How does 8 weeks in Spain feel like?

Tulee sellaisia pieniä ohimeneviä hetkiä, joilloin mietin, mitä mä oikein teen täällä Espanjassa. Tämä vapaus on parasta, mitä on olemassa; käytännössä en ole koulussa enkä töissä tällä hetkellä, mutta pystyn silti oleskelemaan ulkomailla. On myös jännä ajatella, että minulla on espanjalainen perhe, kavereita joiden kanssa suunnittelen innoissani viikonloppuja ja koti, jonka nähdessäni mulla on turvallinen olo. Ne ovat samoja asioita kuin Suomessa - kaikki se mitä tarvitaan elämiseen. Tästä haaveilin koko lukion ajan, mutta nyt ikävöin lukioon ja koulun penkille.

Every now and then, I catch myself wondering what I am doing here in Spain. A freedom like this is the best type there is: practically, I'm not studying or working but I've still made my way to stay abroad. It's also pretty insane that I have a Spanish family, friends with whom I plan weekends and a home that's the safest place on earth. These are the things that make life worth living no matter where you are. I was dreaming of this journey during high school but now I'm missing my safe and sound school including the long school days, friends and teachers.

Olen tapaillut kieli-illoissa huikeita ihmisiä. En vain tiedä, tulenko tapaamaan heitä kaikkia enää koskaan, mikä on lievästi sanottuna vähän ikävää. Yhden kanssa kuitenkin tavattiin uudelleen ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Kierrettiin Madridin hämärtävää kaupunkia ja hengailtiin puistoissa juttelemassa syvällisiä. Hänellä oli paljon sanottavaa Madridista, sen nuorista ja maahanmuuttajista ja mulla au pairin elämästä, suomalaisuudesta ja Espanjaan sopeutumisesta. Puhuttiin ummet ja lammet Suomesta ja Espanjasta. Mua nauratti, kuinka hän matki meksikon espanjaa ja mä näytin vuorostani suomenruotsin ja riikinruotsin - riikinruotsi kuulosti hänen korvaansa paljon typerämmältä.

I've been meeting so freaking amazing people in language exchange nights. I just don't know if I'm ever going to meet them again which is a bit sad, to say the least. But with one of them I met without any specific plans. We walked around the darkening city of Madrid and hung out in parks discussing profound thoughts. He had a lot to say about Madrid, its youth and immigrants and I had lots to tell about the life of an au pair, Finnishness and adapting to life in Spain. I was laughing at his impersonation of the Mexican accent and showed in turn the difference between Finnish Swedish and Swedish spoken in Sweden. Apparently the one spoken in Sweden sounded more stupid.

Olen yllättynyt siitä, kuinka paljon ihmiset tietävät Suomesta ja kuinka kiinnostuneita he ovat siitä. Minulle päällimmäisenä tulee mieleen se kylmyys, pimeys ja harmaat ihmiset, mutta kaiken tuon unohtaa, kun joku etelä-amerikkalainen kyselee innoissaan, menemmekö oikeasti saunoihin, hakkaammeko itseämme vastoilla ja olemmeko kenties niin hulluja, että menemme avantoon pakkasella. Yksi espanjalainen halusi tietää tarkalleen, mistä Kalevala kertoo, joten hämmentyneenä yritin kaivaa muistini perukoilta sen vähäisen sivistyksen, jonka lukio on tarjonnut minulle.

Nevertheless, I'm so surprised how much people know about Finland even if they can't really point it on the map. Since the first things that spring to my mind are the cold, darkness and grey people, it's difficult for me to understand how excited some one can be about my country. Like... there was a South American girl who wanted to know if we really are crazy enough to go to saunas and hit ourselves with silver birch branches and run into the ice cold lake after that. I approved; of course we do that. A Spanish guy wanted to know what our epic folklore poetry Kalevala is about so I did my best and tried to tell him all I remember about it.

Ensimmäisten päivieni aikana Espanjassa itkin lähes poikkeuksetta joka ilta. Prosessoitavia asioita oli vain liikaa. Enkä puhu pelkästään kulttuurista ja kielestä - vaikka täytyikin omaksua uusi rooli suomalaisena - vaan siitä, että ei osannut liikkua omasta kodistaan minnekään, ei tuntenut perheen tapoja saati koko perhettä, ei tuntenut yhtäkään au pairia ja vietti päivät yksin hämmentyneenä eikä hemmettisoikoon osannut tehdä edes itselleen ruokaa, kun ruoka-ainekset ja liesi olivat erilaiset! Kaikki tämä iski vasten kasvojani enkä ollut kuvitellut sen tuntuvan siltä. Voisin sanoa, että tällä hetkellä menee hyvin, koska kykenen hoitamaan koti-ikävää kuuntelemalla ruotsalaista musiikkia ja jakamalla kokemuksia muiden suomalaisten kanssa.

During my first days here in Spain, I invariable cried every night. I was going through more things that I could handle. And I'm not only talking about the culture and the language, but all the mundane things: I didn't know how to get around in the small town, I didn't know the family's habits let alone the family, I hadn't had the opportunity to make friends and would let the days go by alone and confused and I was even unable to prepare myself anything for lunch because the ingredients and stove were different! All of this just hit me in the face. I hadn't expected it. I think all is great now, since I can cure homesickness by listening to Swedish music - I just prefer it to Finnish - and sharing my experiences with the other Finns.

Madrid must-sees: Teleferico

Mä pähkäilin, kuinka voisin kanavoida tämän Madrid-innostukseni jotenkin hyödyllisellä ja hauskalla tavalla enkä siten, että hehkuttaisin joka päivä kuinka kivaa oli olla kavereiden kanssa puistossa. Sitten sain seuraavanlaisen idean: tästä lähtien postaan joka tiistai uuden nähtävyyden tai alueen Madridissa, jonne kaikkien täytyisi mennä reissullaan. Nämä eivät nimittäin heti lopu - siitä voi olla varma. Huomatkaa myös upeat alkusoinnilliset hashtagit virallistamassa tilannetta! #tuesdaytips #madridmustsees

Matka vaunussa kesti yllättävän pitkään, mutta vaunut itsessään liikkuivat nopeammin kuin olisi uskonut. Eihän tuolla matkalla voi muuta kuin nauttia täysin siemauksin upeista maisemista Manzanares joen ja Casa de Campon yllä. Alku oli jopa hieman pelottava, kun vaunu lähti liikkeelle kovalla ryminällä ja vauhdilla yläviistoon - aivan kuin vuoristoradassa! Tänne vien perheeni tai ystäväni, kun he tulevat Madridiin. (Sori paljastuksesta, jos lueskelette tätä)

Mikä? Köysiratasvaunu

Missä? Argüelles - Casa de Campo/Lago

Hinta? 4,20/5,90€ aikuisten meno tai menopaluu

Info: http://teleferico.com/en

I was struggling to find a way to channel my ever-growing enthusiasm for Madrid in a somewhat useful way and not by explaining day after day how fun it was to hang out with my friends. Then I got this great idea: from now on, I'll be posting must-see places and attractions in Madrid every Tuesday. I'm sure I won't run out of them for a while! Notice my awesome hashtags that make this more official: #tuesdaytips #madridmustsees

The journey lasted longer than I had anticipated, but the cable cars themselves moved practically high-speed. It gives you enough time to enjoy the view of the city while you fly over Manzanares river and Casa de Campo. The beginning was actually frightening because the cars left with a loud rattle speeding obliquely up. This is where I'm taking my family and friends when they come to Madrid! (Sorry for ruining it for you, if you're reading this) 

What? Cable car
Where? Argüelles - Casa de Campo/Lago
Price? €4,20/5,90 one-way/return ticket for adults
Info: http://teleferico.com/en

A Day Trip to Sunny Toledo

Lauantaiaamuna Citylife Madridin bussi lähti kohti Toledoa, ja sen kyydissä istui lastillinen uteliaita nuoria. Me lähdettiin Ellin kanssa katsomaan, millainen paikka on kyseessä. Toledo on siitä mielenkiintoinen, että kristityt, juutalaiset ja muslimit ovat eläneet satoja vuosia sulassa sovussa siellä ja se oli 1500-luvulla Espanjan tärkein uskonnollinen kaupunki, joka on inspiroinut muun muassa renessanssitaiteilijaa El Grecoa. Kuvia on paljon, joten varatkaa aikaa!

On a Saturday morning, our Citylife Madrid coach set off towards Toledo bringing a bunch of young people to explore the city. Among them were Elli and me. The interesting thing about Toledo is its long history as one of the most important religious cities in Spain. Here the Christians, Jews and Muslims have been living peacefully since the 16th century. For this very reason, Toledo also inspired the renaissance artist El Greco. Be ready to see a lot of photos!

Pysähdyttiin ensin näköalapaikalle ottamaan kuvia kaupungista, jonka jälkeen meille pidettiin opastettu kierros englanniksi. Tollasilla kierroksilla on oikeasti hauskaa, kun oppii kaikenlaista turhaa ja vähemmän turhaa tietoa kaupungeista. Aloitettiin kulkemalla juutalaisen kaupunginosan halki, jossa vaikutteet näkyvät niin kaupoissa ja rakennuksissa kuin laattoina maassa, joilla alue on merkattu. Lopussa meille tarjottiin pienet oluet ja tapakset, mutta huomasin jälleen saman jutun: oluen makuun ei mun suu vain totu. Huomatkaa muuten nuo kapeat kadut, joiden ansiosta kadut pysyvät varjoisina. Vaikka Toledo on vain tunnin päässä Madridista, lämpömittari voi näyttää paria astetta enemmän Toledon kohdalla.

Our first stop was at a view point overlooking the city, after which we went on a brief guided tour. I'm sure I'm not the only one who loves learning all kinds of trivia, which is nothing else but useless. Anyway, we started by crossing the Jewish quarter, where you can see the Jewish influences everywhere: not only as shops and synagogues but also as small tiles on the ground that mark their area. At the end we were offered a pint and tapas, which I tried only to notice the same thing once again: I will never be a fan of beer. By the way, look at all the narrow streets which help create some shade in this hot town. Even though Toledo is only one hour away from Madrid, it's usually a few degrees warmer there.

Kierroksen jälkeen oli luonnollisesti sitä omaa aikaa, joka me käytettiin tehokkaasti katujen kiertelyyn. syömiseen ja pienissä kaupoissa käyntiin. Vaikka mitä synagogia, museoita ja tuo iso katedraali olisi ollut nähtävänä, mutta joskus on kiva ottaa vain rennosti ja katsoa, mihin tiet vievät - varsinki, jos on yli kaksikymmentä astetta lämmintä marraskuussa! Kuten host-isäni sanoi minulle ennen lähtöä: "Ei väliä minne menet, Toledossa on kaunista joka puolella." Olen täysin samaa mieltä, ja sen vanha kaupunki onkin UNESCO:n maailmanperintökohde.

We naturally had some free time after the tour which we spent discovering small streets, eating great food and visiting boutiques. Even though they had the most beautiful synagogues, museums and this big cathedral, sometimes it's just nice to hang around with no plans whatsoever and go where you please - especially if it's 20 degrees in the middle of November! And as my host father said to me: " No matter where you go in Toledo, I guarantee it'll be beautiful" I totally agree with him and the old town is actually one of UNESCO world heritage sites.

Toledossa valmistetaan paljon veitsiä ja miekkoja, joten niitä tuli "ihasteltua" Melkein jokaisella kadulla taisi myös tulla vastaan marsipaanipaikkoja ja toinen toistaan kauniimpia mosaiikkimatkamuistoja. (Meinasin hullaantua ja ostaa kasan niitä) Sen sijaan syötiin hyvin ja vähän liikaa ravintolassa nimeltä Yogui's. Meikä otti ensimmäiseksi pääruoaksi paellaa, toiseksi pääruuaksi kroketteja salaatin kanssa, jälkkäriksi jätskiä ja juomaksi sangriaa. Kuka veikkaa, paljonko tuollainen lysti maksoi? No 10,50€! Ai että mä rakastan Espanjaa.

In Toledo they produce a lot of knives and swords which we stopped to "admire". Also, nearly every street had its own marzipan places and insanely beautiful mosaic souvenirs. (Was close to buying too much of them) But instead we went eating in a restaurant called Yogui's which happened to be excellent value for money! I had paella, croquettes, salad, bread, sangria and ice cream just for €10,50. Gosh, just gotta love Spain!  

Olisi ollut kiva mennä perinteisen katujunan kyytiin, mutta meille sanottiin, että paikat olivat varattuja parin tunnin ajan. Silti huomasimme, kuinka ihmiset lappoivat lippuluukulle ostamaan lippuja junaan ja menivät sen kyytiin. Ilmeisesti olivat ostaneet liput etukäteen, mutta jokin tuossa touhussa vähän haiskahti silti. Siispä jäimme vain pääaukiolle Plaza de Zocodoverille odottelemaan ryhmäämme frozen yogurtin kanssa. Toledo on sopivan matkan päässä Madridista ja sinne voi onneksi mennä uudelleen katujunan kyytiin, synogogien sisään ja ravintoloiden maailmaan.

It would've been fun to hop on to the traditional city train, but we were told that it's sold out for the next two hours. Regardless, we noticed people buying new tickets and getting on the train. Guess they had bought the tickets in advance but it still seemed a bit fishy... We therefore stayed at the Plaza de Zocodover, where we would meet our group later, eating frozen yogurt. Toledo isn't too far away from Madrid, so we can always return to hop on the tourist train, to go inside the synagogues and to discover new flavours.

Barcelona day 3

Eikö olekin hullua, kuinka kylmältä näyttää, kun taivas ei olekaan enää pilvetön! Siinä sitä vihdoin oltiin: varattujen lippujen kanssa vihdoin pääsemässä tutustumaan Guëllin puistoon. Huomasin kyllä, kuinka parin tunnin visiittini aikana porukkaa lappoi sisään koko ajan vain enemmän ja enemmän niin, että lopuksi oli vaikea ottaa kuvia yhtään mistään, kun ihmiset olivat tiellä. Älyttömän kaunis puisto tuo joka tapauksessa oli ja sinne kannattaa suunnata, jos Barcelonassa viettää aikaa. Jotenkin oletin, että puisto olisi ollut vähän isompi tai että toisen talon sisällä olisi ollut enemmän näkemistä kuin valokuvia ja videoita.

Isn't it insane how cold it looks outside when it's cloudy? There I was, finally standing in the queue with my prepaid tickets waiting to enter park Guëll. One thing I noticed during my visit was the increasing amount of people arriving into the park and how in the end it was close to impossible to take beautiful photos because of the mass of people. But the place was terribly beautiful and a place to visit, if you're staying in Barcelona. I just would've imagined it a big bigger and that the houses would've offered more to see except for photos and videos.

Ja sitten päästiinkin asiaan! Sinä päivänä sattui olemaan Espanjan kansallispäivä, joten ihmiset olivat kokoontuneet yhdelle aukiolle laulamaan lippujensa kanssa. Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Joukossa tosin näkyi myös mielenosoittajien kylttejä ja lappuja, sillä heillä on käynnissä itsenäistyminen.

That day happened to be the National day of Spain, so people were gathered to a plaza singing and waving their flags. For once I was in the right place at the right time! However, there were quite a lot of protesters with their signs among the crowd, since Catalonia is becoming independence. 

Tällaiselle suklaafanaatikolle suklaamuseovierailua ei vain voinut jättää väliin, kun törmäsin siihen kierrellessäni vanhaa kaupunkia. Tosin olin hiukan pettynyt, museon tarjoamaan tietoon ja sen kokoon. Olisin kaivannut enemmän tietoa siitä, miksi suklaa on niin koukuttavaa ja millaisia erilaisia suklaita on olemassa. Sen sijaan sain kyllä tietää paljon kaakaon synnystä ja suklaan valmistuksesta sekä nähdä paljon suklaaveistoksia, mikä tietysti on myös mielenkiintoista! Ehkä parasta tässä museossa kuitenkin oli se, että lippu oli tehty suklaasta ja koko museo tuoksui suklaalle - NAM!

If you're a chocolate fanatic like me, you just cannot skip the visit the Chocolate museum! The second I came across it while in Old town I knew I had to go inside and take a look. I would've wished they had more information on why chocolate is so addictive and what kinds of chocolates exist. But instead of that, I got information about the origin of chocolate and its making process which was equally interesting. And all the statues made out of chocolate were cool! The best things were probably the ticket itself, which was made out of chocolate, and the chocolatey smell that lingered in the museum. Mmmm.

Sinä iltana oli aika sanoa heipat Barcelonalle. Olisin halunnut nähdä enemmän, mutta en millään jaksanut mennä Montjuicille, joten etsin käsiini jotain paikallista ruokaa ja vastaan tuli ravintola nimeltä Origens. Tällä kertaa tilaukseen päätyi canneloneja, valkoviiniä ja crème brûléetä, joka ilmeisesti kuuluu myös katalonialaiseen keittiöön.

That night it was time to say "see you later Barcelona." I would've wanted to see more, but I was completely lacking the energy to go to Montjuic, so I decided to look for some local food and relax a bit. This time, it was time to check out a restaurant called Origens. I ended up ordering cannelloni, white wine and crème brûlé, which apparently is also part of the Catalonian cuisine.

Barcelonasta löytyy kaikkea: rantaa, shoppailumahdollisuuksia, museoita, arkkitehtuuria ja erilaisia kaupunginosia. Siellä on selkeästi yhtenäisempi ja jollain tapaa rennompi fiilis kuin Madridissa, joka on muuten kaksi kertaa Barcelonan kokoinen. Tähän päätyy mun pitkät Barcelona-höpöttelyt tältä osaa. Aiemmat osat ovat täällä, jos ne ovat menneet ohi.

Barcelona has it all: beaches, shopping possibilities, museums, architecture and different kinds of neighbourhoods. It's clearly more coherent and relaxed than Madrid, which is twice the size of Barcelona. So this is where I end (at least for the time being) my Barcelona talk, hope you enjoyed it! Psst! You can read the previous parts here.

Kun huomaat olevasi suomalainen

Mä halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska en ajattelut että tulisin kokemaan suomalaisuuden näin vahvana. On yleisesti hyväksyttyä - ellei jopa suotavaa - olla mieluummin hieman varautunut kuin räiskyvä julkisissa paikoissa. Tuntuu ettei täällä Espanjassa ole niin paljon rajoja. Hyvänä esimerkkinä toimii pari kohtausta metrosta: joku istuu keskellä lattiaa pelaamassa kännykkäpelejä äänet kaiuttimella ja vieressä seisova nuori mies tuijottaa minua silmiin niin kauan, etten voi tehdä muuta kuin hymyillä ujosti ja lopuksi nauramme yhdessä kunnolla, jonka seurauksena saan häneltä high fiven. Ihmiset tuntuvat olevan todella vapautuneita. Ne laulaa, puhuu kovaan ääneen ja ottaa selfieitä kaikessa rauhassa ja ei, ne eivät ole kännissä.

Parin kaverini mukaan suomalaiset ottavat kaiken vakavasti. Mä vielä satuin ajattelemaan, että olenpas mä tämän ihmisen seurassa rennompi kuin yleensä ja sitten hän tokaisee: "ootte te suomalaiset kyllä vakavia" Mä mietin hetken ja aloin ymmärtää, mitä hän tarkoitti, kun istuin selkä suorassa ja naama peruslukemilla. Toinen frendi kertoi, että Etelä-Espanjassa ihmiset ovat vielä paljon rennompia kuin Madridissa ja saattavat lääppiä sen minkä ehtivät, vaikkeivät tarkoittaisi mitään. Minähän siihen vitsailin, että suomalaisilla pitää olla se metri kertaa metri -alue itselleen.

Ravintolassa ollessamme ranskalainen tuttuni sanoi, että "on tavallaan aika söpöä, miten saatat hetken vain tuijottaa jonnekin ja olla hiljaa. Kai se on joku suomalaisten juttu" Veikkaan kyllä, et se on enemmänkin joku mun juttu, mutta kyse oli tosiaan ehkä viisi sekuntia kestävistä hiljaisista hetkistä. Suomessa voi olla vaikka viisi minuuttia hiljaa, eikä se haittaa mitään, sillä kyllähän se hyvä ruokakin täytyy syödä! Puolustukseksi voisin vielä sanoa, että me sentään puhuttiin espanjaa ja mun aivot teki töitä joka hetki, heh.

Hauskinta tässä on se, että itse en koe espanjalaisia tai ulkomaalaisia ahdistavan sosiaalisina ja outoina, vaan pikemminkin normaaleina ihmisinä. Joo, mä vaihdan poskipusut ilman ongelmia enkä säikähdä, kun muhun kosketaan. Kyllä, small talk sujuu englanniksi ja ehkä jopa espanjaksi jos oikein hurjalla päällä ollaan. Muun muassa näiden syiden takia en ole ulkomailla lokeroinut itseäni supisuomalaiseksi. Luultavasti on vain niin, että se mikä aiheuttaa muille kiusaantunutta oloa, ei tee samaa suomalaiselle. Toki on suotavaa, etteivät heinäsirkat siritä koko iltaa, mutta eipä minua haittaakaan, jos sanottavaa ei koko ajan ole.

Mutta en mä häpeä olla suomalainen. Vaikka joidenkin tapojen osalta saatetaan kummastella, niin suomalaiset muistetaan myös niistä hyvistä jutuista: sanamme ovat merkityksellisiä, meihin voi luottaa ja omistamme kieron huumorintajun. Ai niin ja olemme totta kai kaikki blondeja ja kauniita. Kansaa ei voi yleistää, mutta yhteneviä piirteitä voi ilmetä yllättävissä tilanteissa. Hitto, aina nämä vain keksivät uuden syyn, miksi mä niiden mielestä olen Suomesta!

Madrid must-sees: the market El Rastro

Mä olen vähän kahden vaiheilla siitä, onko järkeä höpöttää yhden postauksen verran pelkistä markkinoista. Kelasin kuitenkin, että jos mä olen superinnoissani ja olen onnistunut ottamaan kasan kuvia, niin osan tästä innosta on pakko tarttua teihinkin! Oltiin suunnattoman pettyneitä amerikkalaisen ja kanadalaisen tuttuni kanssa, kun emme löytäneet päätielle ja ajatteltimme marketin olevan kiinni Pyhäinpäivän takia. Jotain kuitenkin tapahtui ja löysimme epätoivoisen kiertelymme jälkeen, kirjaimellisesti nurkan takaa, tutun ihmislauman ja kojut eli El rastron. Ja siitä shoppailu alkoi!

I was in two minds whether or not to dedicate one whole post for a market, but I figured out that maybe making something out of my enthusiasm isn't a bad idea. So here we are, talking about a market! We were enormously disappointed for not finding the main street and started thinking that maybe the market wasn't even going to be open on All Saints' Day. But suddenly, a miracle happened: we found the familiar looking stalls of El rastro literally behind a corner. Let the shopping begin!

El rastrossa on kaikkea: käytettyjä ja uusia vaatteita, nahkatuotteita, laukkuja, käsitöitä, koruja, elektroniikkaa, kirjoja, leluja... Lista on loputon, kuten myös kyseinen markettikatu. Erityisen paljon tuolla oli omaan silmään kivoja huiveja, farkkutakkeja ja pieniä nahkalaukkuja. Täydellinen farkkutakki lähtikin mun mukaan vaivaisella vitosella ja toinen mun kavereista löysi Tommy Hilfigerin neuleen 1,50€. Niitä sotkuisia ja epäilyttäviä kasoja kannattaa todellakin uskaltaa tonkia, sovittaa kivannäköisiä vaatteita ja kysäistä, jos myyjältä löytyisi peiliä.

El rastro has everything: used and new clothes, leather products, handbags, handicrafts, jewelry, electronic devices, books, toys... The list goes on and on and so does this market street. I particularly found the denim jackets, scarves and small leather bags really pretty and ended up buying the perfect denim jacket for a fiver. My friend, in turn, found a Tommy Hilfiger knit for just €1,50. Crazy, right? It's really worth the trouble digging those messy and smelly piles of clothes.

Parasta El rastrossa ei välttämättä kuitenkaan ole ne halvat vaatteet, vaan ilmapiiri. Poikkeuksetta siellä on outoja esineitä myynnissä, kohteliaita myyjiä myyntipuheidensa kanssa ja taitavia katusoittajia viihdyttämässä. Kuvan tyypit tekivät suullaan sellaista hilpeänkuuloista surumielistä musiikkia. jota jäi mielellään seuraamaan. Paikalla on myös joukko afrikkalaisia, jotka tanssivat kaduilla suuriliikkeisesti, laulavat kovaan ääneen ja kolistelevat rumpujensa kanssa. Kaiken kruunaa tämä kaunis Madridin alue, joka on kuin tehty markkinoille. (Tosin Madridin keskustassa on joka paikassa kaunista, jos minulta kysytään.)

The best about El rastro might not even be the ridiculously cheap clothes, but the atmosphere. They sell the weirdest objects and have the most talented buskers entertaining people, not to mention the salesmen who I found really friendly and not at all pushy. The guys in the pic are playing sad music in a cheerful way, which was something that caught my attention. You can also spot a group of African men doing their dance, singing out loud and making music with their drums. Everything is topped of with the beautiful are, which is just made for markets like this. (Although, I think anywhere in Madrid's centre is pretty if you ask me!) 

Okei, myönnettäköön että kyseinen paikka houkuttelee hurjasti taskuvarkaita ja huijareita paikalle, mikä ei tietenkään ole kivaa. Multa ei ole hävinnyt mitään, mutta en toisaalta pidä suurta laukkua mukana tuolla, vaan tungen kaiken vetoketjullisiin taskuihini tai pieneen laukkuun. Sulkemis- ja aukenemisaikoihin (9-11 ja 14-16)  marketeilla on loogisesti paljon hiljaisempaa, joten jos väenpaljous ahdistaa, kannattaa tänne suunnata aamusta tai iltapäivästä. El rastron pitäisi sulkeutua kello 15, mutta se aika on, noh, hieman liukuva.

Okay, I must confess that his place does attract a lot of pickpockets and scammers which, of course, isn't nice. Nothing has been robbed from me, but then again I don't carry a big bag with me and have everything in zippered pockets or a small bag. If you feel uneasy moving around in a big crowd, I suggest you go during opening times or when the market closes (9-11 and 14-16) El rastro should close at 15, but people and salesmen will still be around at that time.