaita) asuvat. Olisi kyllä kiva kokeilla tuollaista au pair -hommaa, jossa olisi oma pieni asunto :)
DeleteIhan huippu mielenkiintoinen postaus oli tämä! Huhhuh varmasti joka perheestä löytyy niitä ärsytyksen aiheita, nämä ei kuulostaneet kivalle. Mä oon monesti ihaillut kun joku tuttu sanoo harkitsevansa lähtöä au pairiksi, nyt itse tämän lukiessa tajusin ettei itsestä olisi siihen todennäköisesti. Eikä vaan siksi ettei se kielipää välttämättä riittäis vaan ehkäpä mun hermot:'D
ReplyDeleteKiitos Kata! No aivan varmasti löytyy! En usko, että täydellistä au pair -perhettä on olemassa ja helppo au pair -perhe on varmasti mahdoton löytää. Oon kuitenkin ilonen, että nämä ärsytyksen aiheet liittyvät normaaliin lapsiarkeen, eikä huonoon perheeseen tms. Vanhemmat ovat aivan ihania, eivätkä he voisi tehdä mitään toisin. Välillä hävettää tulla aamuseiskalta kotiin jostain bileistä, mutta isä vaan nauraa, patistaa mua seuraaviin juhliin ja hokee, että nuorena täytyy nauttia elämästä:D Mutta joo. Kyllä kaikkeen tottuu ja jos yhtään kiinnostaa, niin voihan sitä lähteä kokeilemaan ;)
ReplyDelete"Ja jos vain mahdollista, niin vielä suurempana ärsytyksenä se, että elät muiden elämää. Tuntuu, että en edes elä itseäni vaan tätä perhettä varten. Tottahan tuo tällä hetkellä on, kun he maksavat mun elämisen."
ReplyDeleteSiis miten oot osannutkin muotoilla ton asian noin hyvin. Oon ite miettinyt hulluna sitä, että mikä siinä hommassa lopulta oli se vaikein juttu ja miksi päätin lähteä niin aikaisin kotiin. Mutta sinähän sen taisit sanoa. Ne kaikki ongelmat ainakin mulla linkittyi just tohon että elää sitä toisen perheen elämää. Monet on myös kyselleet, että miten mä voin sitten haluta lastentarhanopettajaksi, jos ei au pairina olokaan ollut mun juttu. Mutta siihenkin mulla on nyt hyvä vastaus sitten :D Sen lisäksi tietty että koti ja työ on samassa paikassa ja se nyt vaan ei mulla ainakaan toiminut.
Tsemppiä!!
Noinhan se menee :/ Kiva kuulla, että oot asiasta samaa mieltä! Kun ne ongelmat ei välttämättä liity perheen tapoihin tai lasten riehumiseen vaan ihan siihen au pairin elämäntilanteeseen. Kun arjen ja työn välillä on selkeä raja, niin lasten kanssa olo on varmasti tosi erilaista. Hei mä toivotan sulleki hirveesti tsemppiä ja onnea yhteishakuun!! :)
Delete