Goodbye Aupairing, Goodbye Spain

Muistot vilisevät mun päässä kuin filmirulla ihmisillä ennen heidän kuolemaansa. Mä en halua jättää Madridia. Vielä vähemmän haluaisin jättää rakkaita ihmisiä, joista suurin osa lähtee hiljalleen takaisin kotimaihinsa ja joiden kanssa säännöllisesti vietetty aika muuttuu satunnaiseksi viestittelyksi. En mä vaan ole valmis tähän.

Memories bustle in my mind like an old film people see before they die. I don't want to leave Madrid behind. Or actually I don't want to leave behind the amazing people I got to know. The persons with whom I shared the best moments, but with whom I'll merely be texting occasionally from this moment onwards. I'm just not ready for this.

Takana on nyt 247 päivää Espanjassa ja vähintään yhtä monta opetusta. Espanja ja aupairius ovat muuttaneet mun mentaliteettiä, vaikka pohjimmiltani olenkin se sama Rosa. Koen olevani paljon huolettomampi, koska olen oppinut luottamaan tuntemattomiin ihmisiin ja tulevaisuuteen. Ja koska mä aloin tuntemaan itseäni paremmin, kykenen tekemään päätöksiä fiilispohjalta. Tiedän esimerkiksi - ainakin toistaiseksi - mitä haluan lähteä opiskelemaan. Mulla ei ole harmainta aavistustakaan, mitä mä niillä opinnoilla tulen tekemään, mutta sehän ei ole mun ongelma just nyt.

I've spent 247 days in Spain and learnt that many lessons. Spain and aupairing have changed my mentality even though I'm still the same Rosa. I feel like I've become much more carefree because I've learnt to trust in strangers and the future. And because I got to know myself better, I'm capable of making decisions based on my feelings and intuition. Take this as an example; I know - at least at the moment! - what I want to start studying but I have no idea whatsoever what I'll do with my degree. That's not my problem now, so I won't stress about it.   

En mä ajatellut hetkeäkään ennen aupairiksi lähtöä, että tämä voisi mennä jotenkin pieleen, mutta päädyin heti vaihtamaan perhettä. Lähdin viikoksi matkalle yksin uuteen maahan ja couchsurffasin, vaikka se oli hetkittäin kiusallista ja erilaista kuin olin kuvitellut. Voin käsi sydämellä sanoa, että en ole koskaan etukäteen murehtinut vaan kokeillut kaikkea ilman ennakkoluuloja - oli ne sitten uusia ruokia, outoja sosiaalisia tilanteita, uudenlaista matkustamista tai työpaikalla asumista.

I never ever thought about what could go wrong before I started aupairing, but I ended up changing the family. I went on a week-long trip on my own to a new country and tried couch surfing, although at times it was a bit awkward and a lot different from what I had thought. I can tell you, hand on my heart, that I never worried in advance but  tried everything without prejudice - whether it be new dishes, strange situations, new ways of travelling or living at your workplace.

Toisaalta mulla on vähän toisenlaisiakin fiiliksiä lähtemisestä. En jaksaisi olla päivääkään enää au pair, kuten ehkä muistatte muutamasta vanhasta postauksesta, joten olen enemmän kuin iloinen, että viikon päästä olen vapaa näistä hommista! Enkä pelkästään ole vapaa, vaan pääsen toiseen kotiini Tukholmaan näkemään rakkaita ihmisiä, kokkaamaan omia ruokia (<3) ja harjoittelemaan taas ruotsia. En voi väittää, ettenkö olisi pikkuisen innoissani!

But I do have other kinds of feelings about leaving. I wouldn't bare to be an au pair for any day longer, as you can probably remember from my previous posts, so I am more than happy to be free! And I won't only be free, I'll be travelling back to another place I call home: Stockholm. There I'll meet my lovely friends, cook my own food (<3) and get to practise my Swedish again. I must admit I'm a bit excited!

Pitää vain olla iloinen siitä, että sain kokea tämän hullun aupair-seikkailun. "Don't cry because it's over, smile because it happened" on aika kliseinen, mutta osuva sitaatti tähän hetkeen. Ei Madrid häviä minnekään, kuten eivät häviä kaikki mun ystävätkään täältä. Sen sijaan mä pääsen vaihtamaan maisemaa ja kasaamaan ajatuksia kesäksi.

You just have to happy for what you've experienced as an au pair. "Don't cry because it's over, smile because it happened" is so cheesy and cliché but it's the perfect quote for this moment. Madrid isn't going to disappear just like not all of my friends will either. I'll just be away for the summer to get away to the north.

Mulla on kuitenkin jäljellä viisi päivää täällä, jotka käytetään kavereiden kanssa mahdollisimman tehokkaasti. Espanja-postauksia ja varsinkin kuvamateriaalia riittää siis vielä melkein tylsistymiseen saakka:P Mukavaa viikkoo kaikille!

But I have five days left here in Madrid, which I will enjoy to the maximum with my lovely friends. There'll also be plenty of Spain posts, so many that you'll probably get bored of them. Ok see you later people! Have a nice week xx