THINGS I'VE MISSED ABOUT FINLAND

Bremen - Tampere €22,90, thanks Ryanair!

1. Irtokarkit.
Nam. Espanjassa ei ole mitään Suomen kaltaista.

2. Bussien ja junien toimivuus
Siis kaukobussit lähtevät oikeasti minuutilleen ajoissa. Uskomatonta.

3. Maitotuotteet
Täällä on niin hyviä jugurtteja, juustoja, rahkoja...

4. Sauna ja kylpyhuoneet
On niin ihanaa, että on kokonainen huone jossa voi peseytyä kopin tai kylpyammeen sijaan!

5. Rauhallisuus
On ihan okei olla lähtemättä minnekään

View at Pyynikki Tower, Tampere

1. Pick 'n' Mix
Yum. Spain's got absolutely nothing on Finland.

2. Transport functionality
Long-distance buses actually run on time. Unbelievable.

3. Dairy products
We have splendid yogurts, cheeses, quarks...

4. Sauna and wet room
Even going to the shower feels luxurious here when it can be done in a room instead of a cabin or bath tub!

 5. Tranquility
It's completely fine to stay in and do absolutely nothinggg.

Mini golf & doughnuts at Pyynikki, Tampere with my godfathers and cousins

Mä oon tullut jo siihen pisteeseen, että alkaa olla vähän tylsää taas kotona ilman opiskeluja tai töitä... Mutta nämä asiat ilahduttivat minua kotiin palatessa :) Ihana lähteä takaisin Espanjaan levänneenä sitten syyskuussa!

Ok, yeahh, I'm already at that point where you kind of get bored of being home with no work or studies... But these are some things that made me really happy upon my return. It'll be great to go back to Spain all relaxed and stuff!

WHY I HAD TO LEAVE ITALY

Instagramissa seuraajat oottekin nähneet, että lähdin Saksan kautta takaisin Suomeen tuossa joku viikko sitten. Ehkä vähän yllättävääkin, kun katsotaan tuota ekan viikon au pair -postausta, jonka jälkeen en päivitellyt mitään asiaan liittyen.

So, those of you who follow me in Instagram have probably seen that I left Italy about a week ago. I know, I know... might be a bit surprising after my first happy post about au pairing! 

Muistatte varmaan, kuinka valittelin sitä, että työt ja vapaa-aika meni sekasin. Pistin sen siinä vaiheessa alkusähellyksen piikkiin ja ajattelin, että myöhemmin sitten rutiinien myötä selkenee asiat. No, niin ei käynyt. He halusivat, että oisin aktiivisempi lasten kanssa (mikä on aika hankalaa, jos et tiedä milloin on töitä ja milloin ei) ja että viettäisin enemmän aikaa koko perheen kanssa. Mua alkoi ahdistaa, koska mun mielestä olin viettänyt yksinoloaikaa - omiin tarpeisiin nähden - todella vähän. Myös se, että he vertailivat minua heidän aikaisempiin au paireihin ja heidän siskon au pairiin ("voisit olla enemmän kuin hän") oli aika epämukavaa. Mä ymmärsin, että tässä on nyt mahdoton yhtälö edessä; he sanoivat, että voisin lähteä "töiden jälkeen" muualle ilman ongelmia, mutta silti he halusivat, että viettäisin enemmän aikaa perheen kanssa.

You might remember how I was complaining that my free time and work are getting all mixed up. In the beginning, I thought it was just the usual blundering you have, and that it would get better along with the routines. Well, that certainly wasn't the case. They wanted me to be more active with the kids (which is pretty difficult, if you don't know if you're working or not) and to spend more time with the whole family. It was distressing, because I thought I had spent way less time on my own than I usually do. A nice little detail was them comparing me to their previous au pairs who spent significantly more time with them and that I should be more like their sister's au pair. That makes me sick, you cannot just compare persons like that. Also, if you tell me I can go home "after I finish" and expect me to spend more time with the family, how is that gonna work? 

Ilmoitin siis, etten ole sopiva au pair heille ja että lennot kotiin olivat jo ostettu. Ulkopuolisen silmissä vanhemmat ottivat asian ihan hyvin, mutta ymmärrän, että mun neuvottelemattomuus varmaan ärsytti hiukan. Ainakin heidän mielestä olin nyt viettänyt pari tuntia sovittua vähemmän lasten kanssa (?) ja ollut jo niiiin paljon yksin, etteivät he ymmärtäneet mistä mä valitin. "Aikaisemmat aupparithan olivat jokaisessa tapahtumassa meidän kanssa, ja sinä jäät usein kotiin jos me mennään jonnekin!" Niin, normaalit ihmiset tarvitsevat varmasti hetken kirjan lukuun/lenkkeilyyn/bloggaamiseen/skypettämiseen/italian opiskeluun tai ihan vain lepäämiseen...

So I told them I'm not the au pair they're looking for, I'm leaving and I already bought my flights. It seemed as if they took it well, but I understand that my non-negotiability must have annoyed them a bit. But what was I to do? They also said that I had spent fewer hours than we agreed with the kids (??) and that I had been alone sooo much that they didn't see where I was coming from. "Our previous au pairs have always come to every event with us and you usually stay home if we go somewhere!" Well yeah, normal people might need some time to read a book/go jogging/do blogging/have a skyping session/start studying Italian or just to wind down...

Viimeiset päivät eivät olleet mun mielestä ollenkaan kiusallisia, mutta lapset eivät kyllä osanneet käyttäytyä sen jälkeen. En tiedä, mitä vanhemmat heille kertoivat, mutta varsinkin keskimmäisestä tuli ihan hirveä; mä ihan ihan ihmettelin, miten 7-vuotias pystyi kiukuttelemaan ja itkemään niin paljon. Mulla oli (ja on edelleen, kahden viikon jälkeen) kaiken lisäksi nielutulehdus, niin siinä joutui huutaamaan kipeällä kurkulla. Mainitsinko mä muuten aiemmin, ettei ykskään lapsista ymmärtänyt englantia? Se loi aika paljon haasteita, varsinkin kun mulle sanottiin, että lapset tottuvat sun kieleen eikä toisin päin. Ei kiva, mutta tieto lähtemisestä helpotti koko ajan.

The last days weren't awkward at all, but I realized the children couldn't behave themselves. I have no idea what the parents told them, but especially the middle one became horrible. So amazed, how a seven-year-old can whinge and cry so much. To top it off, I had (and still do, after two weeks) pharyngitis so I was forced to yell at them with a sore throat. Oh and did I mention that none of the children understood English? It made things a bit challenging, to say the least. I was told that the kids will get used to your language and not the other way round. Not cool. But knowing that I was about to leave made it a bit easier.

Lähtöaamuna mä olin nukkunut vain neljä tuntia, mutta heräsin onnellisena siitä, että sain lähteä pois. Mun ihana kaveri tuli puoli kuudelta hakemaan mua ja mun matkalaukkuja juna-asemalle, josta alkoi mun 12-tunnin matkustaminen Bremeniin. Siitä sit lisää vähän myöhemmin, mä koitan parannella tän kurkun ja rentoutua! Tässä on muuten nyt sitten Genovasta parit kuvat, jotka napattiin kaverien kanssa viikonloppusin.

On my departure morning, I had only slept for four hours but I woke up blissed-out, knowing that I'd finally leave. My lovely friend came to pick up me and my suitcases to the train station at 5:30 am, where I departed on my 12-hour journey to Bremen. I'll tell you guys more about that later, now I'll try to relax and get better with my throat! By the way, we took these pics with some friends in Genoa, hope you enjoy!

Problems at a Spanish University

Kaikki nää "ongelmat" eivät onneksi ole vakavasti otettavia :P
Luckily these problems aren't ones to be taken too seriously :P

 1. Opiskelu vaihtuu hengailuksi
Tenttiviikolla tunnin ruokatauon jälkeen luokkalaiset kysyy, haluatko tulla yksille yliopiston kahvilaan. Vaikea sanoa ei, kun kaikki muut menevät... Onneks ne ymmärtää, että jos en tuu joka kerta, se ei meinaa ettenkö haluaisi olla niiden kanssa. Lukuvuoden alussa menin joka paikkaan, koska en halunnut antaa huonoo ensivaikutelmaa, mutta nykyään ei sellasta ongelmaa oo.

1. Studying becomes hanging out
So my class mates ask me whether I want to have a drink with them after a one-hour lunch break. Hard to say no when all the others are going... luckily they understand that if I don't come every single time, it doesn't mean that I don't like being with them. In the beginning of the year I went everywhere because I didn't want to give a bad impression, but that's not a problem anymore. 

1. Café bonbon @ Lavapiés 2. Traditional San Isidro donuts 3. San Isidro fireworks 

2. Ryhmätyöt
Ai kamala. Tämä on ehkä pahin. Ehkä johtui siitä, ettei meidän ryhmässä ollut hirveästi kommunikaatiota, mutta tuntui, että en tehnyt läheskään niin paljon töitä kuin mun espanjalaiset luokkakaverit. Sanoin monesti heille, että haluan tehdä töitä, mutta mulle tarvii antaa aikaa, koska vastauksen tuottaminen espanjaksi on vähän vaikeaa kielitieteissä. Joko he olivat vähän kärsimättömiä tai ymmärtämättömiä, mutta loppujen lopuksi en ehtinyt tekemään viikottaisi tehtäviä yhtä paljon kuin ne. Hahah.

2. Group work
Shit. This must be the worst. I felt like I wasn't getting as much work done as my classmates, since linguistics in my third language isn't the easiest thing. I said I needed time to think through my answers for the exercises, but still I just didn't manage to do as much as the others. Maybe they just didn't understand or were a bit inpatient when it comes to finishing exercises together. Hahah.

3. Hullut työt
Meillä oli yks ihan törkeä aine kevätlukuvuonna: identidades culturales europeas. Aluksi ajattelin, että jipii, käydään viisi eri minijaksoa historiaa, maantietoa, psykologiaa, kielitieteitä ja ranskan historiaa, mutta mielipide muuttui sen jälkeen, kun näin miten aine oli järjestetty. Kyseessä oli siis noin kolmen viikon mittaisia jaksoja joiden jälkeen piti aina palauttaa lopputyö - hyvä, tähän asti kaikki selkeää. Se mitä en ymmärrä on, että jos me käydään kolmessa viikossa Euroopan historia roomalaisista ja kreikkalaisista nykypäivään saakka, miten te voitte olettaa laadukasta tiivistelmää kyseisestä ajanjaksosta?? Tai Ranskan historia ja kulttuuri -jakson jälkeen, jonka lopputyön aihe oli "suht vapaasti valittavissa", mutta siihen piti sisällyttää kommentti erään pakolaisen haastattelusta...

3. Crazy assignments
In our second term we had this outrageous subject called Identidades Culturales Europeas. First I was really happy; we'd be studying five mini periods of history, geography, psychology, linguistics and french history but my mind changed when I realized how everything was organised. Each "mini period" lasted for three weeks, after which we had to hand in an assignment. Great, up to here everything's OK. What I cannot get my head around is that if we study the whole European history from the Romans and Greeks up to this day, how can you expect a good piece of work about the very subject? Or our assignment in French history and culture, which was "free choice" but had to include a commentary on a refuge's interview...

4. Indulging in TACOS @ Takos al Pastor 5. Sunsets in Retiro  6. Celebrating a classmate's b-day!

4. Kieli
Mä oon yllättynyt, kuinka paljon mä täällä ymmärrän ja osaan - tuntuu, että kavereiden slangisanat tuottaa enemmän vaikeuksia kuin oikea termistö yliopistossa! Varmaan osittain siksi, että vaikeat sanat ovat usein uusia käsitteitä, jotka ovat kaikille ennestään tuntemattomia tai siksi, että monet termit ovat käytännössä samoja englanniksi. Ongelmat tulee vastaan siinä vaiheessa, kun pitäisi kirjoittaa muutaman sivun työ nopeasti... On kuitenkin mahtavaa huomata, kuinka on kehittynyt ihan huimaa vauhtia. Oon tosi onnellinen; oppimaanhan mä tänne tulin.

4. The language
I'm surprised by how much I understand and can do in Spanish - I feel like my friends' slang words cause more problems than the correct terms at uni! Probably partly because some of the difficult words are new for everyone or because they look like English words. The problems come up when I should write a one-page text quickly... Nevertheless, it's amazing to see my progress after all this time. I'm extremely happy; after all, I did come to Spain to learn the language.

7. Presenting something I hadn't really prepared... 8. Going through linguistics the night before 9. Everyone so focused on studying at our faculty's library

5. Esitelmät
Mä jännitin mun viiden minuutin espanjan esitelmää ihan hullun paljon. Meillä ei saanut olla mitään lappuja/power pointeja ja meidän piti sisällyttää esitykseen tiettyjä elementtejä kuten sanoja, ironisointia tms. Se oli mun eka kerta, kun puhuin espanjaa julkisesti yleisön (vaikkakin pienen) edessä, jotten voitte vaan kuvitella. Loppujen lopuksi huomasin, että stressasin ihan pikkujutusta! Voisin jopa sanoa, että nautin mun ajasta luokan edessä kertoessani mun ruotsin kesätyökokemuksista! Näyttelin vihaista mummoa, jolle ei oltu tuotu vaippoja ja mun yllätyksekseni yleisö repesi nauruun siitä. Musta tunteiden herättäminen ja yleisön kanssa kommunikointi on tosi antoisaa; tuntuu, että on saanut jotain aikaiseksi.

5. Presentations
I was ridiculously nervous before my five-minute presentation for Spanish. We weren't allowed to bring any notes/power point support or anything alike and we had to include certain elements such as unusual words, singing, mocking etc... whatever they happened to tell you to do. It was my first time speaking Spanish in public like that so you can only imagine. In the end I realised I had been stressed out over such a stupid thing! I think I could even say I enjoyed my moment on the stage, telling my classmates about my work experience in Sweden and mimicking an angry grandma who didn't have her diapers. To my surprise, they burst out laughing at that point! I think awakening emotions in the audience is extremely important. Makes you feel like you've accomplished something. 

Noh, ollaan me tänä vuonna muutakin tehty, kuin käyty oluilla (josta en siis vieläkään ole oppinut tykkäämään, joten jäätee mulle) tai pistetty ihan leikiksi esitelmät. Muuta en osaa sanoa kuin että ainakin olen oikealla alalla!

We've not only had drinks (by the way, I still detest beer so that's nestea for me) or prepared stupid presentations. Don't really know what to say about our degree but at least I'm studying what I should!

First Week As an Au Pair

The beach in Recco

Au pairiksi lähteminen saa aina huomaamaan kuinka eri tavalla ihmiset elää maasta, kaupungista ja kodista riippuen. Espanjan aupairperheessä vanhemmat oli tosi kiireisiä ja oltiin kaupungin vilinässä kerrostaloasunnossa, kun taas tällä kertaa kaikki on paljon rennompaa. Italian aupairperhe asuu omakotitalossa vuoren rinteellä, rannalle on alle kilometri tästä ja kaikki tuntevat toisensa täällä. Vaikka musta on pikkuhiljaa kuoriutunut kaupunkityttö, niin ei vois olla parempaa paikkaa viettää kesä.

Being an au pair is always exciting as you realize how different people's lifestyles are, depending on the country, city and household. In my family in Spain the parents were quite busy and we lived in a flat in a lively city, whereas here in Italy everything is much more laid-back. My Italian au pair family lives in a detached house on the mountainside, it's a one-kilometre walk to the beach and everyone knows each other here. Even though I've bit by bit become a city girl, I couldn't imagine a better place to spend the summer in.

1. You can never have too much parmesan 2. The view from my room is incredible! 3. Just a regular day at the beach

Mä oon pannut merkille myös kuinka hyvin nuo lapset käyttäytyy ja miten ne on tottuneita auppareihin. Toki välillä tulee kinaa ja tappeluita, mutta ne kuuntelee ja on tosi vastuullisia. Meiltä kaatu pari päivää sitten kynsilakkapullo kivilattialle ja voitte vaan kuvitella, millainen sotku siitä jäi... Violettia sekä lasinsiruja laatoissa, bideessä ja (apua) äidin verhoissa. Ne kuitenkin ajatteli, että soitetaan äidille ja kysytään, mitä kannattaisi tehdä, vaikka se ehkä suuttuukin. Niin suloista.

I've taken note of how well the kids behave and how they're used to having au pairs. Of course they have the odd quarrel every now and then, but they listen to me and are very responsible. A nail polish accidentally fell down to the hard tile floor so you can only imagine what kind of mess we left behind. Some purple and pieces of glass on the tiles, in the bidet and (omg!) on mum's curtains. However, they thought we should call mum and ask her what to do, even if she gets angry. So cute.

Went for a quick walk in Rapallo and was amazed! I'll have to return with more time (and my camera)

Ainut juttu mistä en tykkää on se, että vapaa-aika ja työt menee taas vähän sekaisin, mutta en mä tänne loppuelämäks oo jäämässä, joten tästä selvitään. Kävin eilen ekaa kertaa ulkona muitten aupairien kanssa ja vapauden tunne oli aivan uskomaton! Kyseessä oli seisova pöytä proseccoo  ja focacciaa Nervin satamassa terassilla. Täy-del-lis-tä. Meillä oli vaan hassu yhteensattuma kun tutustuttiin yhtiin siskoksiin, jotka asuvat samassa kylässä kuin minä ja kaikenlisäksi tuntevat mun au pair -perheen. Nyt on sit ainaki pari paikallista kaveria tässä parinsadan metrin päässä, hahah.

The only thing I don't like about au pairing is that your free time and duties get mixed up and it can be extremely exhausting. However, I'm only here for the summer so I think I can handle it. Yesterday, I went out with other au pairs and the feeling of freedom was REAL. There was a prosecco and focaccia open bar waiting for us at a terrace in Nervi harbour. Per-fect. The funniest thing was meeting these two sisters who happen to live in the same village as me AND know my au pair family. How weird is that?! Now I have at least two local friends super close, haha. 

The prosecco & focaccia party 

Us au pairs!

Ekat rusketusrajat (eikä yksiäkään PALAMISrajoja) on hankittu, jonkunlainen broken italian kommunikointi on jo käytössä ja ruoka-aikaa ootetaan täällä aina kuin kuuta nousevaa. En kestä; italialainen ruoka on vaan niin hyvää! Ciao <3

The first tan lines (note: not BURN lines) have appeared on my skin, some sort of broken Italian communication is in use and dinnertime is what I most look forward to during the day. I just can't cope, Italian food is so good! Ciao <3

Toulouse Photo Gallery

Ihan vaan siksi, koska Toulouse oli niin söpö, ajattelin jakaa sen kauneuden teidän kanssa. Uudessa kaupungissa on parasta lähteä tuntemattomalle tiellä ja katsoa, minne se vie ilman mitään sen kummempia suunnitelmia. Niin me tehtiin tuolla ja päädyttiin suloiselle, hiljaiselle asuinalueelle. Matkustelu on ihanaa, eiks olekin?

Because Toulouse was so picturesque, I thought I'd share its beauty with you. This is what happens when you take a street to a random direction and decide to explore the area without any specific plans. We ended up in this cute, quiet, residential area. Travelling's beautiful, isn't it?

THIS SUMMER I'M GOING TO ITALY

This photo was taken in France four years ago, but I'll be at the Riviera beaches again, - although on the Italian side!

Otsikko kertookin kaiken - lähdin eilen Italiaan kolmeksi kuukaudeksi au pairiksi! Mun piti alun perin mennä Ranskaan parantamaan kielitaitoa, mutta kun sopivan perheen löytäminen osoittautui hankalaks, päätin laajentaa hakua Italiaan. Ekan perheen kanssa synkkasikin niin hyvin, et tultiin siihen tulokseen, että lähden sinne! Tuun olemaan Genovan lähellä yhdessä kylässä kolmen lapsen kanssa. En muista työtehtävistä muuta kuin että rannalle mennään melkein joka päivä... ja sehän passaa mulle, kun Madridissa ei sellaista ole.

Tää on täydellinen tekosyy opetella italian kieltä - ainakin enemmän kuin ne haukkumasanat mitkä kyllä luonnistuu :D 

The title says it all - I left for Italy yesterday to be an au pair for three months! Inicially, I had planned to go to France but as finding a nice family turned out to be quite complicated, I decided to filter in Italy as well. And I don't regret it, since we seemed to get along so well with the first family that they welcomed me to their family after only one skype session! I'll be in a village close to Genova taking care of three kids. I can't remember what they said I'd be doing but at least we'll go to the beach nearly every day... which is fine by me, since we don't have one in Madrid!

The perfect excuse to learn Italian; more than all the insults I know up till now, haha!