Mitä mun espanjalle sujuu? Suora vastaus on, että voisi mennä paremminkin. Varsinkin alussa olin järkyttynyt, kun puhuminen ei lähtenyt sujumaan yhtä nopeasti kuin Ruotsissa. Mä löysin tälle kuitenkin useita (teko)syitä ja jaan teidän kanssa nyt niistä muutaman:
1. Espanjassa verbejä taivutetaan hieman enemmän sekä aikamuotoja ja -luokkia on enemmän. Menneitä muotoja on enemmän, joten minusta tulee puhuessani välillä kunnon filosofi, kun joudun miettimään, onko joku toiminto loppuun saatettu vai ei. Myös subjunktiivin käyttö on vähän häilyvää, vaikka mielestäni tungen sen aina oikeisiin kohtiin.
2. Täällä asiat ilmaistaan omaan korvaan pikkuisen omituisesti, joten alussa soveltaminen oli hankalaa. Tällä tarkoitan sitä, että sanonnat eivät ole yhtä samanlaisia englannin kanssa kuin ruotsin kielessä. Siihen kun yhdistetään kohta numero 1, niin jotain menee taatusti kieliopillisesti väärin. Tässäpä pari esimerkkiä: to be left - vara kvar - quedar | to stand up - står upp - ponerse en pie ja saanko esitellä lempparini? to become - blir - ponerse/hacerse/convertirse en/volverse/llegar a ser/estar quedando Kiitos, espanja, kiitos.
3. Olin opiskellut espanjaa vain kolme vuotta ennen tänne tuloa, kun taas ruotsia kuusi. Kävin myös ennen Ruotsiin lähtöä itsenäisen kurssin sanaston kerryttämiseksi sekä fyysisen puhekurssin kehittääkseni puhetaitoja. Mitä tein espanjan suhteen? Heitin ¡Dime!t ylppäreiden jälkeen niin kauas kuin suinkin mahdollista, koska täytyi keskittyä ruotsiin. Puolen vuoden jälkeen luulin kertaavani espanjaa ennen lähtöäni, mutta pah. Se jäi toiveajatteluksi.
Jotain hyvää mun taidoille on kuitenkin tapahtunut. Juttelen uusien kavereiden kanssa espanjaa enkä turvaudu englantiin, jaan sujuvasti päivän tapahtumia ja reagoin luonnollisesti. Näin ensimmäisen espanjankielisen unen joulupyhinä. Se on oikeasti aika hazardi tunne nähdä unta vieraalla kielellä, kun unessa kielitaidot ovat samalla tasolla kuin valveilla ollessa. Yhtenä päivänä käytin myös erästä ilmaisua lauseessa, koska se kuulosti etäisesti oikealta. Tarkistin kotiin päästyäni, että mitäköhän mä taas sanoin intuiitioni johdattamana ja ihme ja kumma: olin puhunut aivan oikein!
Jos jotain muuta pientä positiivista voisi mainita, että mun lausuminen on parantunut hurjasti ja alan hallita espanjalaisten j-äänteen, josta yksi opettaja huomautti mua pari kuukautta sitten lasten koululla."Sun täytyy oppia sanomaan HHHHHHH!!!"(raivokasta kurlausta) Sanavarasto kasvaa joka päivä, yksi espanjalainen nuortenkirja on luettuna ja kykenen seuraamaan Serranoita ilman minkäänlaisia tekstityksiä.
Mutta mun täydellisen sujuva ruotsi on nyt korvautumassa espanjalla. Eikö ne kielet voisi olla sellainen vakio rivistö, joka pysyisi samanlaisena tapahtui mitä tapahtui?! Espanjaa puhutun illan jälkeen yritin selittää, että olin Tukholmassa töissä koko kesän, mutta kuulostin kuta kuinkin tältä: "Jag... Jag jobbade en Estocolmo- i Stockholm en el ver- i....i somras men ahora...a ver. Jag vill inte glömma bort ...det här språket!" Poika vaan katsoi mua, hymyili myötätuntoisesti ja sanoi täydellisellä tukholmalaisaksentilla: "Det är lungt" EI OLE LUNGT. Hitto soikoon, mä puhuin tätä kieltä koko kesän, eikä se suju enää!
Katsokaa! Kuka nyt haluaisi tuon metallipönikän kuvaansa? |
Kuulemma suurimmaksi osaksi aikaa sanon asiat ihan oikein, mutta ilmaisen itseäni vähän oudosti - mä luulen, että tässä on vähän kulttuurierojakin taustalla. Otettiin kuvia Segoviassa ja roskis/metallisäiliö oli pilaamassa mun täydellisen idyyllistä kuvaa. Osoitin teatraalisesti roskista, päästin turhautuneen huokauksen ja sanoin "Esta basura...!" En tiedä miksi, mutta aiheutin vähän hilpeyttä kaverissani. Tästä reissusta on muuten tulossa kuvapostaus pian!
Jaan vielä pari nettisivua, jotka antaa mulle toivoo espanjan oppimisen suhteen. Mä eksyn aina näihin googlen kautta, kun katson erilaisten sanontojen käyttöyhteyttä enkä tiedä, miten pärjäisin ilman näitä:
www.spanishdict.com
www.studyspanish.com
forum.wordreference.com
Ootteko te huomanneet jotain outoa opetellessanne kieliä?