Au pairing update from Madrid

Hei! Tätä kirjoittaessa olen ollut Madridin uudessa perheessä tottumassa uusiin tapoihin ja uuteen rytmiin jo viikon ajan. Lähdin tänne aikamoisella ryminällä Barcelonan matkan jälkeen, sillä olin kotona Guadalajarassa vasta yhdeksältä aamulla ja kahdeltatoista täytyi jättää kämppä ja lähteä kohti Madridia. Tulin tosiaan yöbussilla Barcelonasta, joten voitte kuvitella ettei pakkaaminen ollut mistään tehokkaimmasta päässä sinä aamuna! (voit lukea fiiliksiä perheenvaihdosta täällä)

Hey! I'm writing this post in the new family in Madrid and I've already spent a week here getting used to their habits and schedules. I had to shoot off after coming from Barcelona, since I got home at about nine o'clock and was to leave for Madrid at noon. As you probably can imagine, I wasn't able to pack very efficiently because I was just plain exhausted after the night bus that morning!

Guadalajarassa ei näkynyt katukuvassa muita kuin espanjalaisia, kyseisessä kaupungissa oli kerta kaikkiaan pakko puhua espanjaa ja siestan aikaan keskusta todellakin oli suorastaan autioituneen näköinen. Oikeaa espanjalaista meininkiä. Olen ilonen, että sain nähdä pienemmänkin paikan, sillä näihin ei tule muuten matkustettua.

In Guadalajara, you don't really see other than Spanish people, you are forced to speak Spanish and during the daytime the centre would basically become deserted. The real Spanish life, that is. I'm happy I got to see a smaller place too, because I wouldn't travel to Guadalajara otherwise.

Minua harmittaa aika paljon, etten ehtinyt hyvästelemään edellistä perhettä. Oikeasti jäi ikävä heitä, sillä jo parissa viikossa tuntui kuin olisin ollut osa perhettä. Monelta au pairilta kuulee, etteivät he tunne samaa tunnetta edes kuukausien jälkeen. Mutta minkäs teet.

I'm really upset that I didn't have time to say goodbye to my previous family. I'm missing them because already in a few weeks I felt like a member of the family. Lots of au pairs say they don't feel that way even after some months. No can do.

Guadalajaran keskustan kävelykatu

Nyt kun on täällä, ei voi olla huomaamatta kuinka erilaisia pelkästään minun työtehtäväni ovat. Minulla on enemmän vapaa-aikaa päivisin, mutta toisaalta minulta vaaditaan muutakin kuin leikkimistä ja vahtimista; haen lapset koulusta, valmistan heille iltapalaa ja kylvetän pienempää. Minulle tuli niin suuret flashbackit Englannin kouluaikoihin, kun hain lapsia ensimmäisenä päivänä: oppilaat odottivat luokassansa koulupuvut päällä kyttäämässä ovea ja odottamassa sitä, että heidän nimeä huudettaisiin. Viimeksi olin vain itse se natiainen, joka odotti malttamattomana pöydän ääressä kuuntelemassa opettajan ääntä.

Now that I'm here, I can't help noticing how much my work tasks differ. I have more free time during the mornings but the parents expect me to do more than just playing and babysitting; I pick the kids up from school, prepare them dinner and bathe the smaller one. I got flashbacks to my time in England when I was picking them up on the first day: all the students were in their classes, wearing their uniforms and waiting to be called. But back then, I was one of the kids waiting impatiently to be hear the teacher say my name.  

Indalo tapaksen ihanat ruuat: valkkari+tapas (eli toi huikean iso sämpylä) = 2,90! 

Ei ole varsinaisesti ollut ongelmia sopeutumisessa, sillä kaikkeen tottui jo ensimmäisen parin päivän aikana. Tietysti se luo vähän haasteita, että puhun suurimmaksi osaksi vain espanjaa tälle pienemmälle enkä ole kauhean vakuuttava virheellisen kieleni kanssa, kun pitäisi kieltää asioita. Ehkä on ihan hyvä, että osaan sanoa: "älä tee sitä, älä koske siihen, tule tänne." Niillä pääsee jo melko pitkälle. Tässä siis samalla oppii pakostakin enemmän espanjaa, mikä on todellakin vain hyvä!

I haven't actually experienced any difficulty in adapting, because I kind of got used to everything during the first few days. Of course, I face challenges communicating with the younger one, because I mostly talk to him in Spanish and am not exactly convincing with my grammatical mistakes when I should forbid him to do stuff. It's good I can say "don't do that, don't touch that, come here." It does help a lot. So I'm learning more and more Spanish here under compulsion, which is totally fine by me!