Cultural differences: Spain and Finland

Maassa maan tavalla ja sitä rataa. Ensimmäisten päivien aikana olin koko ajan varuillani ja äärimmäisen turhautunut monista arkisista asioista, jotka olivat muille itsestäänselviä. Nykyään menee jo paremmin, mutta vielä sitä ollaan oppimassa. Nämä ovat tulleet hyvinkin tutuiksi:

During my first days, I was extremely frustrated about all the mundane things that were new for me but self-evident for the others. I was always minding what I was doing and thinking if I had done something wrong. Here we are, still learning the culture but feeling a bit better already. These things have become familiar:

Tervehtiminen. Siihen kuuluu totta kai poskipusut. Minusta se on todella kiva tapa, sillä ihmisiin tutustuminen ei tunnu niin jäykältä, kun on jo viestittänyt, että on turvallista olla lähellä heitä. Tiedättekö?

Greeting people. Of course they do the kisses here in Spain, which I find is a nice custom, because getting to know people won't feel so stiff when you've already been close to them. 

Jutustelu. Kesti myös hetki tajuta, että "Qué tal" kuuluu siihen moikkaamisen jatkoksi eikä siihen edes vastata aina. Taas oli täällä yksi suomalainen miettimässä sitä hieman liian kirjaimellisesti...

Chatting. It took me while to figure out "Qué tal" is said to everyone and answering it isn't so important. Once again, me as a Finn took the question way too literally... 

Brutus and it's gigantic food & menus! 

Perheen tärkeys. Nuoret asuvat täällä vanhempien luona usein yliopistoajankin, kun taas Suomessa on normaalia muuttaa pois toisen asteen tutkinnon jälkeen. Tähän tietysti liittyy taloudellisetkin seikat, joita en nyt sen enempää ala analysoimaan.

Beaches & Strolling in Barcelona

Kuten varmaan kuvista näkyy, tuona päivänä Barcelonassa oli KUUMA. Päätin fiksuna tyttönä jättää hameet ja mekot kotiin, joten tuona päivänä oltiin liikenteessä pillifarkuissa. Voin vain sanoa, että niillä ainakin tarkeni! Aurinkolasitkin jäivät tietoisesti pois matkasta, koska ne olivat mielestäni turhat... Älä koskaan aliarvioi välimeren ilmastoa! Harmitti hirveästi, etten voinut jäädä rannalle löhöilemään väärän vaatevalinnan ja lyhyen ajan vuoksi.

As you can probably see, that day was HOT in Barcelona. Being the smart girl I am, I knowingly left my skirts and dresses home, and therefore had to wear my tightest jeans. Well, I sure wasn't freezing! Also sunnies were left home on purpose because I considered them useless... Sooo make sure you never underestimate the Mediterranean climate! I was so gutted I couldn't stay and lie down on the beach because of my clothing choice.

Kävin satama-alueella katselemassa veneitä ja tunnustelemassa tunnelmaa, mutta siellä ei jaksanut kauaa olla. Aivan liikaa kaupustelijoita ja tungosta tuolle hellepäivälle. Karkasin sieltä kadulle päämääränä etsiä kunnollinen jäätelöpaikka ja tilata kaikkea mitä huvittaa, ihan vain siksi koska olin Barcelonassa! Annoksesta löytyy passion hedelmää, kinderiä ja appelsiini-suklaata. Se hävisi nopeasti parempiin suihin, kun aurinko sulatti sitä kovaa tahtia.

I went to the harbour to take a look at the nice boats and feel the ambiance, but it turned out to be a place where I didn't want to spend much time. There were just simply far too many peddlers and too big a throng for that sizzling day. I escaped to the main street and had only one goal in mind: to find a proper ice cream parlour and order whatever I wanted. You know why? Solely because I was in Barcelona! My beautiful portion has passion fruit, kinder and orange chocolate.

Palasin vanhaan kaupunginosaan, jonka kiertely jäi edellisiltana kesken. Tuolla on ihana eksyttää itsensä ja kuljeskella vain, sillä jossain vaiheessa tulee suuri tie vastaan.

I returned to the old part of the town because my stroll was left unfinished the previous night. The best thing to do is to get lost and wander until you find one of the main streets.

En itse halunnut jonottaa Sagrada familiaan ja jostain syystä ei kiinnostanut nähdä sitä lähempää, kun sen rakentaminen tulee olemaan monta vuotta vielä kesken. Ehkä typerästi ajateltu, mutta minulle riitti sen näkeminen ulkopuolelta. Upeita yksityiskohtia se on täynnä ja haluan kyllä nähdä sen uudelleen, kunhan se valmistuu!

Aaaand Sagrada Familia. Personally, I didn't want to queue for it and wasn't that interested in seeing it closer, because its construction will still continue for many years. A bit naive maybe, but for me it was enough to see the masterpiece with its gorgeous details from outside. I definitely want to visit Sagrada Familia again when it's ready!  

Au pairing update from Madrid

Hei! Tätä kirjoittaessa olen ollut Madridin uudessa perheessä tottumassa uusiin tapoihin ja uuteen rytmiin jo viikon ajan. Lähdin tänne aikamoisella ryminällä Barcelonan matkan jälkeen, sillä olin kotona Guadalajarassa vasta yhdeksältä aamulla ja kahdeltatoista täytyi jättää kämppä ja lähteä kohti Madridia. Tulin tosiaan yöbussilla Barcelonasta, joten voitte kuvitella ettei pakkaaminen ollut mistään tehokkaimmasta päässä sinä aamuna! (voit lukea fiiliksiä perheenvaihdosta täällä)

Hey! I'm writing this post in the new family in Madrid and I've already spent a week here getting used to their habits and schedules. I had to shoot off after coming from Barcelona, since I got home at about nine o'clock and was to leave for Madrid at noon. As you probably can imagine, I wasn't able to pack very efficiently because I was just plain exhausted after the night bus that morning!

Guadalajarassa ei näkynyt katukuvassa muita kuin espanjalaisia, kyseisessä kaupungissa oli kerta kaikkiaan pakko puhua espanjaa ja siestan aikaan keskusta todellakin oli suorastaan autioituneen näköinen. Oikeaa espanjalaista meininkiä. Olen ilonen, että sain nähdä pienemmänkin paikan, sillä näihin ei tule muuten matkustettua.

In Guadalajara, you don't really see other than Spanish people, you are forced to speak Spanish and during the daytime the centre would basically become deserted. The real Spanish life, that is. I'm happy I got to see a smaller place too, because I wouldn't travel to Guadalajara otherwise.

Minua harmittaa aika paljon, etten ehtinyt hyvästelemään edellistä perhettä. Oikeasti jäi ikävä heitä, sillä jo parissa viikossa tuntui kuin olisin ollut osa perhettä. Monelta au pairilta kuulee, etteivät he tunne samaa tunnetta edes kuukausien jälkeen. Mutta minkäs teet.

I'm really upset that I didn't have time to say goodbye to my previous family. I'm missing them because already in a few weeks I felt like a member of the family. Lots of au pairs say they don't feel that way even after some months. No can do.

Guadalajaran keskustan kävelykatu

Nyt kun on täällä, ei voi olla huomaamatta kuinka erilaisia pelkästään minun työtehtäväni ovat. Minulla on enemmän vapaa-aikaa päivisin, mutta toisaalta minulta vaaditaan muutakin kuin leikkimistä ja vahtimista; haen lapset koulusta, valmistan heille iltapalaa ja kylvetän pienempää. Minulle tuli niin suuret flashbackit Englannin kouluaikoihin, kun hain lapsia ensimmäisenä päivänä: oppilaat odottivat luokassansa koulupuvut päällä kyttäämässä ovea ja odottamassa sitä, että heidän nimeä huudettaisiin. Viimeksi olin vain itse se natiainen, joka odotti malttamattomana pöydän ääressä kuuntelemassa opettajan ääntä.

Now that I'm here, I can't help noticing how much my work tasks differ. I have more free time during the mornings but the parents expect me to do more than just playing and babysitting; I pick the kids up from school, prepare them dinner and bathe the smaller one. I got flashbacks to my time in England when I was picking them up on the first day: all the students were in their classes, wearing their uniforms and waiting to be called. But back then, I was one of the kids waiting impatiently to be hear the teacher say my name.  

Indalo tapaksen ihanat ruuat: valkkari+tapas (eli toi huikean iso sämpylä) = 2,90! 

Ei ole varsinaisesti ollut ongelmia sopeutumisessa, sillä kaikkeen tottui jo ensimmäisen parin päivän aikana. Tietysti se luo vähän haasteita, että puhun suurimmaksi osaksi vain espanjaa tälle pienemmälle enkä ole kauhean vakuuttava virheellisen kieleni kanssa, kun pitäisi kieltää asioita. Ehkä on ihan hyvä, että osaan sanoa: "älä tee sitä, älä koske siihen, tule tänne." Niillä pääsee jo melko pitkälle. Tässä siis samalla oppii pakostakin enemmän espanjaa, mikä on todellakin vain hyvä!

I haven't actually experienced any difficulty in adapting, because I kind of got used to everything during the first few days. Of course, I face challenges communicating with the younger one, because I mostly talk to him in Spanish and am not exactly convincing with my grammatical mistakes when I should forbid him to do stuff. It's good I can say "don't do that, don't touch that, come here." It does help a lot. So I'm learning more and more Spanish here under compulsion, which is totally fine by me! 

Barcelona day 2: The pedrera experience and bad luck in the air

Aamu alkoi tällä upealla Gaudín rakennelmalla joka tunnetaan nimellä La Pedrera tai Casa Milà. Koska saavuin juuri avaamisen jälkeen, jonoja ei ollut ollenkaan! Suosittelenkin vierailun aloittamista 9-10 aikaan aamulla. Kiertely aloitettiin kattoterassilla, jossa avautui kokonaan uusi maailma täynnä modernistiset kupoleita, patsaita ja pyöristettyjä muotoja. Tuolla voisi hyvällä säällä viettää varmaan koko päivän ja siihen menikin muutama hetki ihmetellä tuota luovaa rakennelmaa. Matka jatkui ulakkokerrokseen, jossa kerrottiin hieman Gaudín arkkitehtuurista sekä asuntokerrokseen, jossa oli valoisa, 1900-luvun alun porvariasunto.

My day started with this gorgeous building by Gaudí, also known as La Pedrera or Casa Milà. Because I got there right after they had opened, I didn't have to queue for one single minute! That's why I recommend you go there at 9 or 10 in the morning. The tour started on the roof terrace, where a whole new world full of domes, statues and rounded forms opened. Weather permitting, one could probably spend there the whole day and it did take some time to wonder how creative a construction this was. We continued the journey to the attic floor, where you could read more about Gaudís architecture and to the apartment floor, where there was a luminous apartment of the early 20th century bourgeoisie.

Vauhdilla lähdettiin seuraavaksi Güellin puistoon. Olin päättänyt, että kuljen kävellen jos suinkin vain mahdollista, sillä halusin nähdä mahdollisimman paljon ja saada kokonaiskäsityksen kaupungista. Metrolla kulkiessa sitä aina vain ilmaantuu johonkin eikä oikein hahmota, missä päin mikäkin on. Harmi vain, että se reissu pohjoisempaan Barcelonaan oli turha, sillä pääsylippuja puistoon sai vasta kuuden tunnin päähän. Enhän minä ollut mitään lippuja ostanut etukäteen tälle extempore-reissulle! Varasin liput seuraavalle päivälle ja kävelin takaisin kohti keskustaa Gràcian kaupunginosan läpi, jossa näki hieman paikallisten elämää.

The next destination was Park Güell. I had decided go around by foot whenever I could, because I wanted to see as much as I could and get a big picture of the city. When you use the metro, you just appear somewhere and can't really perceive where everything is in the same way. Such a shame that my trip to northern Barcelona was pretty useless, because they didn't have any tickets available. Of course I hadn't bought any tickets in advance because this trip came so quick! I reserved tickets for the next day and made my way back to the centre, going through Gràcia where I saw a glimpse of the locals' life.

La Boquerialle päästyäni se oli kiinni. Siinä vaiheessa harmitti aika paljon, kun ymmärsin etten pääsisi sinne ollenkaan, sillä seuraavana päivänä oli kansallinen juhlapäivä. Niin se vain on, että välillä suunnitelvat menevät uusiksi matkalla. Varsinkin, jos sitä ei ole suunnitellut ollenkaan tai ottanut huomioon aukioloaikoja ja ryysiksiä... Tuli ihan mieleen Kanarian reissu ja meidän shoppailumatka etelä-osasta Las Palmasiin, jossa saimme tietää, että sinä päivänä oli fiesta ja kaikki kiinni. No mutta ainakin on yksi syy uudelle Barcelonan reissulle, hehee!

When I got to La Boqueria, it was closed. At that point I was quite disappointed because I figured out I wouldn't be able to go there the following day because of the national day off. But that's how it is... you have to prepare yourself for unpleasant surprises. Especially if you haven't planned the trip at all or taken into consideration the opening times and overcrowding. Made me think of our trip in Gran Canaria, when we went all the way from the southern part up to Las Palmas just to hear that they had a fiesta and everything was closed. Well, at least I have a good reason to go back to Barcelona, hehe!

Onko teillä ollut huonoa tuuria jollakin kerralla?
Have you had bad luck sometime?

Extempore trip to... Barcelona! 1/3

Viime perjantaina päätin toteuttaa extempore-reissun, sillä ymmärsin että perheitten vaihdon välissä olisi sopiva sauma siihen. Jonnekin vain oli päästävä - ei niin väliä minne. Unelmavaihtoehtoina olivat Lissabon ja Barcelona, joskin olin valmis tyytymään johonkin läheisempään pienempäänkin paikkaan. Ette varmaan usko, kun sanon että juna- tai bussilippuja sai etsiä kissojen ja koirien kanssa, vaikka olin valmis nappaamaan bussin mihin vuorokauden aikaan vaan. Pitkän viikonlopun takia lähes kaikki paikat olivat menneet. Jostain kummasta löysin kuitenkin meno-paluun Barcelonaan sekä kohtuullisen hintaisen ja siistin hostellin. En tiennyt, mitä hemmettiä olin tekemässä, mutta varasin matkan seuraavalle päivälle.

Last Friday I decided to go on a little extempore trip, because I figured out it would be the most ideal time to do it between changing the families. I just had to get somewhere and it didn't really matter where. My dream destinations were Lisbon and Barcelona, although I was more than happy to get away to some smaller and nearer places. You probably won't believe it when I say that it was close to impossible to find bus or train tickets, even though I was really flexible with the departure. It was the long weekend that was behind the full buses. For some strange reason I did find tickets to Barcelona for the following day and a reasonable priced hostel. I had absolutely no idea what I was doing, but I booked my trip for the following day.

Ensimmäinen päivä meni lähes tulkoon kokonaan matkusteluun ja hostelliinkin pääsin kirjautumaan vasta myöhään iltapäivällä. Hostelliksi valitsin Twentytún, joka näytti suht siistiltä ja sijaitsi kohtuullisen hyvällä paikalla. Vaatimuksia kun ei ole montaa, niin on helppo löytää yöpaikka. Heh. Siitä on tulossa lyhyttä arvostelua myöhemmin! Barcelonassa matkailleet varmaan veikkaavat kuvien perusteella minne suuntasin ensimmäisenä, mutta selvennyksenä vielä: Ciutadellan puisto oli ensimmäisen illan pääkohde.

I spent nearly the whole first day travelling and got to the hostel late in the afternoon. I chose Twentytú, which looked rather clean and was well-situated. When you don't have many requirements, it's easy to find a place. I'm also doing a small review on it later! The ones that have been in Barcelona can probably guess where I headed first but just to be sure: the Ciutadella park was the main sight for the first night.

Pulut ottivat rennosti patsaalla!

Puiston jälkeen lähdin haahuilemaan La Ramblaa kohti ilman sen kummempia suunnitelmia. Ilta alkoi hämärtyä ja olin todella väsynyt, joten kierros jäi kohtuullisen lyhyeksi. Ehdin kuitenkin ihastelemaan kauniita katuja, palmuja ja iltavalaistusta. Noilla kapeilla kujilla en halunnut yksin viettää aikaa illalla, koska se tuntui vain liian epäilyttävältä.

After the park, I started wandering towards La Rambla without any specific plans. It was getting dark and I was tired so I only stayed there for a short time. I still had enough time to admire the beautiful streets, palm trees and night lighting. Those narrow allies didn't look very tempting by night so I skipped them and decided to see them some other day.

Kaupan kautta hostellille, pitsa naamaan, jutustelua erään amerikkalaisen tytön kanssa ja nukkumaan. Seuraavasta päivästä tulisi todella pitkä, joten oli hyvä mennä nukkumaan ajoissa - tai ainakin yrittää, kun hostellissa ollaan...

A quick visit to the supermarket, eating a pizza, chatting with an American girl and finally getting to bed. The next day would be long, so it was good to get some sleep early - or at least try, since we're talking about hostels...

Fajitas in Madrid

Hola! Tähän lataisin suuren määrän Madrid-kuvia... jos minulla olisi niitä. Nimittäin nämä ovat ainoat kappaleet, jotka otettiin: herkullinen ruoka-annos Friday'sissa sekä todistekuva siitä, että mulla on joku kaveri seuranani täällä. Hehe. Pari kauppaa tuli kierrettyä ja - mikä tärkeintä - uusi tuleva au pair -perhe tuli tavattua, joten siihenpä se päivä menikin. Jäi tosi ihana kuva kyseisestä perheestä ja olen todella helpottunut, että asiat järjestyvät!

Hola! This is where I would upload all my Madrid photos... if I had some. Namely, these two are the only ones we took: our delicious food in Friday's and proof that I actually have a friend with me. Haha. We went through a couple of shops and, most importantly, met my future au pair family. They seemed really friendly and laid-back and I'm feeling so relieved that everything's working out right now. 

Guadalajaran päässä päätin, että menen bussilla kotiin, sillä ilta alkoi hämärtyä. Enhän minä busseilla ole koskaan kulkenut, joten turvauduin erään paikallisen apuun, joka odotteli pysäkillä. Apuvälineenä toimi Guadalajaran kartta, johon olin ympyröinyt meidän kotikadun. Hänen autettuaan minua juttelimme niitä näitä ennen bussin tuloa. Ja voi kamala, että minua nauratti jutella tämän miehen kanssa! Kerroin hänelle, että olen tullut au pairiksi tänne. En tiedä, kuinka moni loppujen lopuksi edes tietää mitä au pair tekee, sillä hänellä oli aika ihmettelevä ilme ja näin, kun hän yritti keksiä jotain sanottavaa. Ennen kuin ehdin tarkentaa, että työskentelen lapsien kanssa, hän toteaa iloisena: "Aijaa, vai että oopperaa! En ole kuullut paljoakaan suomalaisesta klassisesta musiikista... mutta minulla on yksi ystävä joka on soittanut viulua."

Back in Guadalajara I decided to take the bus home, since the night was starting to fall. I had never used the buses here, so I relied on a local who was also waiting for the bus. A map with my home circled on it as my guiding light, I asked him if he knew how I could get home. We kept talking for a while before the bus came and let me tell you, it was just terrible! I told him I was an au pair here and I think not many know what au pairs even do judging by his marveling look. Before I had a chance to specify that I work with kids, he said: "Oh wow, opera! I haven't really listened to Finnish classical music... but I have a friend who used to play the violin"

Voitteko kuvitella? Olin aivan liian väsynyt korjaamaan häntä, joten mietin vain mielessäni, että en minäkään pahemmin tunne suomalaista klassista musiikkia. Tuli suorastaan mieleen ne lukion Dime! -kirjasarjan muka-hauskat kielikömmähdykset.

Can you imagine? I didn't bother to correct him and just thought to myself: I know just as little as you about Finnish classical music. You know, the whole situation reminded me of the oh-so-funny mistakes in our high school Spanish books. 

The palace of El Infantado

Sellainen on meidän Guadalajaran palatsi. Tripadvisorin matkaajien mukaan ainoita näkemisen arvoisia paikkoja täällä päin. Näkemisen arvoinen se kuitenkin on, sillä arkkitehtuuri on huikeaa tässä rakennuksessa ja se on todella kaunis! Suosittelen täällä käymistä, jos joskus jostain syystä kuljette Guadalajaran ohi, mutta asioikseni en lähtisi tänne Madridista. Vieressä on myös pieni museo, jossa oli kaiken maailman historiallisia esineitä, tämän alueen kulttuuria ja hienoja maalauksia.

That's what our palace in Guadalajara looks like. According to Tripadvisor, this is the only sight worth seeing around here. Well, sometimes less is more and it really is worth seeing, since the architecture is amazing and the whole palace is very beautiful! I recommend visiting this palace if you stumble across Guadalajara some day, but I don't think it's worth visiting all the way from Madrid. There's also a little museum next the palace, which had all sorts of historical items and beautiful paintings.

Mulle kerrottiin, että Guadalajaran perinteisiin kuuluu tuollainen naamariin ja värikkääseen asuun pukeutunut La Botarga, joka fiestojen aikaan kulkee kyliä ympäri. Jos et anna hänelle rahaa, hän alkaa jahtaamaan sinua. Sillä on mukana myös ylläolevat välineet, joilla se pitää hirveää melua. Kuulemma parikymmentä vuotta sitten tämä oli vielä oikeasti suht hauskaa - tai pelottavaa, mistäs sen tietää! - kun pukuun pukeutunut mies oli hyvässä kunnossa. Nyt hän ei kuulemma meinaa pysyä jahdattaviensa vauhdissa mukana.

I was told about Botargas, which wear colourful clothes and a mask and go around the town during fiestas. If you don't give him money, he will start chasing you. It also carries those items shown in the photo and makes a terrible noise with them. I heard that it was quite funny - or scary, I don't really know! - since the botarga was in quite good condition. Now he's said to be so old that he can't chase anyone quickly.

Huomenna mennäänkin toisen suomalaisen au pairin kanssa tsekkaamaan Madrid ja luultavasti myös tapaamaan yhtä perhettä. Edistyy siis tämä kamalalta sähläykseltä tuntuva elämä! Nyt voi muutenkin onneksi ottaa vähän rennommin, kun lasten mummo on tullut tänne. Kuulemisiin!