Alone in Lisbon

Kolme ja puoli päivää Lissabonissa. Mitäs tekemistä kyseisestä kaupungista löytyikään?

Three and a half days spent in Lisbon. Let's take a look at what I did there!

Ekana iltana - tarkemmin sanottuna puolenyön aikoihin - hapuilin lähellä olevalta juna-asemalta hostellille, mutta mutkia tuli matkaan. Kirjaimellisesti. Suorin tie oli suljettu ja olisin joutunut menemään jotain kapeaa, pimeää kujaa keskellä yötä... Alfaman alue on muutenkin todella mäkistä aluetta. Aikani siinä pyörin, kunnes matkalaukun vetäminen pimeillä. kivisillä, jyrkillä teillä oli tarpeeksi ja otin taksin 600 metrin päähän. Ehkä typerää, mutta todellakin sen arvoista. Nyt mä jaan teidän kanssa mun lemppariotokset Lissabonista!

When I arrived in Lisbon, the clock struck twelve and I was having a hard time finding my hostel. It was supposed to be situated close to the train station, so it was crystal clear that I wanted to walk there. But...no. I wasn't so easy. I hadn't taken into account that Alfama is a hilly area with lots of wiggly, steep, narrow lanes and that it'd also be dark as it was midnight. Dragging your suitcase over there isn't exactly the most pleasant thing to do, so I ended up taking a taxi for the remaining 600 meters.

Ekana päivänä tuli mentyä ilmaiselle kävelykierrokselle Wild Walkersin johdattamana. Mulla on mielipide muuttunut näistä kävelykierroksista; ennen pidin niitä turhana turistihömppänä, mutta nykyään nautin täysin siemauksin siitä tiedosta, mitä mulle kerrotaan ja niistä paikoista, joihin ei muuten löytäisi. Reitti kulki Alfaman ja Gracian kaupunginosien halki kaupungin upeimmalle näköalapaikalle, joka kantaa nimeä Miradouro da senhora do monte. Ai niin, tutustuinhan mä kahteen supermukavaan espanjalaiseen tuona päivänä, joten vietettiin koko päivä kierrellen melkein koko kaupunki läpi ja illalla suunnattiin yhdessä hostellin uudenvuodenbileisiin.

On my first whole day, I joined a walking tour by Wild Walkers. My opinion on walking tours has changed recently; I used to consider them stupid and touristy, but now I enjoy all the possible  information I cab absorb and all the places I wouldn't find on my own. Our route wiggled through the neighbourhoods of Alfama and Gracia, all the way up to the most beautiful viewing point of Lisbon, Miradouro da senhora do monte. On our way, I  got to know two super nice Spanish girls from our hostel, with whom I spent the whole day. And the night, too as the hostel had organized a nice New Year's Eve party! 

Vähän vihaiset ilmeet - ei ole eka kerta kameran edessä

Muuttaisin varmasti Lissaboniin, jos osaisin portugalia. Niin hirveästi tykkäsin tuosta kaupungista! Seuraavaksi Portugalijutuissa hypätään kohti Belemin kaupunginosaa sekä Sintraa. Kyllä tuosta kauniista maasta riittää kerrottavaa!

I would definitely move to Lisbon, if I spoke Portuguese. Or if they spoke Spanish. That's exactly how much I loved the place! Next time I speak about Portugal, we'll be looking into Belem and Sintra, both of which are in the surroundings of Lisbon, but a bit further away. There's still lots to tell about this precious country!

Espanjalaisten, ranskalaisen, egyptiläisen ja suomalaisen uudenvuoden klaani. / Two Spaniards, one Frenchwoman, one Egyptian and a Finn on New Year's Eve.

Family time in Madrid

Viikonloppuna äiti ja isäpuoli tuli pikkuvisiitille Madridiin ja mä sain toimia oppaana! Ihan ensimmäiseksi käytiin läpi kaikki tärkeimmät alueet eli Malasaña, Chueca, La Latina, Lavapiés, Recoletos, Sol ja Gran Vía. Viikonloppuun mahtui hirvittävän kävelymäärän lisäksi myös köysiratasvaunuajelu, El Rastron kirppistelyt, tunnelmallinen San Miguelin kauppahalli, shoppailua, puistoja ja au pair -kodissa vierailu. Totta kai syötiin myös paljon hyvää ja ei-niin-hyvää ruokaa. Ehkä parasta oli kuitenkin se, että päivisin lämpömittari kohosi siihen 15 asteeseen! Kevät on aivan nurkan takana ja mä olen ihan innoissani!

Last weekend was an action-packed one because I had my family visiting from Finland! As I guide, I took them through exciting neighbourhoods like Malasaña, Chueca, La Latina, Lavapiés, Recoletos, Sol and Gran Vía. Apart from making our poor feet really sore, we saw the old San Miguel marketplace, went treasure-hunting in El Rastro, tried the cable cars, went shopping and visited my au pair home. Of course we also at lots of good and, well, not-so.good food. But what made this all more enjoyable was the weather! The sun made the mercury rise up to 15 degrees which means spring is almost here! 

Aloitin muuten viime viikolla (vihdoin viiden kuukauden jälkeen...) espanjan kurssin, jotta saan tässä kevään mittaan virallisen DELE-kielitodistuksen. Tässä tekisi mieli repiä hiukset päästä, kun tempo on nopea ja läksyinä on muun muassa uutisten kirjoittamista espanjaksi - tällä hetkellä tuskin osaisin tehdä kunnollista edes suomeksi - mutta tästä painetaan eteenpäin! Luultavasti jotain samantyylistä tulen tekemään yliopistossa, joten parempi totutella jo tässä vaiheessa.

I also had to tell you about something that's been keeping me busy lately, namely my Spanish classes ( yes, I finally took them up after five months) It's the smartest thing to do in order to pass the official DELE language test. I just felt like quitting that shit after we were given our homework, which was writing pieces of news in Spanish. I can hardly do that in Finnish! But it's not time to give up now. I'll probably do something similar in uni, so better get used to it at an early stage.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Have a lovely week! 

But Why Study Abroad When You Can Do It in Finland?

Kysymys, johon olen saanut vastata lukemattomia kertoja tutuille, kavereille, opolle, opettajille ja espanjalaisille. "Miksi opiskella Espanjassa, kun Suomessa on paras ja ilmainen koulutus?" "Oletko ihan varma?" "Mutta sittenhän et näe perhettä ja ystäviä melkein ikinä?"

Now that's a question I've been answering my friends, acquaintances, student counsellor, teachers and Spaniards numerous times. "Why study in Spain when you have the best, free education system in Finland?" "Are you completely sure?" "But doesn't that mean you won't see your family and friends for a long time?"

En mä ikinä ole mistään varma - täytyy vain tehdä ne parhaimmalta tuntuvat päätökset.
No, I'm not completely sure. You just have to follow your heart in decision-making.

Ihminen voi syntyä väärään maahan, mutta se ei silti tarkoita sitä, että paheksuisi omaa kotimaataan. Mulle esimerkiksi Suomen ilmasto ei vain kertakaikkiaan sovi. Mä inhoan talvea ja kaikkea siihen liittyvää: jatkuvaa pimeyttä; kylmyyttä, joka tunkee toppatakin ja villapaidan läpi; lunta, jonka olisi tarkoitus piristää pimeydessä; liukkaita tai auraamattomia teitä; huuruisia silmälaseja, kuivia käsi ja kiristäviä kasvoja; lumitöitä, jotka odottavat pitkän päivän jälkeen sekä ennen kaikkea väsymystä ja ahdistusta joka tästä kaikesta seuraa. Vannon, että jos mulla on mahdollisuus valita paikkani, niin tämä syy yksinään kyllä riittäisi muuttoon. Mutta on tässä taustalla vähän muutakin.

I think you can be born in a wrong country, but it doesn't necessarily mean you resent your homeland. Like, for me the climate in Finland isn't suitable at all. I hate winter and all things related to that season: the everlasting darkness, which penetrates your jumper and quilted jacket; the snow that's supposed to brighten things up but it doesn't; the slippery or unplowed streets; foggy eyeglasses, dry hands and the tightness in your face; the snow removal you have to do after a long day and, first and foremost, the fatigue and anguish followed by this horrible period they like to call winter. I swear I'd get out of the country solely for that reason. But there's much more to it. 

...nimittäin se koulutuspuoli. Mikä olisikaan parempi tapa sijoittaa itseensä kuin opetella sujuva espanja sujuvan englannin rinnalle? Haluan elää ympäristössä ja suuressa kaupungissa, joka antaa hyvät eväät kielten oppimiseen niin arjessa, harrastuksissa kuin koulussa. Tiedän tosin jo nyt, että en tule ajattelemaan yhtä positiivisesti, kun espanjankieliset opinnot alkavat...

...that is to say, the educational viewpoint. What would be a better way to invest in myself than to live abroad learning Spanish, a widely spoken language? I want to live in a place where using and learning languages is part of everyday life in school as well as in my free time. Though, I know I won't be thinking as positively when I start studying in Spanish...

"Mutta siellähän on hirveästi työttömyyttä!" Sitä en voi kyllä kieltää. Mutta neljän opiskeluvuoden aikana ehtii tapahtumaan paljon eikä täällä opiskelu tarkoita automaattisesti työskentelyä täällä. Ja mitä tulee työttömyyteen niin eipä ainakaan oma kotikaupunki tarjoa hirveästi vaihtoehtoja. Töihin pääsee suunnilleen naamakertoimella ja suhteilla, kun taas Madrid on niin iso kaupunki, että täällä omalla osaamisella voi oikeasti olla jopa merkitys. Itse asiasssa oon rupatellut niitä näitä mun vakkaribaarin työntekijöiden kanssa ja yhtenä iltana pomo kehotti jättämään CV:n heille. "Jos henkilö vaikuttaa mukavalta, mä palkkaan sen. Jos ei, hän voi painua *******" Sillä lailla sitten!

"But the unemployment rate is so high!" Yeah, can't deny that. But then again, studying in Spain doesn't automatically mean working here. A lot will happen during my four-year studies. When it comes to Finland or especially my home town, I wouldn't exactly call it a job wonderland. You pretty much get your job by knowing the right people whereas in Madrid you can probably actually make use of your know-how. In fact, I've been talking to the waiters in a bar where I'm a regular and their boss encouraged me to leave my CV there. "If someone seems nice, I hire them. If not, well, they can **** off" That's the spirit!  

Haluaisin sen sijaan ylistää espanjalaisten avoimuutta, sosiaalisuutta ja yleistä positiivista ilmapiiriä. Tähän vahvasti sidoksissa oleva ruoka- ja juomakulttuuri on myös kohdillaan, eikä ulos lähteminen perjantai-iltana tarkoita automaattisesti kosteaa baari-iltaa, vaan vaikkapa viiniä, olutta ja tapaksia hyvässä seurassa. Tämä voi olla uutuudenviehätystä, mutta elämä tuntuu paremmalta rennommassa elämäntyylissä.

The open-minded and outgoing nature of Spanish people has taken over me. I absorb positive energy every day, even if life is not just fiestas. Speaking of which, the food and drink culture is much healthier here and going out on a Friday night doesn't mean getting drunk, but rather having wine, beer and tapas in good company. I still might be wearing my expat's rose-tinted glasses but hey, at least I'm conscious of it.

Ulkomaille lähteminen oli valinta, mutta Espanjaan en ikinä suunnannut. Päädyin vain tänne. Muistan seiskaluokalla kirjoitetun kirjeen tulevalle minälle, jossa piti miettiä mitä haluaisi elämältään kymmenen vuoden päästä. Siinä haaveilin asuvani upeassa valkoisessa asunnossa Lontoossa pienen mäyräkoiran kanssa. Hahaa, no sieltä tuskin löydän itseäni 22-vuotiaana enkä varmasti koiranpentua ole hankkimassa, mutta Suomesta lähteminen on tuntunut aina tosi luonnolliselta.

Going abroad was a choice of mine, but heading to Spain wasn't. I just kind of ended up here. When I was in seventh grade, we had to write letters for our future selves thinking about what we want from our lives in ten years. Well, I thought I'd be living in a cute white flat in London with a small sausage dog at the age of 22. That's definitely not going to happen ( I'm sorry, Rosa aged 12) but what I want to say is that leaving Finland has always felt natural.

P.S. Ehkä vähän vaikea kysymys, mutta arvaako kukaan, mistä kaupungeista yllä olevat kuvat on otettu? Neljä eri kaupunkia eri puolella Suomea;)

P.S. This could be a tricky one, but can you guess where these photos were taken? Four different cities around Finland ;)

Portuguese culture x5

Vaikka vietin vain viikon Portugalissa, pääsin kokemaan maan kulttuurin vahvasti. Kuulin paljon tarinoita - niin historiaa kuin urbaaneja legendoja - yövyin paikallisen luona, maistelin tyypillisiä herkkuja, yritin ymmärtää tuota outoa kieltä ja heitin pari turistiloukkua pois suunnitelmistani. Portugalissa on ehdottomasti oma viehätyksensä, joka täytyy päästä kokemaan, ja mä haluan nyt jakaa teidän kanssa osan siitä, joka teki muhun vaikutuksen.

Even if I did spend only one week in Portugal, I got to experience the country's culture thoroughly. I heard lots of stories - history as well as urban legends - stayed at a local's place, tried local dishes, tried to understand the weird language and tossed a few tourist traps out of my plans. Portugal has its own charm, which one has to experience, so today I want to share a piece of it with you guys.

Olin kuullut puhuttuvan Fado-musiikista ennen reissua, mutta totta puhuen en tiennyt ollenkaan, mitä odottaa siltä. Siispä eräänä iltana lähdettiin hostellin lähellä olevaan baariin kuuntelemaan tätä perinteistä musiikkia. Valitettavasti en paikan nimeä muista, mutta Alfaman kaupunginosa on täynnä Fadoa esittäviä baareja. Meille kerrottiinkin, että sinne kannattaa suunnata kuuntelemaan tätä perinteistä musiikkia eikä ottaa superkalliita turisteille suunnattuja Fado-illallisia.

I'd heard about Fado music before the trip but, to be honest, I had no idea what to expect from it. Luckily, this uncivilized part of me was soon repaired. One night, a group of hostel acquaintances and I went to a nearby bar to listen to this traditional music. Unfortunately, I'm not able to recall the bar's name, but the Alfama area is full of bars with Fado. We got some recommendations to go there rather than to the super expensive, touristy Fado dinners.

Yksi sana joka jäi reissusta mieleen, oli saudade. Siihen ei ole olemassa tarkkaa käännöstä, mutta saudade tarkoittaa sitä haikeaa tunnetta, joka tulee kun ajattelee korvaamatonta hetkeä tai ihmistä, jota ei voi saada takaisin. Tuo on minusta niin kaunista, että tekisi mieli alkaa opettelemaan portugalia.

A word worth knowing is saudade. No direct translation exists but saudade captures the feeling of longing a moment or a person which you can't get back. I think it's so beautiful that I'd like to start learning Portuguese straight away.

Edelliseen kohtaan liittyen eräs paikallinen kertoikin, että portugalilaiset ovat stereotyyppisesti melankolisempia kuin kielinaapurit Espanja, Ranska tai Italia. Kuulumisia kysyttäessä kaikki on hyvin, mutta aina voisi mennä paremminkin.

In connection with the previous part, a local guy told us that Portuguese people are seen more melancholic than any of the linguistic neighbours Spain, France or Italy. Asking how they are they'll probably answer everything's all fine, but deep down something could be better. 

...ja kaikenlaiset leivokset. Niitä on joka paikassa tarjolla paksun kaakaon kanssa eikä niitä pääse karkuun. Hah, senkus yrität! Tyypillisiä ovat kermaleivokset, joista alkuperäisiä ja parhaimpia saa Belemin kaupunginosasta. Siitä juttua vähän myöhemmin ;)

...and all the pastries. They are sold everywhere with thick, yummy hot chocolate and you can't escape them. Just try and see! The most typical pastries are the creamy ones which you can get everywhere but which are best in the Belem neighbourhood. More about that later on then ;)

Valehtelisin kyllä, jos väittäisin ettei maan vihreys tehnyt vaikutusta. Jos Portugali on näin kaunis talvella, niin miltähän paikka näyttää kesällä? Lupasin palaavani kuvassa näkyvään Sintraan joku päivä ja tutkivani Etelä-Portugalin kauniita rannikoita.

I'd be crazy for not mentioning the verdancy of the country. If Portugal looks like this in the middle of the winter, I wonder how it'll be like during summertime?! I already promised myself to go back to the village called Sintra, which is in the photo above, and to discover Portugal's southern coast.

Semmosta tältä erää! Täällä jatkuu arki lasten kanssa vielä muutaman päivän, jonka jälkeen pääsee viikonlopun viettoon. Tällä kerralla ajattelin suunnitella vähän mun tekemisiä ja keksiä jotain uutta hauskaa. Siihen asti siis moikat!

That's all for today, folks! There's still a few days left with the kids before the weekend kicks off. This time I thought I'd plan something new and exciting to do. But until then, have a nice week!

Random tapahtumia, tatuointia ja lapsiarkea - au pairin tammikuu

Huh, kun aika lentää siivillä! Parin viikon päästä ekat perheenjäsenet tulevat moikkaamaan mua tänne ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa suunnittelemaan aikaa au pairiuden jälkeen sekä miettiä vähän kesätöitä. Pystyisiköhän jossain ulkomailla työskentelemään touko- ja kesäkuun? Mun ei jostain syystä tule turhan paljon höpöteltyä mun arjesta blogin puolella, joten katsotaanpas kerrankin, mitä tapahtui joulun ja Portugalin jälkeen:

Ollaan pienemmän kanssa piirrelty lähiaikoina niin dinosauruksia kuin leikkipizzoja, koottu teleskooppi vessapaperirullista ja pidätetty merirosvoja poliisiautoon.

Yhtenä iltana suunnitelmat menivät mönkään ja jäin yksin. Mitäs silloin tehdään? No etsitään kotibileet ja mennään tutustumaan uusiin ihmisiin. Eipä ollut enää yksinäistä! Espanjalaiset (ja au pairit) osaavat juhlia! En muista milloin viimeksi olisi ollut noin hauska extemporeilta!

Mun käsivarsi sai osakseen vähän venezuelalaista taidetta. Mihinkäs seuraavaksi tuherretaan?

Pari mun au pair -kaveria häippäsee kotiin eri syistä ja on vähän tyhjä olo. Onneksi kaikki eivät sentään häviä ja olen saanut uusia mahtavia tuttavuuksia.

On ollut vaikeaa opettaa tytölle maantietoa ja biologiaa, kun kirjojen englanninkielinen teksti on täynnä vaikeita sanoja. Koen yleissivistyksen ja erikoisemman sanaston kertaamisen kiinnostavana, mutta on haastavaa motivoida.

Olen osallistunut mitä ihmeellisimpiin tapahtumiin... muun muassa katutaidekävelyyn sekä hollantilaiseen pannari-iltaan, joka järjestettiin ilmaiseksi hostellissa. Hostellin tilat olivat hyvin rajalliset ja ihmisiä enemmän kuin missään suositussa klubissa, joten seistiin kavereiden kanssa kapeassa käytävässä mutustellen pannaria. Tiivis mutta huippu tunnelma!

Hermot meinaa mennä lasten suihkuaikaan, sillä kahdeksanvuotiaskaan ei suostu menemään sinne usean nätin pyynnön jälkeen. Mulla ei vain riitä ymmärrys, mikä siinä on niin vaikeaa ja miksi siitä täytyy jankuttaa koko ajan. En varmana ollut samanlainen ala-asteella!

Pääsin kokemaan pohjoismaista tunnelmaa lähi-Ikeassa, josta lähti mukaan muun muassa vadelmaveneitä ja salmiakki-vadelmapääkalloja - tietenkin!

Saavuin jonkunlaiseen "nyt-riitti-tämä-kaikki" -mielentilaan, mutta en missään nimessä halua lähteä täältä. Alan vain jo kaivata omaa rauhaa ja arkea ilman lapsia, vaikka tykkäänkin noista pennuista hirveästi.

Toisin sanoen pientä uupumista on ilmassa, mutta ei läheskään niin pahasti kuin muina talvina. Päivät pitenevät joka päivä, helmikuun keskilämpötila on jo hitusen lämpimämpi ja perhe-elämä sujuu pieniä kiukutteluja lukuunottamatta loistavasti. Mitenkäs muilla lähti menemään vuosi 2016?

Snaps from Segovia

Kyllä mä tykkään tästä ihmeellisestä elämästä Espanjassa. En mä Suomessa voi lähteä extempore reissulle tunnin päässä olevaan kaupunkiin kaverin kanssa, johon tutustuin pari päivää sitten! Tuo päivä olikin erikoinen. Lämpöä riitti päälle 10 astetta ja aurinko paistoi, mutta kaupunki oli silti todella sumuinen. Saatiin mun mielestä aika siistejä, mystisiä kuvia tuosta puistosta kaiken sumun keskellä.

Oh, how I love the wonderful, Spanish life. I wouldn't be able to do a spontaneous trip to a nearby city in Finland with a friend I got to know two days ago! That day was peculiar. We experienced more than 10 degrees' warmth, but then again the city was full of fog. I think we did quite a good job capturing foggy and mystical pictures of the park.

Segovia sijaitsee noin tunnin päässä Madridista, joten sinne ehtii mainiosti päiväreissulle - Minä ainakin aion palata tuonne joskus, sillä jopa päänähtävyyksiä jäi näkemättä, kun meillä oli todella rajoitettu aika... Ensi kerrasta tulee siis vähän informatiivisempaa postausta eikä pelkkiä kuvia! Oon muuten kirjoitellut muistakin Madridin lähellä sijaitsevista pienistä kaupungeista, jotka ovat visiitin arvoisia: Alcalá de Henares, Toledo ja Àvila. Todella vaikea päättää mikä näistä nousee lemppariksi, mutta taidan kuitenkin kallistua Toledon puoleen. Ehkä osittain sen takia, että tiedän siitä eniten opastetun kierroksen takia ja osittain myös siksi, että kyseinen päivä oli niin kaunis!

Segovia is about one hour away from Madrid, so doing a day trip is very easy. At least I know I'm going back some day for sure, since we even missed some main sights due to our limited time. Next time the Segovia post will be a bit more informative! I've written about other small cities worth visiting around Madrid: Alcalá de Henares, Toledo and Ávila. It's really hard to choose a favourite out of them, but I'd go with Toledo if I had to do it. Partly because I know the most about it thanks to a nice guided tour and partly because that day back then was just plain beautiful!

Jonakin päivänä pitää käväistä myös El Escorialissa! Onko joku käynyt siellä tai muissa paikoissa Madridin ympärillä?

El Escorial is also a place I definitely want to see. Has someone been there or in other places around Madrid?

Wine cellars & tasting + last day in Porto

Mulla oli sellainen fiilis, että Portosta ei voi lähteä maistelematta Portviiniä, kuten Pariisista ei voi lähteä ilman Eiffel-tornin näkemistä tai Lontoosta ilman Big Benin bongaamista. Niinpä suuntasin seuraavana päivänä viinikellareihin tutustumaan niiden valmistukseen ja eroihin. Täytyy myöntää, ettei mulla ollut mitään hajua, että valkoistakin portviinin olemassaolosta... Ja että en ihan hirveästi pitänyt näistä viineistä. Liian makeita ja vahvoja mulle. Mutta on aina hyvä kokeilla eri juttuja, sillä tylsäähän se olisi aina ottaa se vakkarilemppari! Vierailin tosiaan Taylor'silla ja lippu kierrokseen+kolmeen maistiaiseen oli 5€.

I feel like one cannot leave Porto without tasting Port wine, just like one can't leave Paris without seeing the Eiffel tower or London without saying hello to the Big Ben. That's why I headed to visit some wine cellars on my second day in this beautiful harbour city. And to be honest, I had no idea Porto wine came in white as well! ...and that I didn't enjoy the wines too much. They were a bit too sweet and strong. But it's always a good idea to try new things, right? I visited Taylor's and the tour+three wines was 5 euros.

Tuona päivänä satoi kovasti koko päivän ajan, mistä olin todella katkera. Onneksi ehdin ensimmäisenä päivänä näkemään kaikki tärkeimmät paikat (postauksissa 1, 2 ja 3), mutta olisin halunnut tehdä siltakävelyn ja napata kauniita kuvia ylhäältä käsin. No, ei voi mitään. Kirosin iltapäivällä, miksi oi miksi en ottanut aikaisempaa junaa Lissaboniin, kun tuo kyseinen päivä valui ihan käyttämättä. Sain mä sentään yhteiskuvan tuon sillan kanssa ennen kuin koiran ilma valtasi kaupungin, mutta iltapäivän tapahtumista ei ole hirveästi muistikuvia saati valokuvia.

And guess what? It was raining like crazy during the whole day, of which I was extremely bitter. Luckily I got to see the most important places during the first day (in posts 1, 2 and 3) , but I would've wanted to walk on the bridge and take breathtaking photos. Oh well. Why, oh why, didn't I buy tickets for an earlier train to Lisbon? I don't recall doing anything special at all after the wine tasting that afternoon. (Except for taking a photo in the rain with the famous bridge!) 

Oottekos te käyneet maistelemassa viinejä?

So, have you been wine tasting?