!Hablas muy bien español! A comment which felt pretty cheering and sincere during my first months in Spain has become the last thing I want to hear. Stop evaluating my language skills.
Mistä kukaan tietää, puhunko espanjaa vai englantia paremmin? Tai mistä kukaan tietää, vaikka olisinkin puoliksi tai kokonaan espanjalainen ulkonäköstä huolimatta? Tuskinpa olisin Espanjan ensimmäinen blondi. En tiedä... Ajattelevatko espanjaa puhuvat, että heidän kieltä on vaikea oppia? Vai että todellinen monikielisyys on lähestulkoon mahdotonta, koska he itse hädin tuskin puhuvat englantia?Maybe I speak Spanish better than English? Or maybe I could be half-Spanish or only Spanish despite my appearances? I doubt I'd be the first blonde Spaniard. I don't know... Do Spanish people think that their language is hard to learn? Or that multilingualism is virtually impossible, because they themselves don't speak much English?
Nyt on tehtävä ero kahdenlaisien kommenttien välille: on niitä, jotka hetken jutustelun jälkeen toteavat - kai ihan oikeutetusti - että: "Vitsi, onpa kiva kuulla jonkun puhuvan noin hyvää espanjaa, vaikka oot opiskellut sitä vain viisi vuotta. Mä oon opiskellut englantia monta vuotta, enkä osaa." tai WhatsAppissa keskustelun jälkeen: "En edes tajunnut, ettet ole espanjalainen. Olisit ihan hyvin voinut olla Castillasta kotoisin. Sun kielioppi on ihan virheetöntä!" Sitten on niitä, ketkä tietoisesti tai vähemmän tietoisesti tekevät päätelmänsä minusta ja aloittavat juttelemaan englanniksi. Parasta on se, että perus "hola, qué tal, muy bien" sananvaihdon jälkeen todetaan suu pyöreenä, että puhutpas sä hyvin. Ihan kuin se olisi joku super poder, joka on vaikea saavuttaa. Enhän mä sanonut kuin ne sanat, jotka opitaan jo ekalla espanjan tunnilla! Tai vielä parempi: kun messuilla haluat ostaa eräät kengät ja kysyt ilman sen kummempaa ongelmaa espanjaksi, että löytyisikö pienempää kokoa ja sulle vastataan ekaks: "We can speak in English if you want to." Mutta kun en halua.
Now I have to draw a line between two types of comments: the ones who point out after chatting for a while - and justifiably, I guess - that "Wow, I love hearing someone speak Spanish that well, even though you've only studied it for five years. I've studied English for many years and I still can't speak." or after a little WhatsApp chat: "I didn't even notice you weren't Spanish. You could've easily been from Castilla. Your grammar is impeccable!" Then we have them guys who consciously or less consciously reason that I don't speak Spanish and start talking to me in English. The best part is that after the basic "hola, qué tal, muy bien" they gape at me and marvel at what I've said. As if it were something extraordinary or impossible to achieve. I only said something we learnt in our first Spanish class! Or even better: I wanted to buy a pair of shoes at a fair and I asked the salesperson without a problem if they had smaller sizes and his first reaction was "We can speak in English if you want to." Well I don't want to.
Ehkä ylireagoin hieman, mutta nuo kohteliaisuudet eivät ole ahkeran opiskeluni seurauksia vaan jatkuva todiste siitä, että minua arvioidaan ennen kuin ehdin avaamaan suuni. Tulen aina olemaan se ulkopuolinen, jota kohdellaan eri tavalla. Tällaiset tilanteet muistuttavat minua siitä, etten kuulu tähän maahan, jossa minulla itselläni on kotoisa olo. Ja se jos mikä tuntuu surulliselta.
I may be overreacting but these compliments aren't the consequence of me having studied hard, but just a constant reminder that I'll always be judged before I even get the chance to open my mouth. I'll always be the outsider who'll be treated differently. These situations remind me that I don't belong to this country where I feel like home. And if that doesn't make you sad then I don't know what does.
Vielä loppukevennykseksi voin sanoa, että Ruotsissa on päässyt taas kokemaan täysin vastakkaisen tilanteen. Jengi odottaa, että edessä seisoo riikinruotsia puhuva ruotsalainen tyttö, kun todellisuudessa suusta tulee jotain suomenruotsin ja Tukholman ruotsin mongerrusta oikein hitaalla tempolla. Hahah.
And to cheer things up a bit, I can tell you guys I experienced the exact opposite in Sweden. Guys just looks at me and think that they'll be speaking to a Swedish girl who speaks perfect Swedish, when in reality my mouth starts generating some gibberish in Finland Swedish and Stockholm's Swedish at an extremely slow pace. Haha.
Mielenkiintoinen näkökulma. Mä olen aina ajatellut, että saat kiitosta sinnikkyydestä opiskella kieltä ja tulla osaksi paikallista maailmaa. Kaikki suomalaiset Espanjaan muuttaneet kun eivät vaivaudu opettelemaan kunnolla paikallista kieltä, kun suomikuppiloita ja -kauppoja on joka nurkalla. Olen otettu ja ylpeä, kun minua on luultu aidoksi kanarioksi ja ihmetelty, kuinka aksenttini ja sanavarastoni on täyttä kanariaa. Olen siis ajatellut juuri päinvastoin, että minut on otettu osaksi "heitä", en ole se ulkopuolinen.
ReplyDeleteMinua ei ehkä paljasta kuin siniset silmät, itse asiassa minua on luultu muutaman kerran Suomessa ulkomaalaiseksi. Mutta tuo englanniksi vaihtaminen on todella ärsyttävää, itselle sitä ei ole tapahtunut, mutta vanhalle tädilleni kylläkin. Hän ei puhu kovin hyvin espanjaa, mutta yrittää parhaansa. Eikä hän edes osaa englantia. Eihän kukaan toki voi tietää, ettei toinen osaa, mutta tuo lause pitäisi tulla vasta, kun puhuja pyytää itse tai ollaan todella jumissa keskustelussa.
Se on kieltämättä vähän hassua. Välillä noista tietyistä kommentteista tuleekin hyvä mieli, mutta jotenkin sellainen "tyhmä ulkomaalainen blondi" -kuva on pakostikin läsnä, kun perun holan jälkeen sanotaan, että puhutaan niin hyvää espanjaa. Tai sitten se, että ei tulla puhumaan ollenkaan vaan, koska "ei se kumminkaan ymmärtäisi" (tämäkin tilanne on todistettu :D) Mutta joo, se on rikkautta osata paikallista sanastoa, joten tollaisesta kommentista voit ihan hyvällä syyllä olla otettu!
DeleteTodellakin pitäisi olla vain vähän kärsivällisyyttä kuuntelijalla ja olla ymmärtäväinen, jos toinen ei puhu täydellisesti. Eikös se niin ole, että tiettyyn pisteeseen asti ymmärtää, jos vain haluaa ymmärtää? Kommunikointihan se on tärkeintä eikä se, että taivuttaako vaikka verbejä oikein tai löytääkö just kaikki tilanteeseen liittyvät sanat nopeasti.
Tosi mielenkiintoinen postaus! Jännä, että sulle ei anneta edes mahdollisuutta olla ”espanjalainen”, eli että olisit siellä vaikka syntynyt maahanmuuttajavanhemmille. Ja Espanja on kuitenkin täynnä blondeja! No okei, hieman liioittelua, mutta muistaakseni esim TV-juontajista yms tosi moni näyttää varsin pohjoiselta kotoa olevilta (silmät kyllä varmaan silti ovat tummat).
ReplyDeleteJa hassua, että englantia tarjotaan pakolla! Luulisi espanjalaisten olevan samaa sarjaa ranskalaisten kanssa siinä, että halutaan muiden puhuvan omaa kieltä. Jopa Pekingissä usein länkkärille aletaan pölpöttämään kiinaa, mutta syy saattaa hyvinkin olla myös se, etteivät he itse osaa mitään muuta kieltä :D
Tsemppiä näihin tuntemuksiin ja jos mua on luultu portugalilaiseksi kerran, niin kyllä varmasti sulla on toivoa mennä espanjalaisesta hahah! Varsinkin kun oikeesti osaat kieltä.
No sitä mä just mietin! Täällä mietitään niin mustavalkoisesti, että jos et ole espanjalaisen näköinen niin et voi olla espanjalainen tai osata puhua sitä kieltä. Suomessa on vaikka minkänäköistä suomalaista eikä kaikki todellakaan ole blondeja, vaikka niitä on paljon enemmän kuin muissa maissa.
DeleteJa se on niin rasittavaa, että vaihdetaan englantiin! Moni ei "onneksi" osaa englantia, joten yleensä se ainut vaihtoehto on puhua espanjaa. Kätevää, jos haluaa oppia kieltä ja käyttää sitä. Hassua, että siellä Kiinassakin puhutaan kiinaa länsimaalaisille :'D
Kiitos ja samoin sinne! Kyllä tää tästä :D
Höh miten harmittavaa kuulla, tuohan on ihan huippua että osaa puhua sujuvaa espanjaa ja luulisi espanjalaisten olevan siitä mielissään:D Älä välitä vaikka se on mahdotonta, puhut vaan vaikka onhan se joka kerta rasittavaa sanoa että ei tarvi englanniksi, koska voin puhua espanjaksikin ja sitä haluat:)
ReplyDeleteMielenkiintoinen postaus oli lukea! En tiennytkään että siellä yritetään tyrkyttää englantia, luulin oikeesti että lähes joka maassa ollaan oikeesti mielissään siitä että "ulkomaalainen" puhuu sen maan kieltä ja sitä halutaan.
No niinpä! Ja siis on ihmiset siitä tosi innoissaan ja ne sanoo ihan tosissaan, et onpa upeeta, että puhut noin hyvin. Ainut vaan, että mut nähdään aina ulkomaalaisena ja se jäänmurtaja on se, että puhuhtpas hyvin, vaikka en ois vielä sanonutkaan mitään. Ja on joo hassua, että aletaan puhumaan englanniksi, vaikka ei mitään kommunikointiongelmia ookaan.
DeleteMielenkiintoinen postaus kyllä! Varmasti kohtaa monenlaisia tilanteita, kun ulkonäöllisesti erottuu paikallisista sen verran, että ihmiset olettavat sun koko ajan olevan ulkomaalainen. Mutta oon kyllä sitä mieltä, että jos sulla on Espanjassa kotoisa olo ja itsestä tuntuu siltä, että siellä sun pitääkin olla, niin sillä, että "kuulutko" sinne ulkopuolisten mielestä vai et ei ole väliä :)
ReplyDeleteThänks! No kyllä täällä kohtaa vaikka minkälaisia tilanteita. Ja joo, ei se sen kummempaa ongelmaa aiheuta, vaikka välillä vähän ärsyttää. Kai siksi, koska se on vaan jotain, mitä ei kokis omassa kotimaassa :D
DeleteThis comment has been removed by a blog administrator.
ReplyDeleteMiullekin on monesti sanottu, että miten hyvin puhun espanjaa, miten upeasti lausun sanat. :D Monesti espanjalaiset yllättyvät, koska moni muu ulkomaalainen ei todellakaan puhu näin hyvin ja "puhtaasti". Ja monet epanjalaiset puhuvat vahvalla murteella. Eli ota kohteliaisuutena! :) Hyvää joulua!
ReplyDeleteSe on kyllä myös kiva, että kehutaan :) Ehkä tuossa lausumisjutussa onkin jotain perää, koska suomalaiselle on aika helppo lausua espanjaa, kun taas esim. ranskan ja enkun lausuminen on tosi hankalaa espanjalaiselle. Hei samoin, myöhästyneet jouluntoivotukset sinne!
DeleteMä yhdyn myös :) Täällä etelässä asun ja mieheltäni oppimaani andalucian murretta puhun, mä ihan "luokkaannun" kun mulle pakkopuhutaan englantia. Joka paikassa hinnat sanotaan jollain kauheella virheellisellä englannilla etten edes saa selvää että mitä ne haluaa veloittaa, sitten kun kysyy espanjaksi että anteeksi mitä ja paljon, niin edelleen vastataan englanniksi.
ReplyDeleteToisaalta: yhdeltä Barcelonan reissultamme jäi mieleen kaupassa kun juttelimme miehen kanssa niin huomasin yhden myyjän tuijottavan meitä. Hetken päästä hän tuli juttelemaan että on itse Malagasta kotoisin ja kuultuaan omaa murretta häkeltyi, koska emme näytä "perus"espanjalaisilta :D
Useammin kuitenkin jos asioi jossain ja puhuu tovin (eli enemmän kuin sen hei moi mitä kuuluu), niin ihmiset kysyvät jossain vaiheessa että mistä olen kotoisin ja missä espanjani oppinut. Joskus siis näinkin ;)