Mutta kulttuurijutuista huolimatta kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin oli kuvitellut. Tämä varmasti johtuu niin espanjalaisten rennosta elämäntyylistä ja heidän erilaisesta ajankäsityksestä kuin au pairin työn luonteesta, mutta minua ärsyttää todella paljon, ettei minulla ole selkeitä työaikoja. Okei, arkisin olen kuta kuinkin vapaa ennen kello kahta iltapäivällä, mutta sen jälkeen lapset tulevat kotiin enkä oikeastaan voi muuta kuin olla heidän kanssa illalliseen asti, jonka jälkeen olen jo nukahtamispisteessä.
 |
| Aamupala host-äidin leipomolla & näkymä mun huoneen parvekkeelta |
Tämän lisäksi minua on alkanut ahdistamaan se, ettei täällä alueella ole oikeastaan au paireja. Madridin Facebook-ryhmissä au pairit ovat koko ajan näkemässä toisiaan kahvittelun ja syömisen merkeissä, eikä täältä oikein jaksaisi parin tunnin takia lähteä sinne. Menee kuitenkin tunti junassa+muutamia kilometrejä juna-asemalle yhteen suuntaan eikä huvita käyttää niin paljon aikaa matkusteluun monena päivänä. Oma mokahan se on, kun lähdin pienempään kaupunkiin, mutta ei sitä kaupungin kokoa ja "aktiivisuutta" oikein voi oikein arvioida netin kautta. Mä en todellakaan jaksa olla täällä.
Mun pitäisi sanoa tälle perheelle, että olen pahoillani etten olekaan sopiva au pair heille ja etsiä uusi perhe Madridista. Jos totta puhutaan, niin olenkin jo ollut yhteydessä muutamaan perheeseen. Se on kuitenkin älyttömän vaikeaa, kun nuo lapset tykkäävät minusta ja vanhemmat ovat mukavia. Perhe on muutenkin suunnitellut kaikenlaista kivaa ohjelmaa, esimerkiksi eläintarhassa käyntiä ja sellaista, mutta he eivät taida ymmärtää, etten halua olla heidän seurassa 24/7.
//you won't want to read this in English, it's just me complaining about stupid things. maybe I'll do it in English when I have more energy.
Harmi että alku ei ole sujunut niin sulavasti :( Pieneen kaupunkiin lähtemisessä on omat riskinsä, isoimpana juuri se että ei löydy au pair -kavereita läheltä. Ootko siis kokonaan vapaa loppupäivän siinä kahden jälkeen vai oletko lasten kanssa muuten vaan?
ReplyDeleteMuistan kans Modenassa ollessa sen yksinäisyyden, kun ei ollut kavereita samassa kaupungissa. Bolognaan meni yhteensä tunti bussi/junamatkassa ja ois tuntunut turhalta lähteä vaan parin tunnin takia sinne - varsinkaan kun en ois päässyt heti aamusta lähtemään, kun mulla oli niin hemmetin paljon kotitöitä ja hostäiti skitsahti heti kaikista virheistä niiden kanssa... :/ Jumitin siis vaan kotona suurimman osan ajasta. Mutta sit Facebookista sattumalta löysin samassa kaupungissa asuvan au pairin, jonka kaa tutustuttiin. Ei se ykskään kaveri sit loppujenlopuks riittänyt kun en muutenkaan viihtynyt siinä perheessä.
Eli suosittelen kuuntelemaan sydäntä ja vaihtamaan, vaikka tuntuiskin pahalta perheen puolesta. Se on kuitenkin sun vuos ja tän jälkeen sulla jää paljon positiivisempaa kerrottavaa siitä jos oot oikeasti ollut tyytyväinen :) Tai no näin alussa ihan perheenkin kannalta kattelisin vaikka kuukauden verran että paraneeko fiilikset ja sitten vasta lähtisin vaihtamaan. Juttelis perheelle noista työajoista jne. jos he osais sit olla selvempiä niiden kanssa. Se hakuprosessi on iso teille molemmille kuitenkin! Tsemppiä, kyllä se siitä, ja kaikki tää kokemus kasvattaa vaikka nyt se tuntuu stressaavalta :)
Ensiks haluun sanoo et tosi ihanaa, kun tulit jakamaan sun kokemuksia ja jaksoit noooin pitkän kommentin kirjotella! Ei vitsi, oon ihan sanaton!
ReplyDeleteMä oon vapaana siis ennen kahta arkisin. Viikonlopuista mä en oikein tiedä, kun lauantaisin tarvitaan vähän apua, mutta tänäänkin olin käytännössä lasten kanssa kun on vaikea kieltäytyä heidän kanssa olemisesta, kun kotona sattuu olemaan. Lähepä siinä sitten pariks tuntia Madridiin, hehheh. Tiiät miltä se tuntuu! No ei kyllä kuulosta ihan järkevältä sullakaan, jos on ollu paljon kotitöitä ja niistäkin on huudettu jos ei oo tehty oikein:|
Tuntuu toisaalta, että mä valitan ihan turhasta, kun täältä kuitenkin pääsee eri kaupunkeihin eikä se Madridissa asuminen välttämättä ole sen loistokkaampaa. Kuitenkaan en vaan pääse eroon siitä, että ahdistaa ihan mielettömästi olla täällä eikä se voi johtua perheestä, koska he ovat mukavia. Sydän haluaa nyt vähän isommille vesille, joten kai se pitää lähteä suuntaamaan sinne:) Se on varmasti perheelle ihan yllätys, että kerron siitä, että haluaisin vaihtaa perhettä, kun meillä on mennyt niin hyvin. Noh, ei voi mitään. Kiitos paljon tsempeistä, kyllä tää tästä varmasti! :)
Mä olen samaa mieltä. Kannattaa olla rehellinen itselleen ja perheelle ja vaihtaa, jos siltä tuntuu. Kannattaa myös rohkeasti kertoa kaikki yllä kirjoittamasi myös perheelle, niin tietävät syyt vaihtoon ja sinulle itsellesikin jää varmasti helpompi olo.
ReplyDeleteNäin aion tehdä. Painotan, että tämä paikka ja aikataulut eivät oikein ole sitä, mitä olin kuvitellut. En missään nimessä halua loukata perhettä, sillä he ovat niin mukavia.
DeleteInhoan muutenkin riitelyä - sen tietää varsinkin mun kaverit, mä en koskaan tappele kenenkään kanssa. Kiitos paljon, että tulit kertomaan mielipiteesi :)
Kuten yllä on todettukin jo, on tämä vuosi Sinun vuotesi. Ole itsekäs ja vaihda perhettä, nautit olostasi paljon enemmän sellaisessa kaupungissa jossa pääset näkemään muutakin kuin kodin seinät ja perheenjäsenet. :) Olen itsekin vähän pienemmällä paikkakunnalla täällä Australiassa (keskustaan junalla tunnin matka), mutta alueellani on useita aupaireja ja kulkeminen suhteellisen helppoa. Tsempit sulle ja toivottavasti löydät uuden mukavan perheen! :)
ReplyDeleteSe on totta. Elämässä ei tule monta tämän kaltaista välivuotta pidettyä, joten olisi kiva että jäisi hyvät muistot niistä! Heh, tällä hetkellä kodin seinät ja perheenjäsenet ovat olleet ihan jees, mutta eipä se riitä :-D Luulen, että sun tilanteessa en just lähtisi isompaan kaupunkiin, jos kavereita löytyy lähistöltä. Ne kuitenkin tekee jo aika paljon! Kiitoksia hirveästi, eiköhän täältä joku sopivampi perhe löydy!
DeleteVarmasti pieni kaupunki tuntuu ehkä vähän ahdistavaltakin. Kannattaa vaan rohkeasti vaihtaa sitä perhettä, komppaan Elliä koska tosiaan tämä vuosi on sinun. Tsemppii täältäkin!
ReplyDeleteNäinpä! Joten olo on helpottunut hirveästi, kun sain puhuttua läheisille, kirjoitettua tästä blogiin ja kaiken lisäksi jutella yhden au pairin kanssa, joka on samassa tilanteessa. Oon ihan kamala, kun ootan jo milloin pääsen pois täältä, mutta ei voi mitään :D Kiitos paljon, kyllä tää tästä ♥
Delete