Málaga in One Day

Pääsiäisviikolla Málaga oli sekaisin. Kaupunki oli täynnä ihmisiä, jotka olivat tulleet katsomaan kulkueita ja nauttimaan aurinkoisesta pääsiäisviikonlopusta. Me suunnattiin isosetäni kanssa yhdeksi päiväksi kiertämään kaupunkia, ja päämääränä oli käydä Picasso-museossa ja nähdä edes vähän tuota pääsiäishumua siellä. Uusissa paikoissa kun on parasta kierrellä ja nähdä maisemia, niin siihenpä meidän tekemiset jäivätkin.

Málaga went crazy during Easter week. The city attracted lots of people who had the intention to see the processions and enjoy the beautiful day. We went to see the city with my grand uncle, visiting the Picasso museum and seeing a glimpse of the processions as our main goal. My favourite thing in new cities is to roam around, so that's about all we did.

Mua hämmenti andalusialaisten tapa puhua. Välillä heidän aksentti kuulostaa mun korvaan niin suloiselta ja sympaattiselta ja välillä taas hieman ärsyttävältä lässytykseltä. No, ehkä mun ei tarvitsekaan muodostaa mielipidettä asiasta. Olin mä tosissaan helpottunut palatessani Madridiin, jossa oikeasti ymmärrän lähes kaiken mitä mulle sanotaan ilman niitä hassuja sanoja ja ässien tiputuksia.

I was confused by the way Andalusians speak. Once in a while, their accent sounded so sweet and sympathetic whilst at times I found it annoying. Be that as it may; fortunately, I won't have to form an opinion about it. To not admit that I was relieved coming back to Madrid would be a lie: I actually understand what people are saying to me without the funny words and dropped S's.

Pääsiäiskulkueen ruokakojuja nälkäiselle kansalle, joka jonotti tunteja.

Matkalla Madridiin tutustuin dominikaanilaiseen tyttöön, joka istui mun vieressä. Moikkausta lukuunottamatta mä ignoorasin hänet ennen huoltsikkataukoa nukkumalla ja kuuntelemalla musiikkia. Soitin tauolla sitten äidille ja kun tämä tyttö näki minut yksin, hän riensi istumaan viereeni ja heilutteli oreo-keksejä ja cokista mun edessä. Hämmentyneenä otin vähän hänen eväistään, etten vaikuttaisi törkeältä. Loppubussimatka rupateltiin kaikesta ja taidettiin olla ainoat matkustajat, jotka pitivät desibelitasoa yllä. Hän kertoi asuvansa Málagassa kahden lapsensa, äitinsä, lastenhoitajansa ja kaverinsa kanssa. Näytettiin toisillemme hassuja kuvia kännyköistä ja juteltiin tulevaisuuden suunnitelmista. Tuona hetkenä tajusin, miten älyttömän iloinen olen, että puhun espanjaa - ja että mulla on ollut edes mahdollisuus opiskella sitä! - sillä meidän mielenkiintoiset keskustelut olisivat jääneet käymättä ilman yhteistä kieltä.

On my way to Madrid, I got to know a really nice girl sitting next to me who was from the Dominican Republic. Apart from saying hello, I kind of ignored her by immersing myself into music and attempting to sleep. Until we stopped for a 15-minute break which changed everything. Talking with my mum on the phone, she ran to me and shifted back and forth her oreos and coke in front of me. I took a couple of biscuits and a sip and a great conversation began. We were probably the only responsible ones for the noise in the bus as we chatted. She told me she had two children even though she wasn't much older than me, and we shared our future plans as well as funny photos. In that moment I realised just how happy I am to be able to speak Spanish - and that I've had the possibility to study it! - because without it, we wouldn't have had our interesting conversations.

Semmoiset kuvat ja sepustukset Málagasta! Pikakatsauksella aika kivannäköinen paikka, jonne pitäisi palata joskus paremman ajan (ja sään) kanssa. Onkos jollain kokemusta kyseisestä paikasta?

So that's that about Málaga! Judging by one day, I'm going to have to go back with more time and with better weather. Have some of you been over there?