Tämä paikka on varmasti kaikile tuttu ei-niin-mukavan tapahtuman johdosta. Valitettavasti. Alusta asti oli selvää, että kun New Yorkiin asti tullaan, haluan ehdottomasti käydä WTC-muistomerkillä ja museossa - onhan 9/11 kuitenkin yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista, joka on tapahtunut jopa minunkaltaisen juniorin elämän aikana.
This place must be familiar to everyone thanks to a not-so-nice incident. Unfortunately. Right from the beginning, it was obvious that since we were going all the way to New York, I would definitely want to visit the WTC memorial and museum - 9/11 is, after all, one of the most memorable incidents that has happened during the lifetime of a youngster like me.
Entisten tornien kohdille oli rakennettu suihkulähteet, joiden reunilla luki kaikki uhrien nimet. Uskon, että tuo olisi illalla näyttänyt todella upealta valoineen.
Water fountains holding the names of the victims were built where the old WTC towers used to be. I think the fountain would have looked magnificent by night with its lights.
Tässä vähän perspektiivissä, kuinka korkeita rakennuksia on kyseessä. Oikeanpuolimmainen ei ole itse WTC-rakennus, vaan lähistöllä oleva pilvenpiirtäjä. Hulluja mittasuhteita New Yorkissa, ei voi muuta sanoa! Päästiin noin vajaan tunnin jonottelun jälkeen itse museoon, joka on rakennettu toisen entisen tornin lähistöön. Ymmärrettävästi suurimmassa osassa museota ei saanut kuvata, joten kuvamateriaalia sieltä on hyvin niukasti. Vasemmalla puolella näkyy kuitenkin entisen WTC-tornin kärsineet portaat.
Here's a little perspective on how tall the buildings are. The photo on the right-hand side isn't the World Trade Center itself but a nearby skyscraper. Crazy proportions in New York! We got inside the museum, which has been built near one of the former towers, in less than an hour. Understandably, in most of the museum you couldn't take photos so I don't have a whole lot of pics. But on the left, you can see the ravaged staircase of one of the former towers.
Kun olimme nähneet valokuvia, entisiä perustuksia ja portaita, päästiin osioon, jossa kerrottiin tapahtumat alusta loppuun saakka. Karmeinta oli kuulla nauhoja, joissa kuului ihmisten viimeisiä sanoja ja terveisiä kotiväelle. "Olen kunnossa. Muistakaa, että rakastan teitä aina. Ei hätää." Jostain syystä tulee enemmän ajateltua, kuinka ahdistavaa ihmisillä on mahtanut ollut torneissa, kun niihin törmättiin, mutta ei kaapatussa lentokoneessa istuminenkaan kuulosta kovin houkuttelevalta.
After seeing photos, old foundations and stairs, we got into the section where everything was told right from the beginning to the end. The most horrible thing was to hear people's last words to their loved ones on a tape. "I'm alright. Remember that I'll always love you. No need to worry." For some reason, I always tended to think how agonizing it must have been in the towers when the planes crashed, but on second thoughts, being in a hijacked plane doesn't sound very tempting either.
Arkiset esineet toi paljon inhimillisemmän lähestymistavan tapahtumaa kohti - muun muassa naisen katkennut korkokenkä, likaisia vaatteita ja palomiesten tarvikkeita oli esillä museossa. Toisaalta loppupäässä - jolloin en enää jaksanut hirveästi keskittyä - oli kerrottu perusteellisesti al Qaedasta ja heidän aatteistaan. Sieltäkin löytyi äänitteitä ja vaikka minkälaista alkuperäistä lappua ja esinettä. Yhtä aikaa niin karmivaa, mutta kiinnostavaa. Museo oli kyllä kokonaisuudessaan todella kattava ja visiittinsä arvoinen. Piipahtakaa täällä siis, jos matkaatte New Yorkiin!
Everyday objects brought a much more humane approach towards the incident. They had a broken high heel, dirty clothes and the equipment of the firefighters. on display in the museum. Then again, in the end - when I was already a bit too tired to fully concentrate - they thoroughly told about al Qaeda and its ideology. You could also find tapes and all sorts of original notes and objects. At the same time it's so chilling but interesting. Overall, the museum was very comprehensive and worth a visit. So pop inside if you're on your way to New York!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Wow, tuo kokemus oli varmastikin pysäyttävä. Voisin ainakin kuvitella, että tuon jälkeen itselläkin olisi melko sanaton olo :o
ReplyDeleteOli kyllä tosiaan! Ihan outoa kun oli siellä paikan päällä :/
DeleteKun mä oon viimeksi ollut Nycissä niin tää taisi olla vasta rakenteilla... Varmasti mielenkiintoinen paikka. Kiva blogi sulla, miellyttävä ulkoasu. :)
ReplyDeleteSe voi hyvinkin olla! Museo avattiin vasta keväällä 2014 ja muistomerkki muutama vuosi ennen sitä. Kiitos paljon, sepä piristi! :-)
DeleteMoikka! Ajattelin kertoa, et mainitsin sun blogin ja nappasin banneri käyttööni inspispostauksessa :) Ilmottele, jos haluat, et esim. banneri ei oo näkyvissä tuolla! http://fiiaelina.blogspot.fi/2015/04/bloggin-from-to-z-i-is-for-ispiration.html
ReplyDeleteVoi miten kiva! Ei haittaa yhtään :) Säädänkin tässä ulkoasun taustan kanssa, sait onneks ihan hyvän kuvan bannerista :D
Delete