A Day Trip to the Fascinating UNESCO City of Cuenca

Hei jou! Mitäs kaikille kuuluu? Täällä on ollut parikin pidennettyä viikonloppua nyt lähiaikoina (espanjaksi siis puente - kirjaimellisesti silta) ja niiden kunniaksi ajattelin tehdä päiväreissun Cuencaan, josta olen kuullut vain paljon hyvää. Sen historiallinen keskusta on tosiaan Unescon maailmanperintökohde enkä yhtään ihmettele miksi. Koko Cuencan keskusta oli kuin jättimäinen linna ilman kattoa, jonka useat holvikaarimaiset käytävät johtivat kauniisiin luontomaisemiin.

Heya people! How's everyone? Spain has had a few long weekends lately (which, by the way, is puente in Spanish - a bridge!) and because of that I decided to go on a little excursion to Cuenca, of which I had heard only positive things. Its historical centre is a UNESCO world heritage site and frankly, I'm not surprised. The whole of Cuenca's centre was like a gigantic castles without a roof, whose archlike corridors lead to graceful scenery.

Ensimmäisenä oli tosiaan suunnistaminen riippuvien talojen luokse, Casas Colgadas, jonne pääsee loistavasti nousemalla ensin ylämäkeä autotien vierestä ja sitten ylittämällä sillan. Toi silta oli kyllä aikamoinen kokemus, sillä jokainen askel heilutti lankkuja puolelta toiselle. Voitte siis kuvitella ihmisten reaktion, kun joku lenkkeilijä paineli menemään kunnon rytinällä. Lapsi kysyi isältään, että miksi tuo setä saa juosta ja minä en saa. No, annapa siinä joku järkevä vastaus lapsoselle...

So my first thing was to find my way to the hanging houses, Casas Colgadas, which can be easily reached by following the uphill road and then crossing the bridge. Mind you - that bridge was quite an experience, each and every step waving it about from one side to the other. Having said that, you can probably picture the people's reaction when a jogger came pounding, leaving behind an enormous clatter. A kid asked his father why he wasn't allowed to run on the bridge but that man just did. Try and think of an answer for that poor little thing!

Casas colgadas

Spot the odd one out... a great contrast between old buildings and a modern museum!

Riippuvien talojen jälkeen oli aika mennä tutkimaan Cuencan historiallista keskustaa, joka odotti edessä päin. Sieltä löytyikin suuri, kaunis katderaali; paljon pieniä tasanteita, joista näki kaupungin ulkopuolelle sekä linnan raunioita.

So after discovering the hanging houses, it was time to enter the historical centre, which was waiting for me ahead. That's where a gorgeous cathedral, lots of small lookouts from which you could see beyond the city and the ruins of an ancient castle.

The ruins of the castle which has been partly restored.

Nälkä oli jo suurenmoinen, joten menin ensimmäiseen aukiolevaan ruokapaikkaan Plaza Mayorin lähelle. Tarjoilija tulikin niin nopeasti, etten ehtinyt miettimään sen kummemmin, mitä haluaisin edes syödä, joten kun näin sanat "bacalao" ja "plato típico", päätös oli tehty. Enkä muuten katunut ollenkaan - tuo perunamuusinnäköinen Bacalao al ajoarriero, eli turska-peruna-valkosipulimuusi, oli törkeän hyvää!

The hunger was real, so I went to the first restaurant I saw that was open close to Plaza Mayor. The waiter came so quickly that I didn't have the time to ponder which dish I should have, so the words "bacalao" and "plato típico" made up my mind for me. And I didn't regret for a minute! That mashed-potato-like dish, Bacalao al ajorriero, cod with mashed potatoes and garlic was to die for!

Harmikseni lippuja ei ollut enää jäljellä iltapäivän tunnelikierroksiin, Tuneles de Alfonso VIII, joten se jäi nyt välistä tällä kertaa. Sen sijaan, käännyin ilman sen kummempaa päämäärää yhdestä holvikaarikäytävästä ja olen iloinen, että tein niin: sieltä pääsi nimittäin laskeutumaan polkua pitkin joen luokse karkuun hälinää.

Unluckily, there were no tickets left for the afternoon tunnel tours at Tuneles de Alfonso VIII, so that's something I had to skip. Instead, I wandered around and ended up on one of those archlike corridors and I'm so happy I did; it opened a path which lead to a serene river, away from the touristy centre.

The ascending path leads to the river by the slanted wall

Itse lähdin matkaan avanzabusilla, jolla kesti aika lailla se pari tuntia Madridin Estación Sur linja-autoasemalta - sopii siis hyvin päiväreissuksi tämä Cuenca. Miltäs tämä teistä näytti? Oliko Cuenca ennestään tuttu?

I set off on my journey with avanzabus which took be about two hours from Madrid Estación Sur coach station, therefore Cuenca is the perfect destination for a day trip. So what do you think of the city? Did you already know about Cuenca?

Why Using Many Languages Is Not The Key to Happiness

Ootteko koskaan miettineet, millaista on käyttää useaa kieltä päivittäin? Tai törmäättekö kenties tähän "ongelmaan" koko ajan? No, sanotaanpa vaan, että mun pään sisällä ainakin on hitonmoinen sotku, enkä mä siitä ole pääsemässä eroon lähitulevaisuudessa todellakaan.

Have you ever wondered what it's like to use several languages on a daily basis? Or do you face the same "problem" regularly? Well, let's just say there's an effing mess inside my head and there's no way I'm getting rid of it anywhere in the near future.

Mä en tiedä, pitäisikö mun pitää itseäni onnekkaana, kun pystyn lukemaan vaativan tekstin espanjaksi ilman, että vaikeat sanat häiritsevät liikaa vai pitäisikö minun huolestua siitä, etten vaivaudu opiskelemaan uutta sanastoa. Oli miten oli, mä oon iloisesti alkanut käyttämään hyväksi todettua sanavarastonlaajentamiskikkaa (huh mikä sana?!) ja otan kärsivällisesti ylös ne uudet sanat ja käännään ne viikon päätteeksi - siinä oppii kaikenlaista hassua sanaa, kuten regleta, jatkojohto tai atontado, poissaoleva. Ei oikein ole muuta tehokasta keinoa oppia kieltä arjessa.

I don't know whether I should consider myself lucky that I can read a demanding text in Spanish without getting too distracted by the new words or if I should get worried about not taking the time and expanding my vocabulary. Be that as it may, I've been happy to get into the habit of jotting down new words very carefully and systematically and then translating them at the end of the week - you learn all sorts of words like regleta, a multi-socket adaptor, or atontado, absentminded. There isn't really any other efficient way to learn a new language in everyday life.

Kun hetkellisesti unohdan sanoja omalla kielellä, tunnen itteni ihan idiootiksi. Saatan olla selittämässä jotain meidän viestinnän kurssista ja siitä, miten me ollaan käyty läpi erilaisia nonverbaalisen viestinnän ominaisuuksia, kuten eleitä. Ja sitten unohdat täysin, kuinka ele sanotaan suomeksi. Gestures, gestos, gestes? Apua, kiitos? Tai kun käännät menua ravintolassa, etkä muista miten chickpea sanotaan suomeksi, koska päässä pyörii vain garbanzo. Mä meen ihan solmuun, kun vanhat tutut sanat eivät ookaan mun käytettävissä niinä hetkinä, kun tarvitsen niitä.

When I momentarily forget words in my native language, I feel like a total loser. I might be explaining something about my communications course and how we've looked into the components of nonverbal communication, such as gestures. And boom, I forget how to say gestures in Finnish. Gestures, gestos, gestes? Any help here? Or when I you're translating a menu and don't remember what chickpea is in Finnish, because all you can think of is garbanzo. I just feel completely baffled when the words that used to be at my disposal have left me down and aren't there any more.

Nyt kun on kokenut vaikka minkälaisia tunteita sanojen ja rakenteiden yhteneväisyyksien kanssa, oon alkanut tuntemaan kyllä aikamoista ylpeyttä mun vaikeaa ja rakastettua kieltä suomea kohtaa. Sen kielioppia ei todellakaan noin vaan opita muutaman vuoden opiskelun jälkeen, vaikka olisit kuinka motivoitunut. Tajusin myös, kun luin kaksikielisyydestä ja kun puhuttiin siitä yhdellä kulttuuriluennolla, että voin helposti kutsua itseäni kaksikieliseksi. Kaksikielisyys kun ei kuitenkaan ole kahden äidinkielen puhumista, eikä se todellakaan tarkoita, että pitäisi molempia osata täydellisesti. Mikä edes on täydellisesti puhuttu kieli? Kaikki me ollaan erehtyväisiä ja ihan varmasti on parantamisen varaa aina.

Having experienced a wide range of emotions concerning linguistic connections, I've started to feel a certain type of proudness towards my complex and beloved language, Finnish. It definitely isn't one of those languages whose grammar you'll master after a couple of years of studying, as much as you're motivated. Also, after reading about bilingualism and discussing it in one of our intercultural lectures (which reminds me... did I mention I tried to translate 'lection' into French, bewildered and staring at my search which yielded 0 results? I wonder why??) I realised I can call myself bilingual. Bilingualism isn't about being a native speaker in two languages, nor does it mean that you should speak two languages perfectly. What even is a perfectly spoken language? I think we're all fallible even regarding our first language; there will always be room for improvement.


Niin tässäpä pari juttua, joita oon pyöritellyt mielessä viimeiset pari viikkoa. On tullut myös mentyä Tío Pío puistoon, eli Siete Tetasiin, pari kertaa. Kattokaa nyt noita valoja ja rakennuksia, joita jatkuu silmänkantamattomiin! Niin upeita!

So these are just a couple of things I've been turning over in my mind for the past two weeks. I've also made my way up to the Tío Pío park - more commonly known as the Siete Tetas - a few times during this time. Can we just appreciate a moment how beautiful the city looks from above the hills!

Nyt mä haluaisin kuulla teidän kielisekamelskoista!

Now I'd like to hear your experiences with language jumbles!