What's up? Week 25

Nyt on sitten kolme viikkoa vierähtänyt Ruotissa. Ekat työviikot kotihoidossa on takana ja pari mukavaa nordjobbilaisten iltaa vietetty hyvässä seurassa tutustuen uusiin ihmisiin. Kirjoittelin myös Tukholman aupair-ryhmään ja löysin pari mukavaa kamua sieltä! Jotain outouksia oon löytänyt tästä maasta kuitenkin ja ajattelin kertoa niistä teille...

So that's already three weeks spent in Sweden! My first weeks in home care service are over but I still have seven left, so I have quite some time to see Stockholm. I've got to know other amazing nordjobbers as well as au pairs from the Au Pair Stockholm facebook group. Some weirdnesses were found anyway, so I thought I'd tell you about them...

-Kaikki on niin kallista! Tai tarkemmin sanottuna ruoka ja ulkonakäyminen on niin kallista! Eläköön alle kympin menu del diat joita ei täältä tule löytymään...
-Toiseen koskemista vältellään viimeiseen saakka. Mulle tuli niin hämmentynyt olo, kun tajusin, että täällä nuoretkin kättelee toisiaan. Se vaan tuntui nin viralliselta, kun oli ehtinyt tottumaan niihin haleihin ja poskipusuihin! C'moon kaikki on kavereita, näyttäkää vähän rakkautta!
-Alkoholin rajoittaminen on vedetty ihan yli. Viikonloppuna on turha yrittää ostaa mitään jos olet töissä, koska Systembolaget menee kiinni kolmelta iltapäivällä. Kyllä. Sitten ihmetellään mikä alkoholiongelma ihmisillä on, kun hirveet kasat hamstrataan viikonlopuksi. Ainiin, mutta eihän mun pitäisi tästä tietää mitään, kun ei mun ikä riitä tuohon kauppaan.
-Aukioloajat on niin kummallisia. Vaatekaupat sulkevat ovensa siinä viideltä sunnuntaisin eikä arkipäivisinkään voi kauhean myöhään lähteä ostoksille, jos jotain kaipaisi.

-Everything is so expensive! Especially the price of food and going out is just ridiculous. Long live the 'menus del dia' that cost merely 10 euros...
-Touching the other person is avoided as much as possible. Like young people shaking hands is something too formal for me, since I got used to all the hugs and kisses in Spain. Come on, show some love and at least hug each other!
-Restricting alcohol has become total nonsense here. If you're working during the weekend, you can just forget about getting that bottle of wine because Systembolaget (alcohol monopoly) closes at 3PM. You heard it. And yet people wonder why Swedes have a problem with alcohol after hoarding massive amounts for the weekend... I probably shouldn't be telling all this because I'm not even old enough to buy anything there. Ha.
-Opening hours are so strange. Clothing shops close their doors at 5 o'clock on Sundays and you can't be out late on weekdays either if you want to get things done.

Mutta koska pitää pysyä positiivisena, minut tekee erittäin iloiseksi...
+vanhojen kavereiden tapaaminen. Rakkaita asuu monessa eri paikassa, kuten myös Tukholmassakin!
+julkinen liikenne kulkee minuutilleen. On ihana tietää töihin lähtiessä, monelta juna saapuu ja monelta vaihdan ratikkaan ja monelta olen pysäkillä. Espanjassa - tai ainakaan Madridissa - tuollainen ei vain ole mahdollista. Näin jopa mainoksen sovelluksesta, joka näyttää sulle, onko tarpeeksi aikaa fikailla junien vaihdon välissä. Aivan uskomatonta!
+kauppojen laaja maitotuotevalikoima saa minut melkein itkemään ilosta. Löytyy vaikka mitä juguttia, rahkaa, raejuustoa, kermaviiliä...
+samoin kuin täällä olevat irtokarkit!! Herkuttelu on helppoa, kun kaikkea on saatavilla
+Näköalat metrossa, kun matkustetaan korkeilla silloilla saarien välillä. Hieman miellyttävämpää kuin pimeässä tunnelissa, eikös? Nuo näköalat ovat vain niin upeita!

But just to stay positive, I'd like to tell you about the good things!
+catching up with old friends. Beloved ones live in many places, as well as in Stockholm.
+the public transport runs on time. When leaving for work it's so nice to know the exact time for train changes and the arrival time. In Spain (at least Madrid) it just doesn't work that way. I even so a poster advertising an app with which you could see whether you have time for a 'fika' between switching trains or not. Unbelievable!
+the broad selection of dairy products in supermarkets nearly makes me cry of joy. We have all sorts of yogurts, quark, cottage cheese, sour cream...
+not forgetting the pick'n'mixes that the Nordic countries have!! Spain is powerless now.
+the views of the metro when you cross bridges in the centre... breathtakingly beautiful! And much more fun than sitting in a dark tunnel!  

Juhannusaaton paiskin töitä, mutta lauantaina mun hyvä ystävä Tora tulee Uppsalasta tänne Etelä-Tukholmaan juhlistamaan tuota maagista keskikesän juhlaa! Kirjoittelen siitä ja nordjobb-aktiviteeteista lisää sitten vähän myöhemmin, hasta pronto ja hyvää juhannusta!

On Midsummer Eve, I'm sweating and working but then I'll be free for the whole weekend! My good friend Tora is coming here to Southern Stockholm from Uppsala and we'll celebrate late midsummer with her. Yessss I'll write about our celebrations and nordjobb activies a bit later on, hasta pronto and I wish you all a happy Midsummer! 

So, How Was My Au Pair Year?

Mitä tapahtui Espanjassa?

What happened in Spain?

...sain todella läheisiä ystäviä ja paljon kavereita
...juttelin oikeasti ihmisille ympäri maailmaa - niin korealaisille kuin amerikkalaisille ja venäläisillekin.
...opin puhumaan sujuvaa espanjaa
...ja kehitin edelleen englannin kielen taitojani

...made really close friends and got a bunch of mates
...talked with people from literally all over the world
...learnt to speak fluent Spanish
...and took my English up a notch

...koin palavan ihastumisen, josta ei loppujen lopuksi tullut yhtään mitään
...tulevaisuuden suunnitelmani selkeytyivät
...korvasin 'fikailun' viinillä ja tapaksilla
...totuin uudenlaiseen päivärytmiin

...experienced a passionate crush which ended up in the rubbish bin
...clarified my plans for the future
...replaced 'fika' with wine and tapas
...got used to a new daily rhythm of life

...aloin peilata Suomea ihan toisenlaisella tavalla
...opin syömään oliiveja ja chorizoa
...lasten kanssa olemisesta tuli paljon luontevampaa
...opin luottamaan lähes tuntemattomiin ihmisiin

...started mirroring Finland in a completely new way
...learnt to like olives and chorizo
...stopped feeling uneasy with kids
...learnt to trust strangers

...pääsin näkemään Espanjan kulttuuria paikallisten silmin
...sillä arjen lisäksi vietin täällä muun muassa joulun, pääsiäisen ja rippijuhlat
...huomasin, että Madridissa on todella kylmä talvisin
...tulin kaiken kaikkiaan paljon rennommaksi ja huolettomammaksi

...got to see the Spanish culture like the locals live it
...because in addition to everyday life, I spent Christmas, Easter and a confirmation party there
...realised that it's damn cold in Madrid during the winter
...overall, became more care-free and relaxed

En tule unohtamaan au pair -aikoja. Mihinkään kuukausiin ei ole koskaan varmaan sisältynyt näin paljon kasvua, oivaltamisia ja uusia ystävyyssuhteita. En koskaan tottunut au pairina siihen, että asun toisten luona enkä tuntenut oloani niin kotoisaksi kuin olin kuvitellut, mutta suurilta ongelmilta vältyttiin. Lähtisin (muutamaksi kuukaudeksi) uudelleenkin, sillä au pairina on kuitenkin niin hyvä tilaisuus päästä sisään toisen maan kulttuuriin.

I will never forget my time as an au pair. I guess I've never grown this way in any other months; I encountered feelings and situations I didn't know existed. I never got used to living at another family's house, but we didn't have any problems so that's always pleasant. I'd be an au pair again (for a few months) because it's such a great opportunity to get to know another culture and language.

Mun kaveri sanoo aina, että Rosa on outo suomalainen, kun se tulee aina vastana niin suuren hymyn kanssa. No mitä mä voin sanoa? Oon vaan onnellinen Madridissa. Ehkä se oli vaan välivuoden onnea, mutta sen näkee sitten myöhemmin. Opiskelupaikoista tulee tietoa 15.7. Jännää!

My friend always says that Rosa is the weird, smiling Finn. What can I say? I'm just so happy in Madrid. Maybe it was my gap year's happiness, but we'll see about that later. I'll know about the university offers on the 15th of July. Can't wait!

The Biggest Celebration in Madrid - San Isidro 2016

Mä en selkeästi kykene reaaliaikaiseen postaamiseen. Tämänkin julkaisemiseen olen saanut vetkuteltua kolme viikkoa... No, ei anneta sen haitata! 12.-16. toukokuuta Madridissa vietettiin kaupungin suojelupyhimyksen San Isidron juhlia. (Tämä on just tätä Espanjamenoa - tuntuu, että kaikki juhlat ovat jonkunalaisia pyhimyksiä!) Madridissa oli joka päivä ilmaisia konsertteja - yritettiin päästä katsomaan Manu Chaota, mutta turhaan... muutama muukin halusi sisään - useita piknikkejä, tivoleita, perinteisiä chotis-tanssiesityksiä ja paljon muuta, jota en varmasti edes huomannutkaan.

Clearly, I'm not capable of posting in real time. Like this post has taken me three weeks without any rational explanations... well, let's not let it get us down! From the 12th to the 16th of May Madrid celebrated its (So typical of Spain - it seems as if they have celebrations for all their saints!) The city was had free concerts - of which we tried to see Manu Chao, but without success as a couple people more wanted to see him too - loads of picnics, funfairs, traditional chotis dance performances and much more that I probably missed.

Me käytiin San Isidron kaupunginosassa puistossa piknikillä muiden nuorten seassa. Samassa syssyssä käytiin testaamassa yksi tivolin laite, johon en kyllä ikinä enää nouse. Siis voitteko kuvitella, että kuusi tyttöä seisoo häkissä eikä kukaan tajua pitää tarpeeksi kovasti kiinni kaltereista, kun laite lähtee käyntiin. Taisi löytyä mustelma jos toinenkin tuon illan jälkeen.

We headed to the district of San Isidro to celebrate with a picnic among other young people. While we were at it, Barbara and I decided to try out one of the rides at the funfair, which ended up being the death of us. I will never ever put my foot on that ride again! Just imagine six girls standing in a small jail and none of us was smart enough to hang on to the bars when the ride rose up. I think we found a bruise or two on our bodies after that night.

The Attack of The Reverse Culture Shock - Going Back to Stockholm

Olin innoissani nähdessäni lentokoneen ikkunasta paljon vettä ja metsää, joka näytti erityisen kauniilta vuoristossa vietettyjen kuukausien jälkeen. Kun laskeuduin Tukholman lentokentälle, todellisuus tuli vastaan. Silmään pisti asioita, jotka olivat ehkä ennen olleet niin normaaleita, ettei niihin kiinnittänyt huomiota.

I was excited about seeing so much water and trees, which looked particularly beautiful after spending months in the mountainous Spain, when I peeped out of the small window in the airplane. But little did I know how I'd feel when we landed in Stockholm. There were two things I seemed to pay attention to, which might have been normal back in the days.

-Oikeasti niin monet ovat täällä vaaleahiuksisia ja sen takia olen ulkokuoreni perusteella ruotsalainen. Aksenttini perusteella mua taas luullaan nyt suomenruotsalaiseksi, jos sanon vain pari sanaa, mutta olen vain suomalainen! Tässä tulee ihan identiteettikriisi. Espanjassa olin vain se eksoottinen suomalainen ja se kävi vallan mainiosti.
-Joka paikassa on NIIN HILJAISTA. Junassa ei kuulunut kuin parin ihmisen hiljainen porina ja jonkun mummelin omituinen laulu. Tuntui, että nauru, keskustelu ja kertakaikkiaan elämä puuttui.

-Seriously, nearly everyone has blond hair here. And because of that, people mistake me for a Swede... until I open my mouth to say a few words. Then they think I'm a Swedish-speaking Finn. I'm only a Finn, okay?! In Spain I was always just the exotic one from the North and that was fine by me.
-Everywhere is SO TRANQUIL. There were a few persons chatting quietly on the train and a weird elderly woman singing. The laughs, the chatting and the life itself lack here.

Ekan kohdan kanssa ei muuten olisi ongelmaa, mutta mun on vielä niin vaikea sanoa mitään ruotsiksi ilman, että mietin kunnolla, vaikka ymmärtäisinkin toisen puheen täydellisesti. Mulle kävi nimittäin just se, mitä arvelinkin. Jos yritän puhua nopeammin, mun puheeseen eksyy espanjalaisia sanoja. Eilen suusta lipsahti muun muassa "aquí, no sé, a ver & sí". Onhan tämä nyt hirveää, en mä ruotsalaiselle voi vastata kysymykseen "sí". Mä toivon, että saan pidettyä yllä espanjaa ilman, että se tunkeutuu tähän ruotsiin.

I wouldn't exactly have a problem with the first part, butttt my Swedish isn't at my desired level anymore even though I can understand perfectly what the other person is saying. When I try to speak Swedish without thinking, Spanish words slip out of my mouth uncontrollably. Like yesterday I accidentally said "aquí, no sé, a ver & sí" This is just horrible, I can't answer a Swede's question with sí, can I?! I really hope I can keep up my Spanish skills without it interfering with my Swedish.

Mä oon tuntenut oloni tosi väsyneeksi, itkuiseksi ja hämmentyneeksi ilman minkäänlaista järkevää syytä. Just nyt en haluaisi yhtään mitään muuta kuin takaisin Madridiin. Tällä hetkellä tuntuu, että elän jossain unessa enkä käy täysillä. Vaikka ruotsalainen kulttuuri on ennestään tuttu, tiedän mitä syödä ja kieli on joten kuten tuttu, mä tunnen oloni ulkopuoliseksi täällä. Täällä on monia hyviä juttuja, joista olen kiitollinen (mm. toimiva julkinen liikenne, ystäviä, tutut ruuat ja kaupat, kaunis luonto...) mutta ne eivät nyt tunnu auttavan tähän ikävään.

P.S. Noi fiilistelykuvat on otettu yhdessä Madridin parhaimmassa tavernabaarissa, El Tigressä. Juomat ovat vähän kalliimpia kuin muualla (5€), mutta nuo jättimäset, ilmaiset lautaselliset tapaksia ovat aika mukava lisä :P

I've felt so tired, tearful and confused without any specific reason. I just want to go back to Madrid. I feel like I'm not living to the full; instead I'm stuck in the fog without direction. Even though I'm familiar with the Swedish culture, know where to shop for groceries and can speak Swedish somehow, I feel alienated here. There are lots of good things in Sweden, of which I'm really thankful (like the efficient public transportation, friends, familiar ingredients and shops, beautiful nature...) but they aren't seeming to cure my yearning. 

P.S. These good-vibe photos were taken in one of Madrid's best bars, El Tigre. The drinks are a bit more expensive than usually (5€) but those gigantic, free plates full of tapas make up for it :P

Kertokaa, että tämä on normaalia! Onko teillä ollut samanlaisia kokemuksia? Mä nimittäin kuulisin niistä erittäin mielelläni nyt!

Please tell me this is normal! Have you experienced similar feelings? Because I'd really love to hear them right now!