4 Days of Surprises in Singapore

Ensimmäinen kohteemme reppureissulla oli Singapore: siisti, monikulttuurinen, tiukkojen lakien säätelemä kaupunkivaltio, jossa purkan syöminen on ehdottoman kiellettyä sakon uhalla.

Ja kyllä näiden muutaman päivän jälkeen pystyi sanomaan, että erittäin siisti ja turvallinen maa, joka tosiaan on monikulttuurinen neljän virallisen kielensä kanssa, joka sai tän kieli-ihmisen pomppimaan onnesta. Mukaan lukien heidän oma englannin murteensa, tai Singlish, jota ei aina meinannut ihan ymmärtää tai jonka osaaminen olisi helpottanut huomattavasti kahvilassa asiointia, kun kopi-o ja kopi-c olivat ihan vieraita käsitteitä.

Tässä meidän muutaman päivän kohokohdat:

The first stop on our journey was Singapore: a clean, multicultural city-state with strict laws where you're only allowed to chew gum at the expense of a tremendous fine.

And yes, after a couple of days I think Singapore is a safe and clean country, which certainly is multicultural with its four official languages, which made this linguist jump out of joy. Special mention to their English dialect or as they call it, Singlish, which wasn't always easy to understand or which I wish I had mastered when I visited cafés and realised the menu was all Greek to me with its kopi-o's and kopi-c's.

Here's the highlights of our couple of days:

First things first: eat!

Jo ensimmäisestä päivästä lähtien me saatiin nauttia ihanasta aasialaisesta ruuasta. Vaikka silloin opimme huutojen säestämänä, että ruoka ja juoma ostetaan eri kassoilta, meidän ruokailukokemus ei siitä pahemmin häiriintynyt. Saimme istua paikallisten seassa, ihmetellä onko heillä ruoka-aikoja vai ei ja mikä parasta: maksaa vain pari euroa taivaallisesta annoksesta. Ehkä jetlagin aiheuttamalla nälällä ja sekavuudella oli osuutta asiaan, mutta tämä paikka oli loistava. Oli miten oli suosittelen teille Scissors Cut Curry Rice paikkaa Jalan Besar 229:llä. Kyltti on vain kiinaksi, joten se saattaa soluttautua muiden ravintoloiden joukkoon vähän turhan hyvin, jos kiina ei ole hallussa.

Right from the beginning we were spoilt for amazing Asian food. Although we learnt the hard way that you're supposed to buy the food and drinks from two different tills, our dining experience didn't get worse. We got to sit among the locals, wonder whether they have eating times or not and, what's more, pay only two euros for a heavenly plate of yum-yum. My jet lag may be behind these cravings so I could be biased, but this place was great. I recommend you go to Scissors Cut Curry Rice on Jalan Besar 229. The signs are in Chinese so if that's something you don't master, it's better to check the numbers on the street or even look it up on Google Maps.

Food centereistä ei Singaporessa ole pulaa ja niissä saakin kasattua lounaan useammalta kojulta edulliseen hintaan. Ihastuttiin paikalliseen herkkuun popiahiin (takana oleva rulla) ja kueh pie tiin (minivohveli). Itse asiassa palattiin kyseiseen paikkaan, Albert Centre Market & Food centreen, pelkästään tämän kojun takia! Testattiin myös hostellin lähellä oleva Berseh Food Centre, josta löytyi ainakin mun mielestä koko matkan parhaimmat satay-vartaat!

Singapore definitely doesn't lack in food centres and they're a great option if you want to try different dishes from various stalls. We fell in love with popiah (roll in the background) and kueh pie tie (little waffle) and, in fact, we went back to the same food market Albert Centre Market & Food Centre just in the hopes of finding them again! We also tested Berseh Food Centre close to our hostel; it had the best satay-sticks I tried during our holiday!

Vielä kolmas mainitsemisen arvoinen paikka oli tämä kiinalainen jälkkäripaikka, josta sai kymmeniä erimakuisia sago-vanukkaita. Jotain ihan uutta ainakin minulle! Otin perinteisen mangon makuisen. Tää paikka löytyy Bugis-kauppakeskuksen ulkopuolelta Honeymoon dessert nimellä.

The third place I wanted to tell you about is this Chinese dessert place, where you could get sago pudding in all sorts of different flavours. That was something new for me at least! I got the traditional mango one. This place is called Honeymoon dessert and it's right outside Bugis shopping centre.

Visit Little India & Chinatown

Singapore on varsinainen kulttuurien kohtaamispaikka, johon useat etniset ryhmät ovat asettuneet aloilleen kieliensä kanssa. Oli ihana kuulla ja nähdä, miten montaa eri kieltä Singaporen kokoisessa pienessä maassa puhutaan - englanti, kiina, malesia ja tamili ovat nimittäin kaikki virallisia kieliä. Metrossakin kaikki kuulutukset kuuluvat jokaisella kielellä!

Singapore really is an intersection of various cultures, where various ethnic groups have settled down with their different languages. It was lovely to hear how many languages are spoken in a small city-state like Singapore - English, Chinese, Malay and Tamil are all official languages. In fact, all the announcements in the metro were in each of them!

1900-luvulla rakennettu Tan Teng Niahin talo, joka omisti useita sokeriruoko- ja karkkitehtaita. Nam. // Built in the 20th century, this house belonged to Tan Teng Niah who owned several sugarcane and candy factories. Yum.

Intialaisessa kaupunginosassa syödään toki tikka masalaa! Pieni mix kanaa, lammasta, riisiä ja kastikkeita. Tulipa käytyä myös monenlaisia marketteja ja kauppakeskuksia läpi ihastelemassa värikkäitä mekkoja kultaisilla yksityiskohdilla ja timanteilla. Mustafa Centeristä taas olisi löytynyt monen kerroksen edestä ties minkälaista hilavitkutinta edulliseen hintaan ja varsinkin kultakoruosasto oli hullun iso.

When in Little India, one just has to have tikka masala, so we got a little mix of chicken, lamb, rice and sauces. There were so many markets and shopping centres selling knick-knacks and traditional clothing, like dresses with golden embroidery and diamonds. Mustafa Centre had five floors' worth of thingamajis, you name it you find it. Especially their jewellery section was massive!

Getting touristy at Marina Bay

Parin päivän pyörimisen jälkeen me ihmeteltiin, että missä Singaporen turistit mahtaa olla, kun vaikuttaa niin hiljaiselta. No satamastahan ne löytyi. Marina Bayhin kuuluu siis luksushotelli Marina Bay Sands, luksuskauppakeskus, ulkopuutarhoja, kukkapuistoja ja teknologiaa ja taidetta yhdistävä Artscience museum. Monenlaista ihmeteltävää siis löytyy pieneltä pinta-alalta.

Meidän reissuun kuului käynti Marina Bay Sandsin kattoterassilla Sky Barissa, Flower Domessa ja Cloud Forestissa kukkapuutarhoilla ja vesiputouksella sekä ArtScience-museossa. Jälkimmäisessä oli hauska interaktiivinen akvaario, joka oli heijastettu seinään ja johon museon vierailijoiden piirtämät kalat jäivät uiskentelemaan. Jätettiin sinne vähän taiteellisia Suomi-aiheisia kaloja, hahah!

After touring for a couple of days, we stunned by the lack of tourists in the city. Turns out we were just in the wrong place. Everyone was in the harbour or should I say Marina Bay area. And what a complex it is! Marina Bay encompasses a luxury hotel and shopping centre, botanical gardens, light gardens, a unique ArtScience museum and much more. Lot's to see in a small piece of land.

We opted for the Marina Bay Sands rooftop terrace Sky Bar, a visit to the Flower Dome and Cloud forest for flowers and waterfalls and the ArtScience museum. The last named has a cool interactive aquarium, which was projected on the wall and would show the visitors' drawings in the shape of a fish. We left a couple of Finnish fish there, haha!  

Hauska kauppakeskus, jos on paljon rahaa! // A fun place if you have loads of money!

Modernilla satama-alueella kannattaa käydä niin päivis- kuin ilta-aikaan hakemassa suurkaupungin tuntua. Marina Bay-nähtävyyksien lisäksi tuolta löytää Singaporen symbolin Merlionin ja ruokakojuja, joista saa jääkylmää ruusunmaitoteetä. Tuolla satama-alueella on kyllä kiva vain mennä ympäri ilman sen kummempaa päämäärää - varsinkin, jos sattuu olemaan Singaporen 50-vuotissynttärit ja show menossa!

The modern dock is definitely worth seeing daytime and night time to get those big city vibes. Besides the Marina Bay complex, you'll find Singapore's symbol the Merlion and nice food stalls, where you can get a refreshing drink like ice cold milky rose tea! It's a nice area to just wander around and get lost - especially if Singapore happens to have its 50th anniversary and a cool show going on!

Singapore - expensive or an exaggeration?

Tätä pientä länsimaalaistunutta kaupunkivaltiota on haukuttu kalliiksi matkakohteeksi. Eurooppalaisen näkökulmasta aika halpaahan siellä loppujen lopuksi oli, riippuu tietysti missä yöpyy ja mitä tekee. Museoihin ja muihin kunnon nähtävyyksiin uppoaa kyllä aika paljon rahaa, kuten myös ruokaan, jos syö vain normaaleissa ravintoloissa eikä food centereissä. (vertaa: perus lounas ravintolassa 20 dollaria kun taas lounas food centerissä 6 dollaria.

This little westernised city-state has had the honour to be the most expensive country in South-East Asia. From a European's point of view, it wasn't all that expensive; of course it all boils down to where you stay and what you do. Museums and other proper sightseeing does take its share in the money spending, as does food if you only go to normal restaurants instead of food centres. (an average lunch would cost you around 20 dollars in a restaurant whereas you could spend 6 dollars in a food centre)

Samoin majoituksessa voi säästää, jos on yötä kosteassa kapselihostellissa, joiden pikkuruisiin 15 neliön huoneisiin tungetaan 12 ihmistä. Näissä huoneissa ainut jaloittelutila on lentokonekäytävän kokoinen... noh, käytävä, jota käytetään milloin sänkyyn kulkemiseen, milloin lukkokaappien ovien avaamiseen ja tavaroiden penkomiseen. Välillä kapseleiden verhot heiluvat, kun ihmiset yrittävät varovasti hiipiä uloskäynnille ja toisinaan taas intialaiset ukot innostuvat soittamaan suutaan keskellä yötä. Ei sillä, että itsellä olisi kokemusta asiasta...

You'll also be able to also grudge around with accommodation if you stay in a damp capsule hostel, which fits 12 people in their tiny, 15 square metre rooms. The only place to stretch your legs was the aeroplane-sized aisle which was used for climbing into your bed, opening your locker doors and rummaging through your things. Sometimes the capsules' curtains would sway when people carefully sneaked to the exit and now and then you'd hear the Indian guys who decided it was a good idea to wag their chin in the middle of the night. Not that I have experience or anything...

Joka tapauksessa Singaporessa tykätään kyllä sakottaa vähän ties mistä. Ei syömistä tai juomista julkisissa kulkuvälineissä. Ei purkkaa. Ei roskaamista. Ei kirjautumista toisten wifi-verkkoihin. Ei vetämättömiä pönttöjä julkisissa vessoissa. Pakko kyllä sanoa, että koko kaupunkivaltio oli kyllä erittäin siisti ja se oli varmasti osittain näiden kieltojen takia, mutta matkasta voi tulla pirun kallis, jos näitä kieltoja alkaa rikkomaan, sillä useimmat sakot liikkuivat satasissa ja tonneissa. Kuinka tarkkaan ihmisiä valvotaan, sitä en tiedä...

Anyway, the authorities like to fine for this and that. No eating or drinking on public transport. No chewing gum. No littering. No connecting to another user's wifi. No unflushed toilets. I have to admit that whole of Singapore was very clean, which was probably partly thanks to these rules. How strict is the police in practice? Well, that I don't know and there's only one way to find out... and it could get quite expensive, as most of the fines are hundreds or thousands of dollars!

Erikoismaininnan saa vielä Bugis Street market, josta löysin kivat hippihousut jollain kuudella eurolla. Ja arvatkaa mitä? Ne oli kuin oli sopivan kokoiset ja 100% puuvillaa. Oikea löytö siis!

A special mention to Bugis Street market, where I found cool flowy trousers for six euros. And guess what? They happened to be exactly my size and 100% cotton.

Singaporesta jäi sellainen olo, että voisin ehdottomasti viettää parisen päivää siellä uudestaan, jos lähden matkalle Aasiaan. Tree top -kävely jäi tekemättä, kuten myös Sentosan saari ja Universal Studios (jonka hinnat eivät ehkä olisi olleet kovin opiskelijaystävällisiä kuitenkaan). Kyllä, menisin takaisin myös vain ihanan ruuan perässä!

Singapore left me wanting for more and I'm sure I'd stay there for a couple of days when I go to Asia again. The tree top walk, Sentosa island and Universal Studios (which most probably won't be budget-friendly... but oh well) Yes, I would also go back and chase down all the good food I had!

Ootteko te olleet Singaporessa? Millainen kuva teillä on kyseisestä paikasta? 

What kind of an image do you have of Singapore? Have you been there?

What they don't tell you about living abroad

Mä oon nyt viimeiset pari päivää pyöritellyt mielessä, kuinka ulkomaille muutosta muodostuu monelle hurjan hohdokas kuva ja miten tuskallisia tunteita siihen voi oikeasti liittyä. Niistähän ei toki saa avata suutaan, koska "itsepähän lähdit ja jos ei kelpaa, voikin sitten maitojunalla lähteä takaisin Suomeen." Silti jokainen kesätyöjakso ja lukuvuosi päätyy aina kyyneliin ja kysymyksiin; millaista elämä tuleekaan olemaan seuraavana vuonna ja meneeköhän kaikki hyvin.

The past few days I've been thinking about how many people create an unrealistically glamorous image of living abroad and dismiss the harrowing feelings that one may experience. Of course, you shouldn't grumble as it was your own choice to leave and if you're not happy, it's just better to stay quiet and return to your country. Still, each and every one of my summer job periods and school terms end in tears and questions. What will life be like next year and will everything go all right?

Mun on pakko myöntää, et yksi kipeimmistä asioista on vuoden aikana solmitut ystävyyssuhteet ja ihmisistä luopuminen. Sitä tapaa niin paljon ihania, inspiroivia samanhenkisiä ihmisiä, joista saattaa tulla lyhyessäkin ajassa hyvin läheisiä. Totta kai tärkeimpiä aina näkee sitten tulevaisuudessa matkoilla, varsinkin jos kyseiset ihmiset asuu Euroopassa, mutta on se silti aina shokki, kun tämä tärkeä verkosto hajoaa. Ja sama rumba toistuu seuraavana keväänä.

I've got to admit that one of the most painful experiences is letting go of the new people you've befriended. You meet so many amazing, inspiring and like-minded people, who can become very close to you even in a short amount of time. Clearly, you will always meet the most important ones in the future, especially if these people live in Europe, but it's always a shock when your close-knit network falls apart. And then you go through it again next spring.

Kahta kauheammin koskee, jos satut rakastumaan johonkuhun, joka on lähdössä pian pois. Voi juku, että se tekee kipeää.

It hurts double the amount when you happen to fall in love with someone who's leaving soon. Oh boy, does that hurt.

Myös vuosittainen pakkaa-säilö-muuta -rutiini tulee varmasti tutuksi, jos et opiskelijana suostu maksamaan kesäkuukausien vuokria. Epätoivo alkaa iskeä siinä vaiheessa, kun tajuat että tavaraa on taas kertynyt vuoden aikana ihan liikaa (oliko ne parit kengät sittenkään niin tarpeelliset? tai ne uudet koristetyynyt??) ja että varastojen vuokrahinnat ovat ihan pilvissä ja halvoissa on joko turvallisuus- tai homeongelmia.

Also, the annual pack up-store-move in routine will become familiar, if you as a student refuse to pay for the summer months you're not spending in the flat. The despair starts kicking in when you realise that you have, once again, successfully hoarded too many things throughout the year (were the couple of pairs of shoes really necessary? Or did I really need new cushions??) and that storage room costs an arm and a leg or they have safety and/or humidity problems.

Varastojen hinnat eivät tosin ole niin pilvissä kuin huoneiden vuokrat, jotka taas kipuavat himpun verran korkeammalle kesän aikana, kun kaupungin vuokrakupla on poksahtamaisillaan. Yksi vuokrasivu väittää, että vuonna 2018 huoneen keskihinta Madridissa on 603€. Muistan, kun selasin samaa sivua vuonna 2016 ja tuhahtelin lukemalle 450€. Missä ovat ne kuuluisat opiskelija-asunnot ja niiden jonotuslistat? Ai niin, ei niitä täällä ole.

If storage room costs you an arm and a leg, then renting a room costs you all your limbs. The housing bubble is just about to burst in Madrid and changing a flat is definitely not helping the situation. One real estate page claims that the average room rent in Madrid is €603. I remember when I was browsing the very same page in 2016 and snorted at their average price estimate which was €450. Where are the famous student flats and their waiting lists? Ah yeah, we don't have any over here.  

Tänä vuonna päätynyt lukuvuosi merkkaa kuitenkin jotain erikoista, sillä me lähdetään Kaakkois-Aasiaan mun hyvän kaverin kanssa. Toi matka on tuottanut sen verran stressiä vakuutus-, terveys-, raha-, pakkaamisasioiden osalta, että melkein olisin vain lähtenyt istumaan Suomeen tyhjänpantiksi, mutta onhan se nyt onni päästä pitkälle matkalle kaverin kanssa - aina kun ei noi ajat ja rahat mene ihan yhteen.

This year, the end of spring term marks a special point, as we will be embarking on a trip to South-East Asia with my good friend. The trip has already exhausted me regarding the travel insurance, health and vaccines, packing and money that a few weeks ago I would have just preferred to return home to Finland doing nothing, but it is such a blessing to be able to explore with a friend, as it's not always easy to make time and money.

Weekend getaway to Seville!

Mitä tehdään, kun ranskalainen kaveri on vaihdossa Barcelonassa ja hän on jo käynyt Madridissa? No, lähdetään jonnekin täysin uuteen paikkaan! Näin päädyttiin siis tekemään retki Sevillaan mun synttäriviikonloppuna. Junalla mentiin ja lentokoneella tultiin. Aika hullua, että paluumatkalle lento oli tosiaan halvempi kuin bussi tai juna. 

What do you do when you're friend is doing her exchange programme in Barcelona and she's already been in Madrid? Well, you meet each other somewhere else! That's how we ended up doing a trip to Seville on my birthday weekend (which was, mind you, in the end of February) Took the train and flew back. I think was pretty crazy that the cheapest option for returning was indeed the airplane and not the bus or train.

Ihan ensimmäiseksi aurinko toivotti minut tervetulleeksi Andalusiaan, kun astuin juna-asemalta bussipysäkille. Siitä sitten lähdettiin bussilla Trianan alueelle hostelliin odottamaan kaverin saapumista. Sanotaanko näin, että perus Espanja meininki taas tässä bussissa, sillä matka kesti lähemmäs 45 minuuttia, vaikka matka oli vaivaiset pari kilometriä linnuntietä katsottuna. Onneksi kuski sentään ehti pitämään puolivälissä tupakkatauon, ettei matka käynyt liian raskaaksi. Kun kaveri saapui hostellille ja pääsimme kirjautumaan sisään, lähdettiin tutkimaan Sevillan katuja, kuuluisa katedraali ja sen näköalatorni Giralda sekä ihana Plaza de España. Tokana päivänä nähtiin ihana Alcazar, johon kannattaa tosiaan ostaa liput etukäteen netistä, niin välttää jonot.

The first thing I saw when I stepped out of the train station was the SUN that was welcoming me to Andalusia. I made my way to the bus stop that would take me to my hostel in Triana and all I've got to say that the bus ride was typical Spanish: a three-kilometre journey took 45 minutes. I'm glad the driver wasn't in a hurry and decided to stop for a smoking break halfway the trip to make things easier. When my friend arrived in the hostel, we ventured out and started exploring Seville's streets, the cathedral and its tower Giralda as well as the lovely Plaza de España. The second day was dedicated to the Alcazar, for which you should definitely buy tickets online to avoid the queuing!

Söpöjä appelsiini- ja sitruunapuita oli joka paikassa!

They had cute orange and lemon trees everywhere!

Viimeisenä päivänä aikaa oli yhteen kävelykierrokseen sekä lounaaseen, joten päädyttiin yhteen turistialueen ravintoloista, jossa sattui olemaan parasta pizzaa, jota olen pitkään aikaan syönyt! Aivan törkeän hyvää. Paikan nimi on Ostia Antica, jos italialaista ruokaa tekee mieli.

On the last day, we only had time for a little walking tour (which I wished we had taken earlier, as they recommended places and things to see but we were leaving already) and for birthday lunch at an Italian place, which happened to have the best pizza I've probably eaten since Italy. The restaurant's called Ostia Antica in case you're craving for some Italian food - I mean who wouldn't be! 

Harrastaako kukaan muuten sitä, että jokaisen matkustamansa kaupungin kohdalla miettii, voisiko kuvitella asuvansa kyseisessä paikassa? Mä teen aina näin! Ja tämän Andalusian helmen kohdalla vastaus oli kyllä! Sevillasta jäi niin ihana kuva. Tosin tulikuumat kesät eivät ehkä olisi mua varten... noh, ainakin ranta olisi lähempänä kuin Madridissa. Hahah!

Is it just me or does anyone else always think what living in your destination would be like and whether it would be a place you could imagine yourself living in? I always do this! The answer for this city would be yes! Seville just left a magical feeling, although I'm pretty sure those scorching summer days wouldn't be my cup of tea...at least they have the beach closer than we have in Madrid, so that makes up for it, right?!

Ootteko te olleet Sevillassa? Seuraavana pitäisi suunnata ainakin Cordobaan ja Granadaan, että saisi paremman kuvan Andalusiasta!

Have you been to Seville? I think my next destinations in Andalusia would have to be Cordoba and Granada to get a better picture of the whole region!

Bucharest - A City of Disillusions And Contrasts

Tulee mieleen vain sanonta "se ei jätä ketään kylmäksi". Bukarest taisi kuitenkin juuri tehdä niin. Minulle ei sattunut matkan aikana mitään ikävää, mutta en silti osannut nauttia kaupungista kuin olin toivonut - siksi tästä olikin vaikea tehdä mitään järkevää postausta.

I only have one expression in my mind and that's "it won't leave anyone cold." However, that's exactly what Bucharest did to me. Nothing terrible happened to me during the trip, but I still couldn't enjoy the city the way I had wished. That's also why it is so difficult to write anything about this place!

One of my favourite alleys in Old Town

a piece of Paris in Bucharest - Pasajul Macca

Ihana Lipscanin alue ja 

Bukarestin keskusta koostuu massiivisista kommunistityylisistä rakennuksista, yhdestä jos toisestakin hajonneesta ikkunasta, graffiteista sekä ranskalaisista parvekkeista. Bukarestin vanhasta kaupungista (joka ei muuten ole hirveän vanha, vaan keinotekoisesti rakennettu) huokui Keski-Eurooppalaiset vibat enkä siis yhtään ihmettele, miksi kaupunkia on kutsuttu nimellä Pikku-Pariisi.

Nyt kun katselen kuvia, niin Bukarest näyttää itse asiassa aika houkuttelevalta. Missä meni siis pieleen? No, tässä harmaiden rakennusten kaupungissa aika tuntui pysähtyvän, syke puuttuvan sekä ihmisten nukkuvan. Oikeasti! Menin illalla vanhaan kaupunkiin kiertelemään ja kuvailemaan, mutta ketään ei näkynyt kaduilla. Ei turisteja, ei paikallisia.

The lovely neighbourhood of Lipscani

The centre of Bucharest holds in it massive communist-style buildings, graffiti, French balconies and the odd broken window, making it an interesting potpourri of styles. Bucharest's old town (which, by the way, isn't very old at all, but was artificially reconstructed) gave off central European vibes, so it doesn't surprise me that this city used to be called Little Paris!

Now that I'm going through the photos, Bucharest looks quite alluring. What went wrong then? Well, in this city of grey buildings, the time seemed to stop, the beat was lacking, people seemed to be sleeping. I swear! I went to Old Town at night time to go for a walk and take a couple of photos but there was no one around. No tourists, no locals.

Pari vinkkiä

Okei, viimeisenä päivänä sattui jonkinmuotoinen huijausyritys. Kävelin yhdellä pääkaduista yksin kamerani kanssa, kun joku mies pysäytti minut puhuen romaniaa. Kun selitin englanniksi, etten ymmärrä häntä, hän astui eteeni ja sanoi: "passport, passport, police man". Tähän en vastannut mitään muuta kuin "no", kiersin hänet ja jatkoin matkaa. Mitään varsinaista vaaraa tähän ei siis edes liittynyt.

Nyt kun mietin jälkeenpäin, niin olisi ehdottamasti pitänyt tehdä joku kävelykierros ensimmäisenä päivänä. Luulen, että kaupungista olisi saanyt paljon enemmän irti sillä lailla. Harmikseni viimeisenä päivänä oli jo liian myöhäistä, sillä hostellin kierrokset alkoivat aina kolmelta ja kone lähti iltapäivällä.

A couple of tips

On my last day, there was some sort of a scam intent. I was walking on one of the main streets in broad daylight, alone with my camera, when some man stopped me speaking in Romanian. After explaining him in English that I didn't understand, he stepped in front of me and said: "passport, passport, police man". I didn't respond anything except for "no", went around him and continued my journey. So no actual harm was involved really.

Thinking back, I should've definitely done a walking tour on my first day. I think that way you could get into the city much better. Much to my disappointment, it was already too late on my last day, because the tours started at three o'clock and my aeroplane left in the afternoon.

the heart of Bucharest with the shops and the metro

the MASSIVE parliament building, which actually sinks a few cm per year due to its heavy structure

Äärimmäistä köyhyyttä

Tiesittekö muuten, että Bukarestissä on yksi Euroopan pahamaineisimmista slummeista, Ferentarin naapurusto? Luonnollisesti en mennyt lähellekään kyseistä aluetta, mutta minusta aihe on kiehtovan surullinen. Kuinka kommunismin jälkipuinnit näkyvätkään vielä idässä... Useiden artikkeleiden mukaan Ferentarissa oli kommunismin aikaan yksiöitä työntekijöille, mutta nykyään ne toimivat usean hengen koteina eikä sähköä tule kuin joka viidenteen taloon. Taksit eivät suostu ajamaan alueelle. Yleisimmät supermarketit eivät ole avanneet oviaan kyseiseen ghettoon. Tämä on ällistyttävää sanan huonossa merkityksessä - nyt ollaan kuitenkin Euroopassa eikä sen kauempana. Expressenillä on hyvä reportaasi aiheesta ruotsiksi tai englanniksi.

Extreme poverty

Did you know that Bucharest has one of the worst slum areas in Europe, the Ferentari neighbourhood? I didn't even think about close to that area, but I think the topic is pretty intriguing in all its sorrow. Just to see exactly how all the aftermath that communism left behind show in the East... According to several articles, the flats in Ferentari used to be studios for workers, but now they serve as homes for several people and only one in every five flats has electricity running. Taxis won't go to this neighbourhood and neither have the most common supermarkets opened their doors in this ghetto. It is staggering in the sad sense of the word - we're talking about Europe here, not somewhere far. Expressen has an amazing reportage on the topic in Swedish or English that sheds light on the problem.

a typical building in the centre of Bucharest

Tällaisen negatiivisen postauksen jälkeen ajattelin ensi kerralla kertoa teille parista paikasta, joissa taas kannattaa ehdottomasti käydä, kuten myös mun kokemukset ruuista!

After all this negativity, I'll promise to tell you about some places that are worth seeing, including a couple of hidden gems and my experience with the local food!